Yrityslähestymiskiellon vonkaaminen on turvallisuusalan oma vika

(Kuva: Jari Kähkönen) Hupailukuva. Se pitää pilkkanaan esi-
historiallista ajatusta patukasta sinä ainoana voimankäyttö-
välineenä, joka otetaan mukaan vartiorakennuksesta tai
-huoneesta vain tarvittaessa. Muina aikoina sitä ei tietenkään
voinut edes pitää näkyvissä; tässä tapauksessa säilytyspai-
kaksi lavastettiin joku tarvike- tai peräti siivouskomero.

Tämän tiimoilta on jo naurettu kapitalisteja, kauppiaita, elinkeinoelämän etujärjestö-työnantajaliittoa, amerikkalaisia, ammattiliittoa ja vähän myyjiäkin. Mutta mitäpä, jos oltiinkin pöpelikössä, sokeita sekä ymmärtämättömiä? Ei tajuttu, että yrityslähestymiskiellon vonkaus on ihan turvallisuusalan oma vika.

Yksityinen turvallisuusala on epäuskottava ja -luotettava yhteistyökumppani, joka ei tiedä omia rajojaan eikä kunnioita niitä. Se teki vuosikymmeniä huonoa bisnestä tähdäten aina vähän halvempaan hintaan kuin kanssatarjoaja, sekä suostui mihin tahansa muuttaen sellaiset sanat kuin ylikohteliaisuus ja ylipalvelu naurettavuuksiksi.

Miksi yritykset enää turvallisuuspalveluita ostaisivat, jos ne voivat hakea oikeudesta poliisin valvomaa porttikieltoa? Siinäpä on sovelias poishätistely marginalisoitumisen edellä 101 tai 106 -vuotissyntymäpäiväjuhlien kunniaksi. Nythän vahtimestari-myyjälle, myyjämyyjälle ja ei-vartijaturvamyyjällekin kasvoi ”poistamisoikeus”.

"Miksi yritykset turvallisuuspalveluita ostaisivat, jos ne voivat hakea oikeudesta poliisin valvomaa porttikieltoa?"

Mitä olisi pitänyt tehdä? Olisi pitänyt pitää kiinni oikeuksistaan ja rajoista. Ei tehdä vieraan alan töitä, yksintyöskennellä, suostua varusteettomuus-itsevarustamiseen, huonoihin toimitiloihin ja niin edelleen. Kaikki on turhaa, jos etulinjassa ei tule rivakasti paikalle vormutyyppiä heittämään häirikkö-ahdistelija/limanuljaskaa pihalle.

Seuraava askel on todellisuudessa olemassaolevan ja toimintakykyisen henkilösuojelun laajentaminen. Kysyntä on nukkunut – myönnän – mutta se olisi tullut herättää. Työnantaja vastaa, että työ on turvallista tehdä, mutta ei välttämättä osaa tai kykene hoitamaan sitä. Edes aina turvafirma omaansakaan.

Kolmanneksi olisi pitänyt rakentaa työnimellä etsiväosasto kutsumani kokonaisuus, josta tai sen verkostoista olisi löytynyt myös riittävästi asianajajia/lupalakihenkilöitä. Mikäli turvallisuusanalyysi näyttää, että uhka kohdistuu tiettyyn henkilöön niin he hoitavat lähestymiskieltoasian oikeudessa; työntekijältä valtakirja, työnantajalta rahat.

"Kaikki on turhaa, jos etulinjan vormutyyppi ei heitä häirikkö-ahdistelija/limanuljaskaa rivakasti pihalle."  

Niinpäniin. Sitten niillä on kokonainen tavaratalo, jossa on yksi vartijanasuinen kuin on missä on eikä tämä ehtine, osanne tai saanekaan tehdä henkilösuojelua. Koska se on muuten yjt-kiellon rikkomista, jos ei ole toimeksiantosopimuksessa mainintaa ja asiakkaan nimeä kirjattuna. Mestarillista typeröitymistä ilmeisen edessä!

Hoh-hoijaa. Siis; koska siis asioita ei aikanaan älytty eikä osattu hoitaa oikealla tavalla, rakennetaan nyt konsensusta, jottei niitä enää hoidettaisi ollenkaan. Sillä; ettekai te kuvittele, että ”yrityslähestymiskieltoon” määrääminen muodostaisi kolmannen poistamisperusteen ja johtaisi peräti aseistautumiseen tehtävän ajaksi?

Kyllä kuule kaupassa vuorossaolevasta henkilökunnasta joku onneton eli onnekas menee sanomaan tunnistetulle porttikieltolaiselle ”ulos täältä tai soitan poliisit”. Koska oletettavaan parakraafiin tulee vankeusuhka, yleinen kiinniotto-oikeus soveltuu; se taas röyhkeyttää nämä sankariwannabeet menemään käsiksi.

"Oletettua vankeusuhkaa seuraava yleinen kiinniotto-oikeus röyhkeyttää sankariwannabeet käymään käsiksi."  

Mutta; oliko päällä edes suojaliivi, käsissä viiltosuojakäsineet sekä vyössä ensiside ja puhetta edellyttämätön hälytyslaite? Eipä tainnut olla. Onneksiolkoon pöljäeetvartti, hoidit juuri itsellesi vähintään turpasaunan; sikäli, kun ei mene henki. Henkilöön kohdistuva turvallisuusuhka on saatanan vakava asia; nyt sinäkin sen huomasit.

Sellaiselle aatamikeikaksi – sikäli kuin Petosen Kolleken käyneet luuripässit eivät ole tätäkin ”aarneksi” mulkanneet – kutsutulle tehtävälle ajetaan poliisiautollakin pillit päällä eikä ainoana partiona. Olen pahoillani – tätä ei pysty kirjoittamaan kauniisti; nyt nimittäin uhkaaja päättää tapahtuuko seuraavaksi raiskaus, sieppaus vai murha.

Niin, kun lähestymiskieltoprosessi tai päätöksen tiedoksianto ei ollutkaan kaksinen ennaltaehkäisy. Jos ennaltaehkäisy epäonnistuu, pitää olla saavuttamaton, tehdä väistö ja sitten vain mennään voimankäyttöön; ääritapauksessa tulee jopa olla valmius ampua uhkahenkilöön yksi eli useampi pysäyttävä laukaus.

"Sankariwannabeellä ei ole edes perusvarustusta; oikea henkilösuojelu tosin edellyttää paljon enemmän asioita."  

Siksi toisekseen; miten ihmeessä on katsottu voitavan oikeudellisesti mahdollistaa kolmannelle osapuolelle lähestymiskieltohakemus, joka estää seuraamasta yleisellä paikalla sekä tulemasta kotiovelle ahdistelemaan? Ei täsmää. Joko uhkaa liioitellaan tarkoituksella tai pykälän ohuudesta katsotaan halukkaasti sivuun. Miksi?

Kyllä tämäkin taitaa olla jonkunsortin luokkasotaa, jossa yksityisten turvallisuuspalvelun funktio koetetaan omia raha-, mielihyvä- ja työpaikan säilymissyistä. Automaattikassat ovat jo olemassa, mikä estää kaupan työnantajia seuraavaksi päättämästä, että tästä eteenpäin vain päällikkö on talon kirjoilla sekä loput vuokrasekatyövoimaa?

Oli pamilaiselta luottamushenkilö Anne Nymanilta täysin oikein ja rohkeasti sanottu, että aikamme on huomaamattamme muuttunut hyssytteleväiseksi. Mutta eloon- tai työpaikallejääviä ihmisiä yhdistää yksi asia: sopeutumiskyky. Siispä; vaikken kaupan molempien osapuolten konsensusta voi hyväksyäkään, ymmärrän mihin se perustuu.

"Kuinka kolmannella osapuolella voi olla oikeus hakea kodin ja työpaikan kattava lähestymiskielto? Ei täsmää."  

Surkeinta on, että yksityisen turvallisuusalan on mielestäni pääosin syyttäminen itseään kehityskulusta. Se on täysin ohitettu tässä kehityskulussa. Montako pistettä annatte tiistain Radio Suomen iltapäivälähetyksen Karolus Manniselle toistuvasta muistutuksesta, jotta kaikki mikä sanottiin myyjistä koski myös vartijoita?

Vaan silti; ei ainuttakaan vartija- tai puhehenkilöhaastateltavaa. Ei edes sanottu, että keille kaikille soitettiin, mutta kuinka ne kieltäytyivät yksi toisensa jälkeen ja millä tekosyyllä. Voisiko näin peräti olla, koska vain kaupan toimijat haluavat tätä lakia – yksipuolisesti omista lähtökohdistaan sekä omat päämääränsä mielessään?

No, saatan minä seuraavaksi sanoa senkin, että milloin kaikki alkoi mennä pieleen. Aluksi olivat liian mukavat ja avuliaat vartijat; sitten ei osattu hoitaa oikein niitä ”henkilökunnan suojaamiseksi” tilattuja onnettomien markettien lyhytaikaisia tilausvartiointeja. Siitä se vuosikymmeniä sitten lähti; kehitys meni vaiheittain.