Voiko kärryjen työntämättäjättäminen olla turvallisuusriski?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuva liittyy tekstiin sen verran, että siinäkin näkyy ostoskärryjä.

Kylläpä nauroin sydämeni kyllyydestä, kun karjalaiset sättivät toinen toistaan valtatien varressa sijaitsevan automarketin parkkipaikan kärryepäjärjestyksestä. No, kunnes erehdyin yrittämään keskustella asiasta, mutta päädyttiin vain niihin tavanomaisiin solvauksiin, koska maailmankuvien välinen ero oli liian suuri.

Tosiaan; ne eivät vaikuttaneet tietävän, että jonkun pitäisi – ihan oikeasti – kiertää pysäköintialue säännöllisesti ja huolehtia niin kärryjen riittävyydestä asiakkaille kuin minnesattuu jätettyjen sellaistenkin palautuksesta letkaan tai katokseen. Valitettavasti tässäkin osoitteessa se joku olisi ollut turvafirman vartija.

Ilta oli tosin ollut niin sateinen, että itsellänikin oli ollut omalla kauppakeikallani toisessa osoitteessa varusteina kumisaappaat ja sadeviitta ulkomaileilla. Automarketissako ei sitten ollut sen paremmin vaihtovaatteita, kuivauskaappia kuin korrekteja suojavaatteitakaanko? Hahahaa. Ei tietenkään! Mitä oikein kuvittelit?

"Jonkun olisi pitänyt huolehtia niin kärryjen saatavuudesta kuin minne tahansa jätettyjen sellaisten keruustakin. Vartijan."

Karjalaiset ovat oikeasti niin takapajuista porukkaa, että luulevat voittoatavoittelevana bisneksenä pidetyn automarketin parkkipaikkaa joksikin 90-prosenttisen itsepalveluperiaatteen varassa toimivaksi nuotiopaikka+laavuksi, jonka julkisyhteisö rakennutti erämaajärven rantaan 1980-luvulla. Että kyllähän sitä nyt itse pitää.

Paitsi kun ei pidä. On automarketin, palveluntoimittajiensa sekä niiden työntekijöiden välinen asia, että mitä kattauksesta löytyy tai kuinka kaikki toimii käytännössä. Jos siis joku luulee, että historialliset kärrypojat eli nykyiset kärryjärjestelijät palkattaisiin vasta nyt; hän hassuttelee – syystä tai toisesta. Kyllä he nimittäin ovat siellä jo.

Syyt tähän kotikutoiseen folies bergère’hen ovat joko hyvin karjalaisille tyypillinen luuloteltu parempi itse tietäminen, jolle sepitettiin enemmän markkinataloudelliselta kuulostava hinnankorotuspelkotekosyy. Tai sitten alhainen epäluulomikstuura, jonka sisältö on oman maun mukaan misogyniaa ja palveluammatin halveksuntaa.

"Jos siis joku luulee, että kärrypojat eli kärryjärjestelijät palkattaisiin vasta nyt; hän hassuttelee. Kyllä he ovat siellä jo."

Mitä minuun tulee; karjalaiset voivat vaikka tehdä 30 vuotta sitten muualla toiminnassa näkemäni automaatin, joka antoi riittävästä letkasta kärryjä leiman korttiin ja kassa täydestä sellaisesta selvää rahaa. En kuitenkaan saata muistaa paljonko tuo summa oli ja minkätähden käytännöstä luovuttiin. Jos heissä on noin paljon ylimääräistä virtaa.

Enpä usko, että on. Kunhan keskustelevat muutenvain ikävissään ja huomiota saadakseen tai kokeakseen omituista mielihyvää turhanaikaisesta keskinäisestä riitelystä. Perjantaina Paula Noronenkin hekumoi yhä Radio Suomen Elämäni kesässä YLE:n intranetin Puhuri-keskustelupalstan trollaamisellaan 1990-luvulla.

Ruma totuus on seuraava; tuonkin automarketin turvafirma voi vitsailla rekrytoinneissaan ”ostoskärrilogistiikalla”, mutta oikeasti se tekee ihan samanlaista kilpailulle altistettua alihankintasätkimistä kuin kaikki muutkin. Niin kutsutun turvallisuusalan tunnuslause kuuluu: Se voittaa, joka halvimmalla jättää tekemättä.

"Turvallisuus on kilpailtu alihankinta-ala. Tunnuslauseensa kuuluu: Se voittaa, joka halvimmalla jättää tekemättä."

Niin. Voitteko uskoa, että lopultakin palveluesimiestasoinen vakiovalehtelu – kuinka kärryjentyöntökin on muka turvallisuustehtävä, koska näin pidetään pelastustiet auki – tuli todeksi? Oli näet samaan aikaan tarpeeksi kurja keli ja riittävästi asiakkaita kulussa, jotta joku ihan oikeasti huomasi töiden väistelyn nappaamattomuudessa!

Olen käynyt itsekin tuossa automarketissa kyllin usein; tiedän sen pysäköintialueen mitat ja ne eivät kaipaa ostoskärryjä kulkujaan kaventamaan. Sekä – tohdin myös siksi arvailla – , että jos vähän tönäisisi, vaunut saattaisivat myös lähteä vierimään alaspäin, koska sen verran tuo tontti nimittäin viettää – vaikkei se varsinaisesti rinne olekaan.

Niinpäniin. Jokainen mulkkaa turvallisuuden ja palvelun käsitteet vastaamaan tarkoitusperiään tai pitää niitä omaneduntavoittelunsa moottorina. Siinäpä työtä kerrakseen sekä sille tarkoitusta niin että oksat pois. Vaan miten oli miehityksen, varustuksen, palkan tai edes töiden jatkumisen kahta vuotta kauempaan kanssa?