Hysteriaa, tehottomuutta, ennakkoluuloja ja ehkä informaatiovaikuttamistakin

Johan ovat osaamattomat sekä tiesmistä motivoituneet siviilit taas puskaradiota lallattaneet. On ollut väitettyä vaarallista henkilöä ja oletettua anastusta, joita on yritetty hoitaa itse. Sitä on myös riemastuttanut tallenne someräppärin epäillysta öykkäröintiryöstöstä. Huokaus. Nipsautanpa cahierin puristimeen ja alan pohtia.

Some ei ole tiedotusväline; se on viihdettä ja bisnestä – sinä olet pelkkää dataa tai mainoksenkohde, höpsöliini. Miten voit kuvitella, että kukatahansa rekisteröitynyt käyttäjä voisi suoriutua yhtähyvin kuin ammattitoimittaja? Valitettavasti Paola Suhonen on oikeassa – sen vain näkee tuloksesta – nytkin, toisella elämänalalla.

Mitä tulee henkilöturvallisuuteen keskisuuren kaupungin lähiössä iltaliikuntaa harrastettaessa; voittava kaava on valppaus, itsepuolustus, pako sekä avun hälyttäminen – someta myöhemmin, jos sittenkään. Mikäli järjestyksen kääntää päinvastaiseksi, seuraa pelkkää vammoja, vahinkoja ja epäjärjestystä. Ei näin.

"Some ei ole tiedotusväline, höpsöliini. Eikä kuka tahansa suoriudu yhtä hyvin kuin ammattitoimittaja."  

Hyvästä tarkoituksesta huolimatta – ympäristön varoittaminen, kun siellä ovat ne päiväkoti ja alakoulukin – juttu vain leviää, paisuu ja pahenee. Ainoa mahdollisen vaarallisen henkilön kohtaamiseen apua antava sometus on se, jossa on a) oikeat tuntomerkit b) ohje soittaa heti hätäkeskukseen kun näkee c) kommentointi estetty.

Ollaan asiattoman rajalla, jos tuntomerkit ovat vinksinvonksin tai pyytää huomiota, sääliä ja selostaa tapahtuman mitenkuten. Sekä yrittää suhteellistaa&järkeistää kokemustaan kysymällä toisten vastaavista. Tai somettamista ei ole edes yritetty yhteensovittaa poliisin tilannekuvaan ja tarkoitukseen ehkäistä sekä selvittää rikoksia.

Silloin seuraus on sekasotku, jossa väitetty tiedottamis- ja varoittamistarkoitus sivuutetaan tai niitä aletaan peräti käyttää tekosyynä joutaville tuntojentuulettelulle sekä liialliselle ruutuajalle. Useampi kuin yksi somea harrastava voisikin minusta kysyä itseltään, että mitä oikein tekee ja miksi.

 "Somettamalla juttu vain leviää, paisuu ja pahenee. Oliko siis lähinnä tarve tuulettaa tuntojaan vai oliko ruutuaikaa liikaa?"

Älä sotke asiaasi ennalta rupeamalla ”neuvottelemaan” tuntomerkeistä, kansallisuusolettamasta tai mahdollisesta väestöryhmään kuulumisestakaan. Sen jos menet tekemään; kuinka ihmeessä olet aikonut selviytyä niin rikosilmoituksen tekemisessä, esitutkinnassa kuin oikeuskäsittelyssäkin? Ristiinpuhuminen huomataan.

Sekä; mikä koskee itseäsi, koskee soveltuvin osin myös mahdollisia todistajia, joita somessa voi tulla vastaasi. Some on nimittäin ääretön; toisin kuin esimerkiksi poliisi ja oikeuslaitos ovat. Älä siis ”ennakkovalmenna” todistajiakaan, koska muuten voi olla vaikeaa erottaa tietävä tietämättömästä ja saada totuus taltioiduksi.

Mainitsin mahdollisuudesta löytää todistaja, koska ei some ole täysin olematon keino ennaltaehkäistä ja selvittää rikoksia – on näet hyvä asia, jos tavoittaa paljon ihmisiä kerralla. Mutta pääsääntöisesti tulisi silti antaa poliisin hoitaa tiedottaminen, puhutukset, kuulustelut, tiedustelut ja valvontakameratallenteidenkin haku.

"Some ei ole täysin olematon keino ennaltaehkäistä ja selvittää rikoksia, mutta poliisi tehköön poliisin työt."  

Miksi? Koska muuten asiat eivät tule tehdyksi järjestelmällisesti, varmasti sekä osaavasti. Ymmärrätkö rikostutkinnasta edes tämän? Ei riitä, jos osaa tehdä mahdollisimman monta oikeaa toimenpidettä – on myös vältettävä mahdollisimman monen väärän tekemistä. Tämä on ammattimaisuuden ensimmäinen rima.

Ja; siinä menisi myöskin ulkoeristys eli lippusiima, jos puhuttaisiin todellisuudessa olemassaolevasta rikospaikasta. Se on niinikään raja, jota useimmat somettajat eivät koskaan ylitä. Alitajuisesti he taitavat tietää tämän itsekin; siksi joko häilätään kokoajan välttääkseen tuntemasta tunteita tai ylikompensoidaan niitä toiminnalla.

Samasta syystä niin kutsuttu true crime menee juuri nyt niin lujaa – ennenaikaan moista sanottiin tirkistelyksi tai sosiaalipornoksi. On hyvä kysymys, että kuinka toimittaa viikoittaista rikosmakasiiniohjelmaa niin, jotta se ei sorru moiseen, mutta tuote säilyy silti yhä jonain mitä ihmiset haluavat katsoa. Harva osaa; kukaan ei pysty loputtomiin.

"Alitajuisesti somettajat tietänevät osaamattomuutensa ja siksi joko häiläävät, ylikompensoivat tai katsovat true crimea."  

Yleisöllä on tosiaan oikeus tietää mitä yhteiskunnassa tapahtuu, mutta samalla se myös paljastaa syrjintä-, demonisointi-, uhrinsyyttämis- ja torjuntataipumuksensa. Reaktiosta voi tulla raju, jos joutuu kasvotusten oikeasti tapahtuneen öykkäröintiryöstön alkuvaiheen päällehöökimis- eli alistamisvaiheen kanssa.

Syrjä- ja tuppukylissä vastaavaa sattuu vain syrjäytyneiden päihderiippuvaisten hövelisti välienselvittelyiksi nimetyissä tapahtumissa tai pentujen kesken niin kutsutun kiusaamisen kierteessä. Siellä ei ole someräppäriä nähtykään; ja katujengin paikalla on ainakin toistaiseksi sakki, joka on kokoonpanoltaan yhtä sekalainen kuin vaihtelevakin.

Eikä oikeissa kaupungeissakaan sellaista muka satu koskaan itselleen tai kenellekään, jonka välittäisikään tuntea. Niinpäniin. Varo siis olettamasta yhtään mitään, kun olet suuren yleisön kanssa tekemisissä; todellinen niin turvallisuuden kuin journalisminkin ammattilainen osaisi tämän. Somettajista en sano mitään.

"Yleisöllä on oikeus tietää mitä yhteiskunnassa tapahtuu, mutta se ei ole pyhimys eikä oikeudenmukainenkaan."  

Väitetty kansa ei näe mahdolliseksi vaihtoehtoa, että oma julkisessa liikenteessä matkustaminen vähenee – tuntuvan riskianalyysin kautta – vain välttämättömään tai yleisellä paikalla oleskelu loppuu, koska muuten audiossa esitetty voi milloin tahansa tapahtua itselle. Tai; että vaikka uhri olisi joku muu, tekijä voisi silti olla oma lapsi.

Jos nimittäin voisi – eikä nyt olla ihan naurettavia ja petetä itseämme ihmisluonnon suhteen – maailma olisi tuolloin aika valmis paikka; hyvinvoiva, oikeudenmukainen, turvallinen ja rauhallinen kaiken kansan koto. Siksikin journalismi, vaikka yhtenään jutut raportoidaan mitenkuten sekä toisinaan niitä seuraava "keskustelu" ällöttää.

Kyllä minä olen sitä mieltä, että ei tätä vaativaa ja tärkeää yhteiskunnallista tehtävää voi jättää amatööreille tai tieskeille tiesmitä mielessään netissä surffaaville. Sellaiset voivat ajattelemattomuuksissaan ja huomionkipeyksissään päästää läpi mitä tahansa. Sikäli, kun eivät tahallaan petä yleisöä tai jopa tee tarkoituksellista propagandaa.