Olette te karjalaiset niin isäntää porukkaa

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä on kuvituskuva, joka voi liittyä tai olla liitty-
mättä yhtään mihinkään.

Kuinka bussi yht'äkkiä jättää matkustajia vuosia käyttämättä olleelle pysäkille? No, kai se on ok; itsekin pääsin yhtä pidemmälle, eli lähemmäs kotiovea kuin koskaan täällä asuttaessa. Mutta mikä on tämä juoru "tietyistä ajoista päivällä", kun historiallisen linja-autoaseman kautta ei muka enää ajeta?

En minä muuten, mutta kun päinvastaiseen suuntaan edeltävä pysäkki on kunnantalolla, seuraava seurakuntalolla ja linjan vuoroväli on tunti. On aikamoinen juoksusuoritus ehtiä jommallekummalle, sekä ikävä odottaa, jos epäonnistui. Paras ehdotus yleisön joukosta: kysy kuskilta. Justjoo. Taitavat vielä olla ihan tosissaan.

Miten olisi tälläinen helsinkiläisratkaisu? Kirjain linjanumeron perässä kertoo tarkan reitin ja määränpään; tai laitetaan tuulilasiin selkeästi näkyvä varikolle -kyltti, jos kysymys on siitä. Ihmeellistä venkoilua; en yksinkertaisesti ymmärrä, että mitä mokomakin omavaltaisuus oikein esittää. Onko tämä joku pimitys tai välistäveto?

"Jos bussin reitti vaihtelee tai se on menossa varikolle, miksi tätä asiaa ei vain voi ilmoittaa ihan avoimesti?"

Nimittäin; etelässäkin toimistoni oli kerran teollisuusalueella, jonka vastapäätä pääväylän toisellapuolen oli bussivarikko. Jos linja-autonkuljettajalla oli tauko tai töistäpääsy; hän vain ilmoitti kuuluvalla äänellä ”päätepysäkki”, kun tultiin väylän viimeiselle bussipysäkille ennen alueelle johtavaa risteystä.

Kukaan matkustaja ei tällöin odottanut ajettavan tavanmukaista ympyrälenkkiä teollisuusalueella. Oli ihan ok kävellä suojatien yli toimitalolle; sensijaan että bussi olisi vienyt suoraan alaoven edessä olevalle pysäkille asti. Ajatus hyväksyttiin, koska sitä ei tarvinnut arvailla eikä kysyä joka kerta jokaiselta kuljettajalta erikseen.

Kontiolahdessa taas selvisi kohta, että jos kuljettaja on lähdössä töistä kotiin päätepysäkille saapumisen jälkeen; hän saattaa omalla päätöksellään ajaa ”linja-autoaseman” sijasta Karpalokaaren hallille. Asiasta ei ole tiedotettu, koska käytäntö on täysin epävirallinen ja omavaltainen. Tyylitöntä pelleilyä, kertakaikkiaan.

"Jos etelässä linja-autonkuljettajalla oli tauko tai töistäpääsy; hän ilmoitti kuuluvasti 'päätepysäkki' ja se oli ihan ok."

Mikä tässä on ongelma? Ei luulisi olevan mahdotonta ajaa oikealle päätepysäkille eli niin kutsutulle linja-autoasemalle, laskea matkustajat pois, viedä bussi säilytykseen Karpalokaarelle ja nousta siellä odottavaan yksityisautoon. Jos aikataulut ovat liian tiukat tai työaikaa on liian vähän; asiaa ei todellakaan hoideta näin.

Miksi muuten piti tehdä K-Marketin eteen se bussipysäkki, johon alussa viittasin; ja laittaa kunnantalon pysäkeille 202:sen linjamerkinnät, jos päätepysäkki ei siirtynytkään Karpalokaarelle? Näistähän muutoksistahan oikein annettiin tehdä näkyvä juttukin oletettuun paikallislehteemme, Pielisjokiseutuun.

No, sentään yksi asia tuli selväksi; bussit kaupunkiin päin lähtevät vastakin aina historiallisen linja-autoaseman entiseltä takapihalta. Siitäkään ei aina ole ollut ihan varma. Vieläköhän kolmen bussit arki-iltapäivisin kieppaavat Karpalokaaren kautta – oletetun vaan ei ilmoitetun – koululaislähdön vuoksi? Melko jysäys tietämättömälle.

"Miksi K-Marketin eteen piti tehdä pysäkki ja kunnantalon pysäkeille laittaa merkinnät, jos reitti ei jatku Karpalokaarelle asti?"

Eikä tässä kaikki. Nimittäin; samana päivänä Vaara-kirjastot antoi varata Muikku-salin yleisöltä suljetulle kokoukselle, vaikka sinne oli juuri pystytetty taidenäyttely, jonka avajaiset oli  pidetty – tädää – vain tunteja ennen samana päivänä. What a right old pig's ear, sanoisi Suur-Lontoon poliisin vanha sanonta tälläisestä toimintatavasta.

Sitäkin suuremmin huvittuneena tämän kirjoitan, koska jopa minä itse – tosikon virkaintoisen joustamattomana parikymppisenä – saatoin napata ison avainnipun koukusta ja jakaa tiloja uudelleen, tarvittaessa. Jos siis yksi tarvitsi tietyn, mutta toinen saattoi olla missä tahansa kunhan istumapaikat riittävät. Näkemättä jäi se näyttely.

Eikä tässäkään vielä kaikki. Seuraavaksi julkiselta paikalta löydettiin useamman käytetyn kertaruiskun(osassa niistä vielä neulatkin paikoillaan) ynnä muun romun epämääräinen kasa. Joku viisas kommentoi tähän, että älkää keskustelko tai soitelko kuntaan vaan laittakaa roskat roskikseen. Haloo!? Pahaa pelkään; olit tosissasi.

"Eikä tässäkään vielä kaikki. Joku kehtasi kommentoida käytettyjä kertaruiskuja kehottaen laittamaan ne roskikseen."

Myöhemmin kerrotaan, että löytö johtui ei-narkomaanien toiminnasta, mutta silti siitä ei voi kertoa tarkemmin. Ai johtui vai? Kukahan senkin mahtoi selvittää ja miten? Sekä; jos toimintatapa tosiaan on tietoapanttaava ylhäältäpäinjohtava vihjailu, olisi sitä voinut suunsa kiinnikin pitää. Vähempi paha. Ihan kaikille.

Mutta vielä piti mölähtää; pääsi oikein klassikko. "Asia selvitetty eikä tarvitse sen enempää selittelyjä ja tässäkin asia on tärkeintä että neulat ym on tallessa eikä vaaraa aiheuttamassa. PISTE." Lainauksen kirjoitusvirheet eivät ole minun. Uskomatonta. Kuinka kehtaat? Kehtaathan toki, jos et itsesokeutesi tähden tunne lainkaan häpeää.

Suotta kinaamaan; pidä kernaasti hyvänäsi. Mutta tulet vielä oppimaan, että 2020-luvulla julkisen vallan käyttöä, yhteisiä asioita tai julkisuuteen tuotua toimintaakaan ei enää edes Pohjois-Karjalassa käsitellä tuollaisilla sanoilla. Ei, vaikka olisi oikeus, peruste, omistaja, nimitetty, suhteesssa, vaaleilla valittu ja niin edelleen.

"Jos olet tietoapanttaava ylhäältäpäinjohtava vihjailija, pidä suusi kiinni; se on pienempi paha ihan kaikille." 

Epäilen tosin, ettei ole mitään niistä. Joko on asianosainen, suojelee sukulaista/kaveria, kärsii tärkeilytaipumuksesta, yleensäkin kommunikoi vittulemalla tai on vain juuri niin ihmistenkohtaamisrajoitteinen kuin ulossuollon perusteella vaikuttaakin. Tulet vielä saamaan käyttäytymisestäsi palautteen, jonka jälkeen elämäsi muuttuu surkeaksi.

Jos nimittäin ei ole Simpauttajan – karjalaisen maalaiskylän elämää osuvasti 50 vuotta sitten kuvanneen romaanin – peltokohtauksen isäntä, kannattaisi lakata esiintymästä kuin sellainen – karjalainen stereotyyppi. Kyseisen fiktiohahmon kohtalo oli muuten aika kurja; sen tietäisi, jos olisi lukenut Karjalan kuninkaan loppuun.

Olette te karjalaiset niin isäntää porukkaa – palkkatöissä käytte vieraalla – ettekä omista sitä vähää maata, että saisitte lyödä perseenne omaan tonttiin – mutta käyttäydytte kuin olisi päinvastoin. Asiat sovitaan omassa päässään itsensä kanssa ja tehdään kuten oikealta tuntuu, mutta joko tulee sotku, sekaannus tai molemmat. Hyvää ei koskaan.