Tämäkö on Ylämyllyn nuorten kapina?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kontiolahden nuoret taiteilijat näyttävät mitä osaavat.

Arvaapa kaksi kertaa, että kiinnostaako minua täkäläisten mullikoiden pöllipinon päähän syntyneiden ja holkkitupakan laajuisen sivistyksen saaneiden typerien erauspentujen ölähtelyt, puskemiset tai pukittelut? Yllätys, ei. Jos minä tämän päättäisin, heidät nujerrettaisiin hyvin ikävin ottein.

Kyllä minä muistan, että kotipihassa ei huvittanut seisoksia, koska aina joku ohikulkeva vanha ihminen tuli jäkättämään tai tarjoilemaan – pyytämättä – viisauksiaan milloin mistäkin. Kaksisempaa ei välttämättä ollut kotikadullakaan, kun joku vitsiä ymmärtämätön alkoi – omine lupineen – pitää jöötä meidän leikissämme.

Pyörätielläkin olisi saanut samojen mielestä ajaa vain yhdessä reunassa pysytellen suoraan eteenpäin, vaikka kolaria ei tullut koskaan ja vahinkojakin vain harvoin – itselle. No, senpä huomasin, kun kuulin Rapatin Kontulan vasta viisi vuotta julkaisunsa jälkeen armeijassa – tahattomasti ja ohimennen – enkä pitänyt sitä minään.

"Pöllipinon päähän syntyneiden ja holkkitupakan laajuisesti sivistyneiden erauspentujen temput eivät kiinnosta."  

Olen yhä tietämätön; en erottanut Liperin nuorisotilaa Ylämyllyn nuorisotilasta. Ensinmainittu on suljettu vesivahingon takia ja viimemainittu on auki teineille neljä päivää viikossa. Eroa on välillään kilometrejä; ”Liperi” tarkoittaa historiallista kirkonkylää ja Ylämylly on kunnan suurin Joensuuhun rajautuva nukkumalähiö.

En ole koskaan kannattanut mitään moposuoria tai nuorten omia paikkoja, koska sen kyllä tiedän etteivät ne osaa siellä olla. Jos muka osaisivat, alle 18-vuotiaita ei olisi määritelty vajaavaltaisiksi, joita tulee huoltaa, kasvattaa, opettaa ja ohjata. Täysivaltaisiahan he silloin jo olisivat; luultavasti johtaen koko maailmaamme.

Siispä; onko tämä kapina, kun ”paikka” jäi saamatta, koska se pyörii määrittelemättömän ajan hallinnollisessa byrokratiamyllyssä? Vai puhutaanko ”suorasta”, jota taas en ollut kuullut mokomaan Etelä-Joensuuhun koskaan suunnitellunkaan. Ainakaan Kotsari ei sitä netissä kertonut. Tuskin printissäkään.

"En ole koskaan kannattanut mitään moposuoria tai nuorten omia paikkoja, koska tiedän etteivät ne osaa olla siellä."

Liperin nuorisotyö vaikuttaa sentään olevan vähän paremmin hereillä kuin Pohjois-Karjalassa keskimäärin; ei odoteta nuorison joko harrastavan perinteisistä perinteisimpiä tai alistuvan pitkiin matkoihin kauas itseään toteuttaakseen. Eikä tulevan tiloihin aukioloaikana, käyttäytyvän siellä ja varaavan ajan apua saadakseen.

Ne oikein jalkautuvat heidän keskuuteensa sekä mukana on maakunnan ihme: tehtävään valmennetut vapaaehtoiset. Oho. Enpä olisi uskonut; kyllä täällä nimittäin niin itseensäkäpertyneitä ollaan. Työpäivät ovat pitkiä kuin -matkatkin, vapaalla halutaan olla omissa harrastuksissaan ja lapsia pidetään mukanakulkevana matkatavarana.

Liikennemerkkeihin taas uskon yhtä vähän kuin johonkin höpelöön ”yrityslähestymiskieltoon”; mitä niiden rikkomisesta edes tulee seuraukseksi tai kuinka nopeasti ja varmasti. Kun pointti on juuri se, ettei kukaan oikeasti välitä ja tekeekin aina vain sen vähimmän välttämättömimmän. Minä myös. Ei nappaa.

"Kukaan ei oikeasti välitä ja tekeekin aina vain vähimmän välttämättömimmän. Minä myös. Ei nappaa. Miksi pitäisi?"

Ja sehänhän se ongelma juuri onkin. Aikuiset ovat ängenneet tälle erittäin kapealle Liperi-Joensuu-Kontiolahti -kannakselle työpaikan tai omakotitalounelman perässä. Heidän lapsilleen taas siellä ei ole mitään päiväkodin, koulunkäynnin, nimellisten nuorisopalveluiden ja perinteisistä perinteisimpien urheiluharrastusten lisäksi.

Siksi kakarat esiintyvät, koska toivovat jonkun välittävän heistä kyllin edes suuttuakseen tämän kestäessä tapahtuneiden ylilyöntien vuoksi. Minulle on tosin ihan turha huudattaa moottoria, koska asuin ralliradan kanssa samassa kaupunginosassa ja olen käynyt sillä järjestetyissä tapahtumissa lastentarhaikäisestä.

Ai rikkoi ihan liikennesääntöjä? Aivan sama; jos mitään tai kukaan teloutui, teen hätäilmoituksen ellei itse pysty. Julkisen rakennuksen nurkissa norkoaminen on yhdentekevää; jos kerran määräysvaltaa käyttävä ei välitä, en välitä minäkään. Kun vielä pitäisivät turpansa kiinni edessäni, menisi niin hyvin että näyttäisin peukkua.

***

Ei kiitos; te ette ikinä mitään kysyneet, mutta itse en välitä edes asua typerässä maakunnassanne ja keskuudessanne on alle kymmenen minulle merkityksellistä ihmistä. Muut saavat pelkän lakimääräisen minimin; eli kuolemaan, tapettavaksi tai törkeän rikoksen uhriksi en voi loppujakaan jättää. Se siitä välittämisestä.