Kontiolahtinen turvallisuuskeskustelu

Vanhusbookin puskiksessa käytiin turvallisuuskeskustelua, kun jokamies tiedusti Karpalokaaren hallin kameroista; autonsa kylkeen oli tullut lommo ja halusi selvittää asiaa. Minä siihen, että harva keskustelee tuollaisista asioista julkisesti eikä tästä ryhmästä oikein muutenkaan saa mitään virallista tietoa.

Selitän suhtautumiseni sillä, että ei pidä julkisesti kertoa mihin kameravalvonta on suunnattu tai yltää; muutenhan sen vaikuttavuutta voisi yrittää vähentää ja kiertää kokonaankin. Sensijaan neuvoin ottamaan yhteyttä suoraan hallin henkilökuntaan. Kiitos tykkäyksestäsi. Olisin kernaasti voinut puoleltani jättää asian tähän, mutta ei.

Sillä kohtapa jälkeeni keskustelemaan oli ilmaantunut myös lukion rehtori- ja kunnanvaltuuston puheenjohtajaoletettu Ilpo Saarelainen(kesk). Tarinoi, että eihän koulukeskuksen valvonta ole salaisuus; pitäisi siis ilmoittaa asiasta poliisille, joka ottaa yhteyttä vahtimestariin. Materiaali ei tosin säily kauaa. Häh!?

"Puskiksen turvallisuuskeskusteluun vaikutti osallistuvan myös rehtori- ja valtuustonpuheenjohtajaoletettu."

Siihen en saattanut postata muuta kuin, että tehkääpä samalla vaivalla rekisteriseloste, jossa asiat käsiteltäisiin ja pitäkää se tarvitsijoiden saatavilla. Pidempää keskustelua ei tullut; itseasiassa, kun tänään katsoin niin molemmat viimemainitut postaukset olivat kadonneet jäljettömiin. Jostain kumman syystä!

Sitä minä tässä vain pyrin nyt keskustelemaan, että onko Karpalokaaren halli ei-kenenkään-maata jossain teknisen-, opetus- ja vapaa-aikatoimien välillä, mikä osin selittää ilmenneet turvallisuusongelmat? Sekä onko kameravalvonta samasta syystä kuinkakin pahasti hunningolla? Syyttäkää itseänne, mitäs avasitte suunne.

Mahdollisina ongelmina tulisivat nähdäkseni kyseeseen ainakin alitehoinen tai epävakaa tallennin, virheellinen aika-asetus, dokumenttipuutteet (kartta tai luettelo), huono varmuuskopiointirutiini ja sitten tietysti käyttäjä- sekä pitäjävikakin. Kun sen vain yksinkertaisesti huomaa hallintotavasta, vaikka ei olisi itse asiaa tutkinutkaan.

"Onko Karpalokaaren halli jotain hallintokuntien välistä ei-kenenkään-maata ja sen on kameravalvontakin näköinen?"

Eipä ole kaksisissa kantimissa tämä kontiolahtinen turvallisuus, pakko sanoa. Minä en ole sitä mikään parantamaan. Motivaationi antaa aikaani ja osaamistani ilmaiseksi vain, jotta toiset saavat päteä; on ollut nollissa jo kauan. Henkilökohtaisesti en onneksi ole asianosainen ja kovasti toivon etten sellaiseksi koskaan tulekaan.

Huono maine ja skandaali? Tuskinpa vaan. Media julkaisee viranomaistiedotteet, kun jotain on jo tapahtunut tai havaintoja pyydetään. Pännämies se toki olen minäkin, mutten aio ruveta kartoittamaan vahinkoakärsineitä ja myymään juttua yhtään minnekään; sikäli kun se ketään edes kiinnostaisi. Joka kunnassa on samat ongelmat?

Siispä; odotettavissa on jatkuva yksittäisten epäkohtien esiintulo mihinkään mitenkään liittymättöminä, joista kuultaessa viisastellaan tavanomaisen tylsä-älyisesti ja -sanaisesti. Sejasama vaikka kiinteistö palaisi kivijalkaan, mutta opikseen ei voi ottaa eikä mitään muuttaa. Siinä on koko turvallisuus, elämä sekä...heh...keskustelukin.

                                                                 ***

Päivitys 16.4.22 kello 15.56: Pääsiäisen kunniaksi hellyin ja tarjosin samassa paikassa virtuaalisen kuparisen viisisenttisen kylän ilma-aseampumaradalla perseilleiden kuriinsaamiseksi, koska se on tiettävästi voittoatavoittelematonta vapaaehtoistoimintaa. Sitoumuksetta; kunnia sille, joka sen tahtoo ottaa.

                                                                 ***

Päivitys 19.4.22 kello 15.08: Vaan kun arki koitti, niin johan otti ja koko kovasti nuorisotyöntekijöitä, vapaa-aikatoimea ja suorastaan kuntaa itsessäänkin sättivä keskustelu hävisi pois. Nimittäin nolo totuus on, että perseily tapahtui nuorisotyöntekijän Kirkonkylän nuorisotilan asiakkaille kiirastorstaina järjestämässä tilaisuudessa.

Kadonneen postauksen kärjessä olleiden valokuvien perusteella pääteltynä radalla olivat vain valkoiset palaset pöllynneet, kun toskattiin tehoilmakoin ja kuulin, joilla saa jo jossain maassa metsästää pienriistaa. Ne toi paikalle joku kolmesta paikallaolleista aikuisista, jotka eivät liioin keskeyttäneet ammuntaa tai ilmoittaneet vahingoistakaan.

Hah-hah-haa. Mikä tuli? Olisiko muuten kunnan ja urheilijoiden väliseen rakkauteen aiheutunut ryppyjä; ensinmainittu kun omistaa tilat, mutta viimemainittu käyttää niitä yksinoikeudella. Vai oliko julkinen keskustelu nuorisotyöntekijöiden toiminnasta, nuorten käytöksestä sekä nuorisotilan turvallisuudesta ja järjestyksestä liikaa?

Nimittäin; ongelmansahan noissa kaikissa kyllä on - sen voin sanoa itsekin edeltävän noin kahdeksan kuukauden kokemuksellani - mutta kun kiitos tuppukyläläismentaliteetin, jota hienommin Jante-laiksikin sanotaan, niistä ei saa puhua. Kunnes sattuu jotain niin pahaa, että siitä tulee tavalla tai toisella viranomaisasia.

No, samapa se oikeastaan minulle on – pitäkää hyvänänne – tosin, tajutkaa edes tämä: vahingonvaaralla pelleily on kuin kielletynsorttisen luodin kimmoke sisäampumaradalla. Ikinä ei voi ennalta tietää, että kehen osuu ja kuinka tämä vahingoittuu. Pennun ei tarvitse sitä tietää, koska tämä on aikuisen tehtävä.