Pelottelee, häpäisee ja uhoaa – eikä ymmärrä kuinka pihalla on itse

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä on minun arkistokuvani ja saan tehdä sillä mitä itseäni huvittaa.

Vielä hetki sitten YLE Kuopiossa vaikuttanut vaan sittemmin Helsinkiin siirtynyt Tanja Kröger teki nettijutun ensihoidon valokuvaamisesta, joka ei edes ollut aivan huono. Mutta voi hyvä tavaton kuinka narratiivisesti pihallaolevaa työtä se on silti – sokea niin itselleen kuin sillekin, mikä asiassa on todellinen ongelma.

Empatia on kaunis viesti, mutta se on kuitenkin jokseenkin pahasti eksynyttä, jos sanaton viestintä tai verkossa kehys kertovat auktoriteettiuhkaa ja -häpäisyä. Vai on niitä kuvia muka jopa ”jouduttu poistamaan” kameroista, kertoo peräti ihan ingressi. Eijeijei. Tämä sekaannus johtaa vielä kyseenalaistamiseen tai nyrkkitappeluun.

Niinikään; ambulanssin hoitotilaan sisäänpyrkiminen taas kertoo taitovajeesta – on suoritettu niin onnessaan, että oman toiminnan suojaaminen unohtui. Sikäli, kun mokoma ylipäätään rekisteröi mitään Petosen Kolleken(huom. tah. pilk.) puoli- tai teidän kylän amkin käyneellä täyssiviilillä. Ei näitä voi enää jättää tarinoinnin varaan.

"Vai on kuvia jopa 'jouduttu poistamaan' kameroista. Tämä johtaa vielä kunnon kyseenalaistamiseen tai nyrkkitappeluun."  

Maailma on muutenkin toinen. Pelastajat ja ensihoitajat kohtaavat tänään enemmän ihmisiä kuin ennen, mutta siinä kuin äsken varovaisuuskin – uteliaiden kohtaamisessa tarvittavien onelinereidenkin osaaminen on näemmä unohtunut. Ehkä he eivät myös enää sanattomasti viesti länkytystä ennaltaehkäisevästi – vaaraa ja uhkaa?

Näin on pääteltävä, jos yleisölle on tarvetta antaa lähestymis- sekä puhutteluohjeita. Siinäkin tosin tapahtui kiusaannuttava lapsus kun sanottiin ”jos meillä on aikaa”. Se on minusta kummallista ylikurottamista; tahdotaan olla samaan aikaan niin helposti lähestyttävä ja ystävällinen kuin tehokas sekä autonominenkin. Ei onnistu.

Tämä on sitä postmodernia ironiaa; me emme enää ole tosiasiallisia alamaisia vähemmän kuin vapaassa yhteiskunnassa, joka piti sellaiset kovakouraisesti ruodussa tietämättömyydellä sekä kuoleman- ja rangaistuksenpelolla. Mutta samalla olemme ihmisinä yllättävän paljon kuin kivikautisten- tai kiihkoilevienkin aikojen sellaiset.

"Maailma muuttui paikoin paljonkin, mutta ihminen on yhä paljolti sama kuin kivikautinen tai kiihkoilevakin sellainen."

Päädyn siis kummastelemaan, että mistä tämä häkellyttävä itse-, ihmis- ja yhteiskuntasokeus oikein johtuu? Ei teitä enää kukaan pelkää; uhoamaan äityessänne on vain ajan kysymys, koska tulee käteen väärä numero kuin muuttaa ensihoitajan potilaaksi. Arvostaako? No, joo – ehkä sitten, jos sitä ei tarvitse osoittaa käytännössä.

Onnettomuuspaikkojen yleisestä valokuvaamiskiellosta tehdyn mielipidetiedustelun siteeraaminen ei siis ehkä siksi ole niin omituista kuin miltä vaikuttaa. Ettehän te tuollaisella identiteetillä voi tietenkään ymmärtää, että ihminen – tämä laumaeläin – puhuu sujuvasti jokapaikassa sen mitä luulee siellä tarvittavan.

Siksi niitä lakeja pitää säätää, valvoa sekä tuomita rikkojiakin seuraamukseen, koska ei ihmisen empatiaan tai harkintakykyyn voi luottaa loputtomasti. Tulinpa tämän YLE:n nettijutun vuoksi avanneeksi myös Finlexin rikoslain 24:nen luvun eli yksityisyyttä, rauhaa ja kunniaa turvaavien pykälien kohdalta.

"Ei ensihoitajaa kukaan pelkää, ja arvostamisesta voidaan kernaasti puhua, jos sitä ei tarvitse osoittaa mitenkään."

Lainsäätäjä näyttää pitäneen itsestäänselvänä, että viranomaisten autot ovat joko aina siten suojatut, lukitut tai miehitetyt, jottei niille ole ollut tarvetta antaa julkisrauhan suojaa eli turvata myös luvatonta kuuntelua, katselua sekä sisääntunkemistakin vastaan. Maailma on muuttunut 20 vuodessa paljon; on tullut uudelleenharkinnan aika.

Siispä; kuinka tuossa kulkupelissä hoidettavana olevalla voisi – voimassaolevan lain aikana – olla salakatselun ja -kuuntelun suoja? Jos ei ole julkisrauhaa, sillä tulisi olla kotirauhan suoja, joka sentään on kai jo melko kaukaahaettua – edes ajatusleikiksi. On siis yksinkertaisesti niin, että lainsäädännössä on puute.

Mitämitämitä? Näillähän on suuntimat ihan sekaisin; tulivat valtakunnanverkon julkisuuteen puolivillaisin perustein ja sekalaisella sanottavalla. En ymmärrä, että mitä oikein luultiin saavutettavan – se jääköön asianomaisten omalle kontolle. Voi ensihoitaja-, pelastaja-, potilas- ja omaisparkoja. Heitä vastaan en ainakaan ole.