Muuttuvan Joensuun ja nykykarjalaisuuden kasvot

Maakuntakeskus Joensuu muuttuu kovaa kyytiä paljastaen samalla nykykarjalaisuuden rumat kasvot. Sikäli, jos ei heittäydytä romantikoiksi teeskennellen, että muka jossain myyttisessä menneessä oli yhteisöllinen ja välittävä kultakausi eikä tällöin tai siellä koskaan sattunut mitään todella pahaa.

Mitä minä sanoin? Joensuun keskustasta tuli remontissa yksi iso Sergelin tori, mutta kuitenkin vailla metroasemaa ja ylös-alas vieviä liukuportaita. Vapaudenpuisto on tänään paikka, jonne kunnollisilla ihmisillä ei ole turvallisuussyistä mitään asiaa päivänlaskun jälkeen; kerrottiin varkautta käsitelleessä puskaradion postauksessa.

Siellä kunnolliset ihmiset taas syyttivät uhria, maahanmuuttopolitiikkaa ja nuorten pahoinvointia, kun Siinä Tavallisessa Paikassa vain tapahtui taas kerran Se Tavallinen Tarina. Oikea vastaus olisi ollut omistajanvastuun, tilannekuvan, kameravalvonnan ja keskitetyn liikkuvan PORA-järjestyksenvalvonnan yhdistelmä.

"Mitä minä sanoin? Joensuun keskustasta tuli remontissa yksi iso Sergelin tori, mutta ilman liukuportaita ja metroasemaa."  

No, sitten Niinivaaralla sotkettiin leikkipuisto. Se lienee taas yksi koulunalkua edeltäneen tylsyyden, mitääntekemättömyyden ja kavereidennäkemättömyyden luomien paineiden äkkipurkautumisen ilmaus – osa loppumatonta kiertokulkua. Vastaavaa on nähty muuallakin, esimerkiksi tussipiirroksina bussinpenkeissä.

Sitä minä tässä bloggaan, että mitä useammin tätä tapahtuu niin sitä suuremmaksi kasvaa erikoisturvapalveluiden kysyntä ja milloin täälläkin joku niitä tarjoaa – sen lähempänä on hetki, kun asiallaolevat saavat peräänsä ammattilaiset. Eikä moinen tule muuten olemaan mitään nuorisotyötä tai psykoterapiaakaan.

Kiinnijäänyt saa karun valistuksen ”käsirautoja ei ole tehtykään mukaviksi” tai ”pidähän kämmenselkäsi yhdessä, jotteivät ranteesi ole päiväkaudet viiruilla”. Yksi kerta riittää, koska kartoitus, profilointi ja sarjoitus toimivat; jo sillä saa itselleen kymppitonnien laskun toteutuvan rikosvastuun yhteydessä.

"Sitä lähempänä on hetki, että sotkijoiden perään lähtevät ammattilaiset eikä tämä ole mitään terapiaa tai nuorisotyötä."  

Seuraavaksi lainaan suoraan poliisitiedotteesta:”Asiassa saadun oikeuslääkärin lausunnon mukaan uhri on kuollut ulkoisen väkivallan seurauksena. Lausunnon mukaan uhrista löytyneet palovammat sekä mustelmat ovat syntyneet ulkoisen väkivallan seurauksena. Vammojen tarkempaa syntymekanismia poliisi ei julkisuudessa kommentoi. Lisäksi esitutkinnan aikana on tullut ilmi selkeitä viitteitä siitä, että rikoksen uhriksi joutunutta lasta on kaltoinkohdeltu myös jo ennen epäiltyä henkirikosta.

Esitutkinnassa on tullut lisäksi esille sellaisia seikkoja, joiden perusteella sekä lapsen äitiä että isäpuolta on todennäköisiä syitä epäillä huumausainerikoksesta. Poliisi epäilee pariskunnan välittäneen yksissä tuumin huumausaineita eteenpäin.”

Tädää! Kesän alussa Rantakylässä vanhempiensa käsiin menehtyneen pikkulapsen kuoleman syy oli siis ”yllättäen” henkirikos. Sen epäillään tapahtuneen pidemmän kaltoinkohtelukierteen päätteeksi ja kaiken hyvän lisäksi epäillyt olivat vielä nisti-diilereitäkin. Näin tohdin olettaa, koska se on todennäköistä tuollaisessa kuviossa.

"Rantakylässä huumevanhempien lapsen kuolemansyy oli henkirikos, joka tapahtui kaltoinkohtelukierteen päätteeksi."  

Hyvä te! Nyt ei epäiltyihin kohdistuva lynkkausmieliala tai lapselle muistotilaisuuden järjestäneiden syyllistävä sättiminen auta. Käsillä oleva ikävyys on niin karkea ja läpitunkeva, jotta karjalaiset joutuvat pohtimaan sekä itseymmärrystään että sitäkin minä asuinpaikkansa näkevät.

Ei ollakaan reippaita ja rehtejä urheilijoita eikä uutta uraa murtavia entrepenöörejä, joille toisinaan sattuu ylilyönti, kun raskas työ vaatii raskaat huvit – kuulemma. Asuinpaikka ei olekaan turvallinen ja yhteisöllinen onnela, jossa isolta pahalta välttyy sekä pienikin sellainen selviää vain toisilleen huikkaillen.

Kaikki maailman paha voi myös tapahtua Pohjois-Karjalassa, koska – toisin kuin oli luultu – maakunta ei eläkään omalla planeetallaan eikä väestönsäkään ole muita jalompaa. Maailma ei liioin kahdehdi eikä haluakaan maakunnalta tai sen ihmisiltä mitään. Herätkää katsomaan muuttuvan Joensuun ja nykykarjalaisuuden kasvoja.