Johtaako VR:n välistäveto joukkoliikennepoliisin perustamiseen?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Luin YLE:n nettijutun ongelmista sakottaa liputtomia HSL-alueen ulkopuolella. VR:n välistäveto pani meidät sensortin yhden maan sosialismi -kysymyksen ääreen, että yhtäällä naurattaa nykyruotsalainen täysmunattomuus ja toisaalla pelottaa amerikkalainen joukkoliikennepoliisi.

Aletaan ilmeisestä. Suomi ei ole englantisen perinteen oikeusvaltio, jossa jutussa kuvailtuja niin sanottuja konkludenttisia eli pääteltyjä sopimuksia voisi olla olemassa. Eihän VR:llä ole omia syyttäjiä; eikä lipuntarkastajiakaan, jotka kirjoittavat muistivihkoihinsa yhtä hartaasti kuin ne olisivat esitutkintapöytäkirjoja.

Myönnettävästi ruma välistäveto -sana saa siis oikeutuksensa siitä, että VR:n toiminta HSL-alueen ulkopuolella ei oikeasti ole kumpaakaan; ei sen paremmin vähäisen julkisen vallan käyttämistä kuin oikea sopimussakkokaan. Kunhan koetetaan toimia naama pokkana; sitten vedotaan, ettei tarpeellista asiaa juuri nyt/enää voi lopettaa.

"VR:n välistäveto pani kysymään, että seuraako täysmunaton ruotsalaismalli vai amerikkalainen joukkoliikennepoliisi."

Sen laskelmoitaneen johtavan jo toteutuneen todellisuuden laillistamiseen jälkikäteen, mutta kuten YLE:n Merja Niilola hyvin taustoittaa; tämä on paljon pyydetty. Yksityinen pysäköinninvalvonta ei päässyt siihen koskaan ja turva-alalla on vielä vuosikymmenien päästäkin omat vaikeutensa. Asia ei ole mikään pikkujuttu!

On aihetta naputtaa kysymys, että mitä tästä seuraa? Olemattomien valtuuksien kanssa heiluminen voi johtaa arvaamattomiin seurauksiin, koska tällöin pelataan erittäin kovaa peliä uskottavuudella ja toimintakyvyllä. Näinhän valtuuksia tai tehostettuja rikosoikeudellisia suojia on ennenkin menetetty. Myös Suomessa.

Valitsin tarkoituksella esimerkkimaikseni Ruotsin ja Yhdysvallat, koska ne ovat asteikon räikeimmät ääripäät. Ensinmainitussa lipuntarkastajilla ei ole minkäänsortin valtuuksia, koska näin päätettiin 1970-luvun loppupuolella. Viimemainitussa taas väkivaltainen poliisi pidättää liputtoman palveluvarkaudesta.

"Toimintatavan laskelmoitaneen johtavan jo toteutuneen todellisuuden laillistamisen jälkikäteen, mutta se on paljon pyydetty."

Tässä vertailussa Suomi näyttää kohtuulliselta järkimaalta, kun täällä tehtiin joukkoliikenteessä aivan toisin. Liputtomuudesta sakotettiin ja liikennehenkilökunnan valtuuksia sekä rikosoikeudellista suojaa lisättiin, mutta ne isot eli VR, YTV ja HKL olivat vielä pitkään ihan oma lukunsa. Siksikö meillä on nyt tämä ongelma?

Moniko vastustamissakko kirjoitettiin virkamiestaksalla vielä vuosia sen jälkeenkin, kun henkilökunnasta oli jo tullut järjestystä ylläpitäviä henkilöitä? Eikä voimankäyttökään aina ollut ihan hallinnollisesti hyväksyttyä mittariliikettä. Entä missä puhe loppui ja totuus alkoi VR:n poliisivaltuuksissa sekä asesäilytyksissä?

Siksi olemme siinä ongelmallisessa tilanteessa, jossa nyt ollaan. Voin huoletta kutsua HSL-liikenteen turvallisuustilannetta stalinistityyliin yhden maan sosialismiksi, koska niin paljon silminnähden vaikeita asioita on pystytty tekemään turvallisen, tehokkaan ja taloudellisen joukkoliikenteen eteen. Se on ollut hiljainen vallankumous.

"HSL-liikenteen nykyinen turvallisuustilanne on ollut vaikea urakka. Oikea hiljainen vallankumous."

Kyllä minä muistan lähijunamatkan Puistola-Helsinki 1980-luvulla, kun konduktööri astui vaunuun sanoen ”Puistolasta tulleiden matkaliput”. Muistan, että sama ei ollut enää tapana kymmenen vuotta myöhemmin, kun lippuja sai ostaa vain tietyistä vaunuista. Tätänykyä en tiedä, että kuinka helppoa on päätyä liputta junaan.

Kävi siis niin, että lähijunaliikenne laajenee eikä laki pysy perässä. No, tämähän on vähän kuin HSL:n bussien järjestyksenvalvonta; lakkouhan saattelemana tuli vartijat parin päätepysäkin laitureille, mutta sittemmin asian edistyminen puolitangosta täyteen mittaansa kävi tuskaisen hitaaksi.

Ihmettelen VR-Yhtymää; näinkö surkeat turvallisuusneuvonantajat teillä on, vai ekonomistitko eturintamassa mennään? Siis, konduktöörit sekä tarkastavat että sakottavat. Olisitte edes tyytyneet liputtomien poistamiseen, koska oikeudellinen pohja ontuu. Tämä tietää vaikeuksia niin etulinjassa kuin takahuoneessakin.

"Ihmettelen VR-Yhtymää; näinkö surkeat turvallisuusneuvonantajat teillä on, vai ekonomistitko eturintamassa mennään?"

Mikä muuten on se julkisyhteisö, jonka pitäisi tässä tapauksessa hakea tarkastusmaksuoikeutta? En tiedä. On syntymässä netistä tunnettu upporikkaan ja rutiköyhän pelaamistilanne, josta on vaikea löytää ulospääsyä. En usko, että noin vallantäyteisen uhmakas VR näkee ison kuvan edut ja peruu aikeensa. Pitäisi kyllä.

Mitä jos kamppailu ei rajaudu pelkästään asianosaisiin ts. niihin kuin ottelevat fyysisesti junanvaunun lattialla tai juristisesti tuomioistuimessa? Olemattomien valtuuksien käyttäminen on niin raju temppu, että se voisi johtaa järjestelmän muutokseen; tehdä kasan univormuntäytettä vailla valtaa, Ruotsin tyyliin.

Tai jos yhteiskunnassamme on kierrossa kyllin rankaisun ja johtajavaltaisuuden henkeä; saattaa syntyä uusia viranomaisia ”ottamaan kokonaisvastuu”, kun ongelmahetkellä kukaan muukaan ei halunnut eikä kyennyt. Niinno, suomalaiset luulevat, että ammattitaitoinen, eettinen ja luotettava poliisi on heidän kaverinsa.

"Olemattomien valtuuksien käyttäminen voisi johtaa järjestelmän muutokseen; tehdä univormuntäytettä vailla valtaa."

Mitäs, jos joukkoliikennepoliisista tulee ties missä ja miten koulutettu sekundaporukka, johon joudutaan kun ei parempaankaan ylletty? Halveksunta, alimiehitys, huono varustelu ja vaikeat yhteistyösuhteet tekevät työstä ankeaa; mutta arvaapa kaksi kertaa kuka senkin saa loppujenlopuksi tuta nahoissaan?

Aito Amerikan sopimuslainvalvontakaan ei ole parempi, vaikka ulkoiset puitteet ovatkin ehkä kunnossa. Vuorot täytetään ylityönhimoisilla, joista ehkä yksi kuudesta osaa joukkoliikennepoliisin työn; eivätkä johto sekä tilannekuva heitä sinne unohda. He ovat aina ensin poliiseja; eivät turvallisen ja sujuvan joukkoliikenteen takaajia.

Näin kauaskantoisista asioista on siis puhe, kun käsitellään perustuslaillista julkista valtaa. Miten lienee; unohtuiko jotain? Jospa tämä on sittenkin EK-vetoinen hyvinvointi- ja oikeusvaltion jälkeisen maailman yksityistämiskälli; kokeillaan paljonko saadaan anastetuksi anteeksi röyhkeyksissään, kun mielessä oli pelkkä voitontavoittelu.