Entä jos tämä tapahtuisi teidän kylässänne ja asialla olisivat olleet sinun lapsesi?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kun ei edes saada korjatuksi nuorisotilan alaoven lasia, joka
on ollut rikki jo ainakin kuukauden. Teipitkin ovat vain sisäpuolella.

Katsopa Uutisvuoksen jutun pääkuvassa näkyvän miehen kasvoja. Mitä jos tämä olisi tapahtunut teidän kylässänne tai tekijät olisivat olleet sinun lapsiasi? Ymmärrän; mieluiten torjuisit koko ajatuksen. Haluat uskoa – kuin Urho Kekkonen vuonna 1981 kaikista Suomen nuorista – etteivät omasi ole sellaisia.

Oletko ikäluokkaa kehen – tai joiden vanhempiin – katkesivat vapaan ruumiillisen väkivallan, tottelevaisuusvaatimusten ja auktoriteettipelon perinteet? Onneksiolkoon. Ne todellakin olivat muinaisajoista kotoisin olleita tehottomia sekä raakoja turhakkeita, joita sopii enää tänään vain soveltuvin osin hävetä.

Silloin ”viisauttaan” jaettiin sekä kuria pidettiin pyytämättä. Siispä; näytä minulle sääntö, joka ei mahdollista mielivaltaa ja toteuttajansa asenteista sekä oletuksista vapaa valvonta – väitän, ettet pysty. Kyse oli ylivallasta herkkäuskoista tai heikompaansa kohtaan, sekä viimesijassa sujuvasta paikaltapakenemisesta.

"Katkesiko ylivalta jakaa 'viisauttaan' tai pitää kuria pyytämättäkin vanhempiisi vai sinuun itseesi? Onneksiolkoon."

Olen sitä minäkin nuoria joskus sympatisoinut; tuolloin näin heidät tuppukyläisestä ahdaskatseisuudesta ja palvelukatveesta kärsivinä. Nyt sanon, että turpa kiinni sekä opetelkaa käyttäytymään. En ole sosiaali-, opetus- tai nuorisotoimessa eikä minulla ole omia lapsia, joten – kiitos vaan – en välitä minkäänsortin nuortenystäväksi tullakaan.

Mutta jotain pitää silti yhteisön hyväksi tehdä. Vanhusbookin puskaradiossa kirjoitetaan kahdeksanluokkalaispoikaoletettujen kierrelleen urheiluhallin pukuhuoneita, mutta lähteneen äkkiä, kun olivat naisten puolella ja sinne tultiin paikalle. Ovatko tosiaan kaikki ovet yhä auki eikä kukaan aja asiattomia ulos tai luovuta pahimpia poliisille?

Olen ulkoa nähnyt, että pukukoppien ovissa on kyllä mekaaniset lukot, joten kai niihin on saatavissa avaimetkin. Jos siis lukittavien vaatekaappien hankinta sekä kulun- ja videovalvonnan laajennus todellakin vaativat syvempää pohdintaa sekä suurempaa budjetointia. Onhan nuorisotilan alaoven lasikin vielä korjaamatta!

"Sympatisoin joskus nuoria. Nyt sanon turpa kiinni ja opetelkaa käyttäytymään. Ei minun pidä olla heidän ystävänsä."   

Täkäläiset niin kutsutut aikuiset ovat kuin ruotsalaisten Bosniassa sijaitsevan kenkätehtaan työntekijät ammattiliiton kokouksessa – kukaan ei uskalla liittyä ja sensijaan ruvetaan keräämään nimilistaa ”tehtaanjohtajan tueksi”. Ehdotonta varmuutta sekä suojaa kaikelta vaaditaan, mutta tekeekö sittenkään mitään – se on toinen juttu.

Kontiolahdessa siis halutaan yhdistää kaupunkilähiön sekä jonkin fiktiivisen karjalaiskylän molempien hyvät puolet, mutta vailla ymmärrystä käsitteisiin liittyvästä monimutkaisuudesta. Niinpäniin; ihmekään, että pitää hakea huomiota, myötätuntoa ja vahvistusta omalle ihmisyydelleen somessa luritellen.

Sellaista se on tunnepuheen aikana; ei oikeasti tunneta mitään ja ystävyyskin on virtuaalista – versus vanha huono aika vähine hyväksyttävine tunteineen ja kapeine ilmaisutapoineen. No, ainakaan ei antauduttu toisen bisnekseen viihdyttämään ilmaiseksi kolmannen osapuolen dataa tai mainosten kohderyhmää tarinoinnillaan.

"Täkäläiset aikuiset kyyristelevät odottaen jonkun muun tekevän kaiken puolestaan ja sitten ne kirjoittelevat someen."  

Seuranhakuvälineestä ei olisi liioin haettu ystäviä tai myönteistä huomiota jaksaakseen pysyä psyykkisesti kasassa. Deittailun harrastamisesta puhumattakaan! Eikö? Kansallismielisiksi väitettyjen Suomineitojen yksinäisyydessä, eksyneisyydessä, erikoisuudentavoittelussa ja ihmistenkohtaamisrajoitteisuudessahan tuonkin näet.

Jos aikuisella ei ole muita arvoja kuin raha, hyöty ja status missä pystyy muistuttamaan ainakin yhtä ylemmyydestään; on tuskin mikään ihme, että hänen lapsensa identiteetti on sekava. Siispä; tyhminä laumaeläiminä he ovat kohta törmäilemässä kansan syvissä riveissä ja tekevät kaikki ne älyttömyydet, joita joku ulkopuolinen ei ehdi estämään.

Sitä minä tässä bloggaan, että vaikka ongelmapersoonien laadussa ja määrässä voi olla paikoin paljonkin alueellista vaihtelua – someräppäreitä ja katujengejä ei Pohjois-Karjalassa sentään vielä ole – mutta Imatran tapaus voisi kyllä sattua täällä koska tahansa. Se voisi olla teidän kylänne ja sinun lapsesi. Usko huviksesi.