Vaikuttavuus hapertui - enää sällit eivät kunnioita aitojannekaan!

(Kuva: Jari Kähkönen) Kovia ne kadut ovat vielä Helsinginkin puolella.

Paljon on nyt toisin kuin ennen; lentoaseman poliisina on herraskaisen Liikkuvan poliisin sijasta Vantaan katukytät, jotka eivät hevin hyväksy hiljaa hissuttelevan, hät’hätää ensembleen kuuluvan kulissimiehen roolia. Näin minä näen tämän pressipäästön, jonka YLE laajensi eetterilähetyksen sähkeeksi sekä nettijutuksi.

”Lentoaseman turvallisuutta valvovat Finnavia, tulli, rajavartiolaitos sekä poliisi. Poliisi saa nopeasti tiedon kaikista tapauksista”, siinä kirjoitetaan Saara Hirvosen bylinellä. Kirjoitusvirhe ei minun. Höpöhöpö. Jos torni huomaa tai asematason maastojeeppi hälyttää, jotain on jo mennyt pahemman kerran pieleen; siitä otsikkoni. Hätätilanneraja!

Muista nimeltämainituista viranomaisista on vaikea kirjoittaa tässä asiayhteydessä rupeamatta virnuilemaan, koska kyllä ne vain ovat lentoaseman turva-alueen rajojen valvomisessa pahemman kerran marginaalisia toimijoita. Näin on kaikissa muissa tapauksissa, jos rikkomusta ei voi hyväksikäyttää oman tehtävän suorittamisessa.

"Lentoaseman poliisina olevat Vantaan katukytät eivät hevin hyväksy hiljaa hissuttelevan kulissimiehen roolia."

Ylipäätään sopii kysyä, että ovatko he osa ongelmaa vai ratkaisua. Rajamies alkaa itkeänillittää, jos siltä kysyy virkamerkkiä, sekä menee kateudesta sekaisin mikäli näkee ei-virkamiehen kantavan avoimesti luotiasetta. Tullinkul...lanmurut taas ovat haamuja, joille ei voi oikein kunnolla puhuakaan; pelästyvät vielä ja juoksevat pakoon.

On minulla kyllä näkemys siitäkin, että mitä keskusturvavalvomo huomaa ja mihin liikkumaan pystyvät vartijat ehtivät; kovasti vähän eikä hyvin paljon – lyhyeen tiivistettynä. Syynä siihen on, että toisin kuin luulla voisi; tuon mokoman kahden kylän pikkukaupungin vartiointi on ihan samanlaista poseeraamista kuin kaikkialla muuallakin.

Muutaman luvattoman kehänylittäjän olen itsekin aikoinani muualla ottanut ja tiedän keskeisimmän tekijän olevan näkeminen, koska vain tällöin saa kyllin räväkän liikkeellelähdön ehtiäkseen vastaan. Nähdä taas ei voi, jos valvottava alue on vähänkään suurempi tai tekniikka tökkii. Tämä on vallankäyttökysymys.

"Ylipäätään sopii kysyä, että ovatko nimeltämainitut viranomaiset osa ongelmaa vai ratkaisua."

Perinteisesti tuossa osoitteessa määrääjät ovat aina salailleet kaiken ja määrätyt taas ovat parhaansa mukaan näkemättä. Konsensus on kai nyt mennyt rikki, koska kerran sisäinen poliisi on alkanut pärskähdellä ulospäin tyytymättömyyttään; ilmeisestikin se kokee itseään pidettävän pilkkana.

Moista ei ole ennen kuultu eikä nähty, koska mokomatkin ilmailuteollisuuden jättiläiset ovat yleensä pelotelleet pienempänsä hiljaisiksi; vihjaus on, että sopeutumaton tai suunsa avaaja menettää lupansa liikkua alueella eli työpaikkansa. Heh, sekä kuka suomalainen ei pelkäisi lain pykälin vihjailua tai pahoja puheita selkänsä takana?

Miten liene – saisikohan mokomalla ajattelutavalla Vantaan betonilähiöiden karuilla kaduilla enää edes nauruakaan? Siellä nimittäin laiduntaa eläjiä, joiden kulkupelit on torpattava ja isännät itsensä niitattava; vähempi ei vältä. Kai sen nyt tiesi jo 1970-luvun viranomais-illikin, kun terminaaliin niitä koiravartijan vuoroja tilasi?

"Vantaan betonilähiöiden karuilla kaduilla ei ilmailuteollisuuden jättiläisiä tai niiden juoksuhenkilöitä pelätä."

Vart...anteeksi...yksityiset turvallisuuspalveluyrityksetkö varustavat tuotantoautot puskemaan pakkopysäytyksessä sekä laittavat tavaratiloihin piikkimattolaatikoita ja voimankäyttöön sopivia kilpiä? Hahahahaaa. Eivät taitane enää pystyä edes seuraten väsyttämään sekä taltuttamaan kylmiin aseisiin rajautuvin voimakeinoinkaan.

Niinpäniin. Tämä uutisointi on seurausta pitkästä kehityksestä, joka taisi alkaa jo silloin, kun...mikä hiton koirapiiri tai kälyvartija sekin muka oli...ajoi ilman sitä koiraa. Aluevartija taas ajoi auton sivuikkunat auki, koska päällevedetyt pakolliset yhteiskäyttöiset kevytsuojaliivit yksinkertaisesti haisivat liian pahalle edellisen vuoron jäljiltä.

Vartioinnin vaikuttavuus hapertui hitaasti kuoliaaksi niin säännöllisesti toistuvissa kilpailutuksissa, toimeksiantajan mikromanageerauksessa, palveluntoimittajien selkärangattomissa bisnesambitioissa kuin jatkuvasti alenevassa henkilöstön suorituskyvyssäkin. Ja nyt Vantaan sällit eivät enää kunnioita teidän aitojannekaan!