Moporallaaminen kertoo totuuden sinusta ja yhteisöstäsi

(Kuva: Jari Kähkönen)

Jokakesäinen nuorison mopoilukeskustelu syttyi taas; tartun asiaan, koska koettelemuksesta syntyy helposti palikkatestin ryhmätehtävää apinoiva tilanne, joka paljastaa kiehtovasti niin omasi kuin yhteisösikin todellisen luonteen. Kysymys on nimittäin arvoista, päätöksenteosta ja rajojen asettamisesta.

Minä olen sitä mieltä, että tosissaan torjuntakohteeksi otettuna; moporallaamisesta ei tulisi keskustella julkisesti oikeastaan lainkaan. Ainoa poikkeus on sellaiset erityiset tilanteet, joiden tähden paikalle tulee ulkoista viranomaisapua; tietenkin moiset organisaatiot päättävät itse omista tiedottamisistaan.

Näin ajattelen, koska nurkissa mopollarällääminen on huomion kerjäämistä samalla tavalla kuin niillä vaikeammillakin tapauksilla; heillä, jotka joudutaan poistamaan ja luovuttamaan poliisille. Takoivatpa he sitten ovea, soittelivat asiattomia ovipuhelimella tai olivat kuka mitenkin vaivoiksi ympäristölleen.

"Moporalli saattaa paljastaa totuuden sinusta ja yhteisöstäsi. Kyse on arvoista, päätöksenteosta ja rajojen asettamisesta."

Kohdattaessa on siis jokatapauksessa oltava jyrkkä; luvallisia vaaditaan lopettamaan meteli ja luvattomat poistetaan alueelta. Kysymyksiin ei pääsääntöisesti vastata, koska tämä on sanojan puolelta yleensä pelkkää viivyttelytaktiikkaa; hän puhuisi mitä tahansa, jotta hupailu jatkuisi ja välttäisi nolatuksi tulemisen kontrolloituna.

Sehän siinä onkin, kun oikeasti linjoja tulee olemaan ylläkuvatun tiukan lisäksi vähintään välinpitämättömyys, kaveeraaminen ja henkilökohtaiseksi erityiseksi harrastukseksi ottaminen. Mikään kolmesta viimemainitusta ei kuitenkaan pidä; ne ovat omiaan vain vaikeuttamaan ja monimutkaistamaan asian hoitamista.

Ei ymmärretä, että moporällääminen on nurkissanuohoutumisen ja ilmiselvän mysteeri-ilkivallan esiaste, jonka tekijät saattavat vielä tänään olla ymmärtämättömiä kakaroita. Kauanko näin pysyy tai pitkäänkö heidän tekemisiään on varaa vähätellä? Kaikki vetovoimatekijät on otettava pois heti, kun ne vain tunnistetaan.

"Moporällääminen on usein pahemman esiaste, joten kaikki vetovoimatekijät on poistettava heti, kun ne tunnistetaan."

Rakenteen ynnä tekniikan puolella keskeistä on selkeästi merkityt tonttirajat, kulkuväylät, pysäköintialueet ja muu vastaava; niinikään kunnollinen valaistus on kaiken a sekä o. Moporalli on näet leimallisesti joko luonteeltaan piittaamatonta asiatonta läpikulkua tai huomionkerjäämistä ynnä ärsyttämistä kohdattaessa.

Aitaaminen on tarpeen, koska ajan mittaan alkaa muodostua epävirallisia kulkureittejä, joita mopoilijatkin hyödyntävät. Mikäli ei voisi aidata, tulisi maisemoinnilla huolehtia, että kaikkien asiattomien kuljeskelijoiden väylä menee kiinni. Jos nimittäin pakoreitti vain löytyy, moporallaajat leikkivät kyllä mielellään kissaa et hiirtä.

Vartioinnistakin lienee sananen sanottavana; se on oikea resurssointi. Joskus etäisyys on vain liian pitkä joka suuntaan, että minkään liikkuvan voiman hälyttäminen toimisi. Näin ei kyllä ole aina; kysymys on tapauskohtaisesta arvioinnista, jossa maallikon pitää uskoa asiantuntijaa. Toimitaan todellisuudessa, ei vääristellä sitä.

"Keskeistä on selkeästi merkityt tonttirajat, kulkuväylät ja valaistus. Aitaaminen tai maisemointikin voivat olla tarpeen."

Pitkittyessään niin moporallaaminen, nurkissanuohoutuminen kuin mysteeri-ilkivaltakin tuppaavat alkaa elämään omaa elämäänsä. Henkilökunta muuttuu säikyksi ja lopulta he eivät ole uskaltaa avata ulko-oveakaan yksinään. Jälleen kerran; otetaanko asiat asioina vai pistetäänkö kaikki ihan pelleilyksi?

Esimerkiksi, jos kohteessa on hiippariongelmaa; alue on tällöin liian avoin, paikalla on liian vähän luontaista valvontaa, liikaa näkösuojaa tai rakenteet ovat jälkeenjääneet. Ratkaistaanko asia tehokkaasti heti vai onko keskeisintä rahansäästö ja erittäin innoton tulla nähdyksi jotain tekevänä mielistelytarkoituksessa?

Ihmiset ovat nimittäin häkellyttävän itsekeskeisiä; häiriö- tai kriisitilanteessakin koetetaan vetää kotiinpäin ja haikaillaan mennyttä mitä ei välttämättä koskaan ollutkaan. Rahaa saadaan menemään vaikka kaatamalla, mutta sitten lukot häiritsevät, hälytyslaitteita ei välitetä käyttää ja vartijatkin kuulemma pelottavat.

"Pitkittyessään moporallaaminen, nurkissanuohoutuminen ja mysteeri-ilkivalta alkavat elää omaa elämäänsä."

Moporallaaminen saattaa siis hyvinkin mitata sen mistä sinussa ja yhteisössäsi oikeastaan kyse. Pitää ymmärtää, että vähättely sekä hidastelu ne vasta kalliiksi tulevatkin. Jokatapauksessa maksettavaksi tulevat kulut voi ottaa niin investointeina nyt kuin jälkeenpäin tappioina menetysten ja pilatun maineen kautta.

Tälläistä se vain on jälkimodernissa markkinatalousmaassa; toimitiloja jalostetaan rahannyhtöön ja poispurettavaksi, vastuunjako on kohdallaan kun kukaan ei vastaa mistään sekä kaikki kaipaavat hyvää vaan ilmaista ajatuksenvoimalla toimivaa palvelua. Siinäpä sitä sitten taas ollaan. Puhuupuhuu, mutta mikään  ei edisty.