Organisaattoreista

(Kuva: Jari Kähkönen)

Jos joku sanoi aiemmin Taskuorganisaattori, saatettiin luulla tarkoitetun politrukkia, joka oli jäänyt kiinni anastuksesta tai työajalla masturboimisesta. Näin ei kuitenkaan ole enää; tänään puhutaan tarvekalusta, joita yksi mies voi omistaa jopa useita. Se riippuu ihan kunkin omista tarpeista.

Minulla on kymmenlitrainen Varustelekan Särmä TST -reppu, joka on niin militaari, että sitä voisi myös kutsua juomarakon kantotelineeksi kantoviilekkeillä. Siinä on siis jo mainittua tarvetta varattu selkää vasten tuleva pitkulainen tasku ja yksi iso pussi tilaa, joka suljetaan rullaamalla suunsa alaspäin sekä kiinnittämällä soljen puoliskot toisiinsa.

Ilmeni käytettävyysongelma; kuinka kuljetan mukana erittäin siviilimäiset pikkuesineet, joita tarvitsen vaan en kuitenkaan soisi rikkoontuvan/likaantuvan? Näin todennäköisesti kävisi, kun kattauksen vain latoisi repun pohjalle. Lisäksi pussitaskua on hidas ja työläs haravoida käsin, jos jotain esineistä tarvitsee nyt heti.

"Kuinka saan kulkemaan mukana siviilimäiset pikkuesineet, jotka muuten helposti rikkoontuvat tai likaantuvat?"

Periaatteessa tiesin jo innovaation olemassaolosta, mutta minusta sen nimi oli Pocket Pouch eikä Lekan suomentama Taskuorganisaattori. Seuraava säätö oli löytää oikea koko; ihanteellisin omaan tarpeeseeni oli kuvassa näkyvä Maxpedition Fatty Pocket Organizer, jonka löysin Lamnian valikoimista.

Kannen reikäneulostaskuun laitoin avainkukkaron. Sisällä pidän yhdellä puolella avotaskussa A 7 vihkoa; lenkeistä löytyy kaksi kynää, linkkari ja fikkari. Avainkoukku on tyhjä. Oletus on, että reissulla ei juuri kirjoitella tai ajeta autoakaan, mutta toteutuneen todellisuuden tietää aina vasta jälkeenpäin – reissusta tarinoidessaan.

Toisella puolella pidän luuria näyttö alaspäin mahdollisilta tälleiltä varjelemiseksi. Aurinkolasit ovat särmärillä suljetussa omassa kotelossaan, nappikuulokkeet ovat kerällä lenkissä sekä vetoketjutaskusta löytyy kurkkupastilliaski, tulitikkurasia ja nenäliinapaketti. Lompakko on tietenkin lähinnä omaa itseä sekä kello ranteessa.

"Periaatteessa tiesin, että Pocket Pouch oli olemassa, mutta oli aikamoinen säätö löytää omaan tarpeeseen sopiva koko."

Jos tuli enemmän kannettavaa tai päällä on peräti minimalistinen journalistinen lelusetti; käytän tarkoitusta varten sopivaksi karsimaani Condorin T&T:ä, koska en enää koskaan vedä päälle taisteluliiviä, jossa se olisi ”sotakonttorina”. Jos taas tavaraa valikoituu mukaan vähemmän, tartun kaapin hyllyllä Condorin Pocket Pouchin.

Olen tätä kirjoittaessani sitä mieltä, että esineiden kuljettaminen päälläolevien vaatteiden taskuissa on köyhää, takaperoista ja liian ahtaan mieskäsityksen merkki. Ensin valitaan siis oikea kantolaite, jota tulee myös tarvittaessa voida tuunata itselleen sopivaksi; päätetään, että mikä esine menee mihinkin – juuri sille sopivaan – taskuun.

Organisaattori tulee kuvaan mukaan tässä. Tai sitten ei. Jos käyttää kantolaitetta, jonka taskut riittävät kuhunkin tarpeeseen; miksi vaivautua? Ajattele näin; mikäli pärjäät reissussa vyölaukulla, silloin et tietenkään ota mukaan perässävedettävää matkalaukkua. Elä siis täysillä, mutta älä tyhmäile.