Aseistakieltäytymisestä, osa 2, sinun uskontosi ja maanpuolustus

(Kuva: Jari Kähkönen)

Jatketaanpa juttua, koska postaussarjan ykkösosassa uskonnolliset sekä poliittiset aseistakieltäytyjät jäivät liian vähälle huomiolle. Sikäli, kun jotain ymmärrän; korostan kirjoittavani kanssamatkaajana enkä missään tapauksessa normita ketään miksikään. Sen sinä saat tehdä itse omasta puolestasi.

Suomi on valkoisten evlut fennougrien heteroiden osapäiväsotilaiden maa. Täällä myös kirkko ja armeija ovat niin kiusallisen lähellä toisiaan, että uskonnollisten kieltäytyjien olemassaolo saattaa tuntua vaikealta ymmärtää. Kyllä niitäkin on silti aina ollut; älä anna mielikuvituksesi pettää sinua, vaikka moni siihen yllyttääkin.

Senhän tiesit kai jo, että esimerkiksi kansallisvaltio, isänmaa ja maanpuolustustahto ovat nimenomaan mielikuvituksen käyttöä vaativia käsitteitä? Ne ovat olemassa, jos sinä niin miellät; siispä maamme vallanpitäjät yrittävätkin usein ”silmälaputtaa” sinut, jottet asiaa ajattelisikaan. Varjele valinnanvapauttasi!

"Suomessa on uskonnollisia aseistakieltäytyjiä, vaikka kirkko ja armeija ovat niin kiusallisen lähellä toisiaan."

Otetaan omakohtainen esimerkki silmälaputuksesta. Olin vartioimisliikkeen autollaliikkuva vartija; minulla oli työaikaa jäljellä vielä vähän minuutteja. Siihen vedoten hälytyskeskuksen päivystäjä vaati minua suorittamaan ilmoittamansa työtehtävän, vaikka samalla epähuomiossa suostuisin ylityöhön, josta ei välttämättä maksettu.

Ai miten niin? No, työajan loppuminen yksinkertaisesti unohtuu ja se taisi olla tarkoituskin. Lisäksi työaika ei välttämättä ylittynyt työehtosopimuksen mukaan riittävästi, ylitys jäi kirjaamatta tai jälkikäteinen palkkavaatimus yksinkertaisesti katosi. Siitä puhumattakaan, että 20 minuutin ylityö lyhensi vuorokausilepoa tunnilla.

Niin kutsutussa maanpuolustuksessa käytetään ihan samanlaista yksinkertaista huijausta, jossa aseistakieltäytyjä koetetaan vain jotenkin saada astumaan sisään portista; eettiset huolet muka käsitellään sitten joskus. Ihminenhän on eloonjääjä ja sopeutuja luonnoltaan; sen kai jo tiesit itsekin?

"Yksinkertaisella huijauksella aseistakieltäytyjä koetetaan vain jotenkin saada astumaan sisään portista."

Siispä; tietenkään tuleville sotilaille ei kerrota riittävästi aseettomasta tai siviilipalveluksesta eikä etenkään mahdollisuudesta ”katua” jo tehtyä valintaa. Sitäkin ikärajaa mulkattiin, jotta aiempaa vanhemmat siviilipalvelusta vielä aloittamattomat pääsisivät takaisin militaariin. Onpa kummallista! Tai sitten ei.

No, kapiainen ei halua menettää yhtäkään asevelvollista, mutta on samalla myös haluton tekemään tämän edestä mitään. Pelätään julkista meteliä ja naurunalaiseksi joutumista, joten varmuudenvuoksi tämänsortin eettisistä valinnoista vaietaan. Eikö olekin somaa kuinka armeija kaventaa näinkin aseistakieltäytyjien oikeuksia?

Minun tämänhetkisen käsitykseni mukaan aseistakieltäytymistä uskonnollisista syistä ilmenee voittopuolisesti maamme vähemmistöuskonnoissa, koska evluteissa on valitettavan paljon omansorttisiaan kypäräpappeja. Jo rippikoululaisille tarinoidaan, että kuinka tuli oltua varusmiespappi ja mitä sellaisena oltaessa koettiin.

"Tietenkään tuleville sotilaille ja oleville reserviläisille ei kerrota riittävästi aseettomasta tai siviilipalveluksesta."

Kun vielä joskus muinoin halusin mennä reserviläisten joulutulille; kuulin kuinka rukouksen, siunauksen sekä kaksi virttä toteuttanut osa-aikaisena sotilaspappina toimiva seurakunnan kappalainen selitti, että suomalainen ei muka ammu tappaakseen. Eipä vaikuttanut puolipäivätoiminen armeijan piruntorjuja tuntevan oikeita termejä.

Oikea sana on, että voimankäyttötilanteessa ammutaan pysäyttävä laukaus tai vaikuttavaa tulta mikäli olet ruotsinkielinen. Ja hahahhaaa. Kuule, joka kerta kun vedät tai nostat aseen, sekä otat sen ampumaotteeseen; voi tapahtua vaikka mitä. Kohde pakenee, ampuu takaisin tai tilanne eskaloituu muuten. Esimerkiksi.

Olit siis saattanut kuvitella, että tempaiset nahkoihin vain sen verran kuin liikunta- ja taistelukyvyn vieminen välttämättä vaatii, sekä jälkeenpäin pyytäväsi itku silmässä nöyrästi anteeksi kun nyt oli ihan pakko vaikka pahaa teki. Mutta ei se niin mene. Väkivalta on aina epäsymmetristä sekä arvaamatonta hommaa; usko huviksesi. 

"Puolipäivätoiminen piruntorjuja ei tuntenut oikeita termejä. Väkivalta on aina epäsymmetristä ja arvaamatonta hommaa."

Se on sillätavalla, että lihaa ja verta olevalla todellisella ihmisellä ei ole monta elämää eikä missään raudassa ole ikinä ollut tai tule olemaankaan kuulan kammioon palauttavaa nappia. Siksi tarpeeksi monelle jo seuraava monivalintakin rauhanajan vartio[inti]tehtävässä on liikaa: varmistettu(ei ammu), kertatuli ja sarjatuli(jos on).

Tämä yksinkertaistettu valintatilannekuvaus on luonnollisesti vain kalpea aavistus siitä kuinka monilla eritavoilla sotaa on voitu ja tullaan käymään; mutta ellet tätäkään ratkaise, kuinka pärjäisit drooni- tai joukkotuhoaserastilla? Uskonnollisesta syystä armeijaa tai tappamista vastustava ihminen ei ole mikään ekstremisti. Päinvastoin.

Itsekin miltei nielaisen armeijassa aseettomana palvelevien kohdalla, koska on rankka juttu nähdä toinen asepuvussa, mutta ainoastaan ilman kivääriä tai muuta asetta. Vaan, tarkemmin kun asiaa mietin; kyllä tämä armeijan sisällä pysynyt aseistakieltäytyjä voi silti olla hyvä ihminen. Hän ajatteli asiaa ja löysi vastauksensa.

"Jos et pärjää varmistettu, kertatuli vai sarjatuli -valintatilanteessa; kuinka selvität drooni- tai joukkotuhoaserastin?"

Keskeiseksi kiistakysymykseksi jää silti; miten voi yhä toiminnallaan hyödyttää armeijaa? Koska ymmärräthän, että kun on iänkaiken sodittu, tuhottu ja vallattu; siitä hommasta on tullut hyvin erikoistunutta. Jotkut tekevät, toiset tukevat tekemistä ja kolmannen tehtävän luonnetta ei heti edes tajua. Näin sisälläolo voi olla ongelma!

Siksi pitää myös olla olemassa erillinen siviilipalvelus, joka ei ole armeijan alaisuudessa eikä hyödytä sitä. Eikä aseettomien kannata ylenmäärin surra kokemaansa pilkkaa tai kyseenalaistamistakaan. Jos esimerkiksi minä sanon kurkkusalaattipelle, on ymmärrettävä että tarkoitan silloin ainoastaan aseellisena palvelevia sotilaita.

En tunne Jehovan todistajien nykyistä kantaa armeijaan tai siviilipalvelukseen; varma olen vain siitä, että suhtautuminen on vaihdellut. Vuotta 1987 edeltänyt tilanne johtui kovuudesta millä valtio käsitteli heitä toisen maailmansodan aikaan; sorto ulottui niin oikeus- kuin luonnollisiinkin henkilöihin. JT:llä oli nimittäin se valtioepäilynsä.

"Aseeton palvelus voi olla ongelmallista, joten on oltava myös erillinen ja täysin armeijan ulkopuolinen siviilipalvelus."

Uskonnollisia vakaumuksia on kuitenkin tuhoton määrä; olisi täysin naurettavaa yrittää mahduttaa yhteen postaukseen kaikki mahdolliset ja niiden suhtautuminen maanpuolustukseen. Keskeisintä ovat nämä kaksi asiaa: kuinka sinä sekä uskontosi suhtaudutte elämän pyhyyteen ja vakinaiseen armeijaan?

Vastaus alkaa muotoutua nimenomaan yhteiskuntakäsityksenne pohjalta. Suomikin on menneessä ollut paikka, jossa jo tällä tekstillä olisi päätynyt Valtiollisen poliisin seurantaan ja nimismiespiirin kuulustelutoimistoon; joku höynä näet olisi väittänyt kehotettavan julkisesti aseistakieltäytymiseen. Mokoma kun oli tuolloin laitonta!

Siispä; koska suhtautuminen elämän pyhyyteen ja vakinaisella armeijalla hoidettuun maanpuolustukseen on näin iso asia, oikeus aseistakieltäytymiseen on syystäkin tärkeä ihmisoikeuskysymys eikä mikään pinnaamis-, välttämis- tai heh mielipideasia. Osassa kolme käsittelen poliittisia aseistakieltäytyjiä.