Ei asialla pohjimmiltaan mitään väliä ole – tilanne on mitä on ja syyllinen löytyy aina

Tästä blogimerkinnästä saa syyttää tai kiittää YLE:n Heikki Valkamaa, Vaasan yliopiston Jyri Paasosta ja tuntematonta kuin linkitti ensinmainitun juontaman Uutispodcastin eilisen Avarn-jupakan syyteharkintajutun alle. Tänäänhän tuli lisää samaa lajia Ison Omenan tragedian johdosta.

En kuuntele tuota podia muuten kuin erityisissä tapauksissa, joissa oli liputettu siinä käsiteltävän jotain mielenkiinnon aihettani; viime tammikuu oli siis ymmärrettävä missi. Ai että kuinka ikävästi kylmäsi, kun nyt huomasin siinä ylösnostetetun vuoden 2006 Pressiklubi, mutta onneksi kuitenkin minua mainitsematta tai siteeraamatta.

Paasonen on pihalla oleva teoriaherra, joka ei selvästikään ollut operatiivisessa toiminnassa kyllin kauaa tai tuntenutkaan ketään kuin olisi, jotta ymmärrys omalakisesta kurinpidosta olisi hyvinkään syvä. Sen kertoivat omasta kirjasta ollut bensa-asemaesimerkki ja vertaus Helsingin huumepoliisiin Aarnion aikana.

"Syyttäkää tai kiittäkää Heikki Valkamaa, Jyri Paasosta ja sitä joka linkkasi Uutispodcastin Avarn-uutisointiin."  

Nimenomaan; väitteet lailla säätelemättömyydestä kielivät historiantajuttomuudesta ja osin sen tietämättömyydestäkin, sekä villin lännen meininki on taas jo ihan selkeästi yleisön odotuksia mielistelevä aivopieru. Lakia on jo kauan ollut riittävästi, kuten Paasosen mainostamaa tutkimustietoakin; ne eivät vain kiinnosta ketään.

Lähetyksessä oli ollut nimetön ja tunnistamattomaksi muutetulla äänellä puhunut väitetty entinen turvallisuusalan työntekijä, joka ihannoi Palmiaa väitetyn valvonnan tiukkuuden tähden ja vieroksui Avarnia parhaimmillaankin roisien pukuhuonejuttujen tähden. Häkeltyisin itsesokeudesta, jos en tuntisi tätä elämänmuotoa niinkuin tunnen.

Siksi sopiva päätepiste ovat Jyri Paasosen omavalvontahokemat ja tv-uutisten kuva olkapääraitaisesta neule- sekä reisitaskuhousuhahmosta tyhjässä avokonttorissa. Se oli Avarnin pääluotto työvoimapulajutun kuvituskuvissa vuosi sitten; yhtä täysi vitsi kuin tämän alan niin kutsuttu työnjohtajuuskin. Siitä nämä syytteet kertovat.

"Lakia on jo kauan ollut riittävästi, kuten Paasosen mainostamaa tutkimustietoakin; ne eivät vain kiinnosta ketään."

En ole liioin vähääkään yllättynyt, että Länsi-Uudenmaan poliisi ei tunne yksityisen turva-alan valtuuksia tai tehostettua rikosoikeudellista suojaakaan – niin vähättelevän keskinkertaisesti samoja oli selostettu siviilitoimittajille tiedotteessa. Se ei ole mikään ”ulos saattaminen” vaan poistaminen ja vastustaminen on rangaistava teko.

Korostettiin myös, että kuolinsyy – jota ei voida kertoa – ei kuitenkaan ollut tukehtuminen. No, sitä ei voi vielä paljoa päätellä, mutta yksityisen turva-alan puutteellisuus on silti kiusallisen ilmeistä. Jokainen turaa vain omaa teknistä suoritustaan, mutta ilmeisesti painoa on silti varattu vääriin paikkoihin.

Lisäksi; roolijako on ollut epävarma ja toimimaton eikä kukaan ollut johtaja, jotta toimenpiteen kohteen tajuttomuuteen olisi puututtu ajoissa. Tämän taas olisi puolestaan tullut johtaa nopeampaan elvytyksen aloittamiseen ja avun hälyttämiseen – lisäten uhrin hengissäselviytymismahdollisuuksia.

"Poliisi ei kerro kuolinsyytä, mutta roolijako, tekninen turaaminen itsekseen ja johtamattomuus ovat ilmeisiä."  

Niin Avarninskandaali kuin Ison Omenan tragediakin ovat osa isompaa kuvaa. Ensin menehtyi Eric Garner New Yorkissa, sitten George Floyd Minneapolisissa ja kolmantena Juha Hynninen Tukholmassa. Teknisesti kyse oli stressiasennon ja painon päälle varaamisen yhdistelmästä, minkä johtamattomuus kärjisti.

Suomen yksityisen turvallisuusalan tutkimus- ja kehittämistoiminta ei joko ollut hereillä tai vaikuttanut riittävästi, joten jatkettiin vanhaan tapaan; päästiin samaan maailmanluokan epäonnistumiseen kuin toisaalla jo vuosi tai pari aiemmin. Ei asialla taida pohjimmiltaan mitään väliä ollakaan – tilanne on mitä on ja syyllinen löytyy aina.

Niinikään; valtakunnnan pääsarjan turvafirmoilla oli jo 1900-luvun lopussa niin paljon töitä, että kontakti kenttätarkastajaksi kutsuttuun työnjohtajantapaiseen oli täysin sattumanvarainen. Aina ei osunut vaikka sitä olisi suorastaan itse kerjännyt. Jos nyt hänkään mitään osasi tai välitti eikä näin vain joutunut ojasta allikkoon.