Päättymättömään nolojen tapausten historiaan on syynsä

(Kuva: Jari Kähkönen) Sotilasalueiden kolmannen luokan puolipoliisin olemassaolo on uhattuna.

Minun tekee pahaa edes kuvitella, mitä olisi tapahtunut, jos Panssariprikaatin pikkupojat ja/tai -tytöt olisivat äkänneet sen väkivaltaiseksi sekä aseistetuksi olettamani rattijuopon poistuvien henkilökuntakaistalla sekä puuttuneet asioihin. Voi hyvä ihme. Siitä olisi seurannut erittäin rumaa jälkeä kaikissa tapauksissa.

Ihmisillä ei todellakaan ole enää samaa kykyä olla hiljaa

Kiitos otsikosta Jani Halme, Minna Kokkonen ynnä Parikkalan-Rautjärven Sanomat. Kuplautuminen ja yhteisöllisyys ovat lempi-inhokkisanani. Minusta on näet raivostuttavaa kuinka varjollaan sekaannutaan toisten asioihin, sekä tuputetaan aivan käsittämättömän kämyjä ellei suorastaan jämiä mielipiteitä.

Jonninjoutava pärinä syrjä-Suomi -sanasta

(Kuva: Jari Kähkönen) Kulttuurisota leimahtaa vasta tarkoituksellisesta ymmärtämisestä
ja näkemästä kieltäytymisestä.

Jos se ei toiseuta, koska kohteena on toimintavapaa, -kykyinen ja -tarmoinen normaaliväestö eikä maan osa ole kielteisesti erillisessä todellisuudessa; kyse on joutavasta muotisanasta, joka katoaa aikanaan. Ne tulevat, menevät sekä kulkeutuvat, koska niin se vain puhekielen kanssa on.

Röyhkeä rohkeus on palovaarallista ainetta – pidähän varasi

Luin Sointu Borgin Röyhkeästi rohkea: näin haistatat asialliset vitut -kirjan; samaistuin kerrottuun useammin kuin olisin luullutkaan. Mutta samalla pitää myös sanoa varoittava sana elämäntavan kokonaisvaltaisesta kuluttavuudesta ja edessä mahdollisesti lopulta häämöttävästä määräasemasta.

Oleva miellyttää liikaa, jottei parempaan ole tarve pyrkiä – hyvä te!

Olisin pyhäpäivän ratoksi tarinoinut puolitoista liuskaa subjektiivisuuksia ja elämänkokemuksia viime lukemani kirjan inspiroimana, mutta osaamistani kysyttiin. Björn Wahlroos on mainittu kunnianloukkausjutussa sekä pohjoispohjainen turvallisuusalan opettaja on syytteessä koulussa sikailusta.

Väliinputoajuus

(Kuva: Jari Kähkönen)

Minulla oli loppujenlopuksi aikamoinen härdelli. Ehdin kuitenkin käydä kirjastossa ja pitää paikallislehtitorstain, joten luonnollisesti luin myös Parikkalan-Rautjärven Sanomien Minna Kokkosen kolumnin väliinputoajasta. Kuinka yht’äkkiä on liian sitä, puuttuu tätä sekä tuoksi ei katsota voivan tullakaan.

Velvollisuus, vaihdanta ja rakkaus

Parempi olisi kun pitäisi mielessään, että joskus ne suistuvat kiskoiltaan raitiovaunutkin.

Näyn kirjoittaneen lyijykynällä avolehtiöön mustien Snigelin A 7:n kansien välissä ylläolevan otsikkoluonnoksen; ja, että useimmat elämänongelmat johtuvat tuosta kolmikosta. Sen väärinkäytöstä, vääristelystä, väärinymmärryksestä sekä todellisuuden halukkaasta kieltämisestä; kukin tarkoitusperiensä mukaisesti.

Niinniin, mutta mitä sinä aiot sille tehdä? No, et mitään – tietenkään

Sittemmin rikostarkastajaksi rankattu Itä-Uudenmaan poliisin Krista Vallila oli Maikkarin Rikospaikalle tyypillinen ainoa haastateltava, kun ne aivan tyhmien, tietämättömien ja muutenvaan tynnyrissä elävien tv-viihteeksi muka käsittelivät Avarninskandaalia. Hohhoijaa. Jauhaa kunnes kyllästyy, siten se normaalistuu.

Näin ei olisi käynyt, jos asialla olisivat olleet ammattilaiset

Onhan tässä muutamankin kerran pohdittu sitä kotikutoista tunariutta, joka täälläpäin vallitsee oikeastaan asiassa kuin asiassa. Tällä erää Kontiolahden K-Market on valtakunnanverkon kielteisessä julkisuudessa(1, 2, 3, 4 ja 5) romanille myymättömyyden takia – enää vain ilta- ja eetterimediat puuttuvat.

Oikeussalivittuilu

(Kuva: Jari Kähkönen)

Johan pikkukaupungissa nettitoimittajana palkkaa nostava viisikymppinen humanistimaisteri turauksen päästi. Moista otsikonvieristä informaatioköyhyyttä en ole vähään aikaan nähnyt – hyvä YLE:n aluetoiminta – palkatkaa edes yksi rikos- ja oikeustoimittaja per läntti, muuten näytätte ihan pelleiltä.

Vallikallion eli Lintuvaaran eli Leppävaaran jälkikirjoitus

No, nytpä on Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus(1 ja 2) vuosien päästä antanut tuomion aikanaan kohutussa ja muka ihan keskusteluttaneessakin K-Marketin...hahhhaa...palveluvartijan asiassa. Johan on titteli – korostan nauravani sille – itse asia taas on minusta tavattoman surullinen sekä nolo.

Kun et saa suostumusta, maksaa ei voi etkä kykene pakottamaan

(Kuva: Jari Kähkönen)

Olipa pedagogeilla huvittava moraalisen paniikin lietsonta YLE:n mediatilassa. Näemmä 30 vuotta tai jotain kestänyt vapauden aika on yltänyt aivan omanlaiseensa alhaisuuteen, kun siihen syntyneet ovat nyt vanhemmuusiässä. Sitä minä tässä bloggaan, että kyllä jyrä aina löytyy, mutta voi sen rumaa jälkeä.

Kai joku idiootti hyvinvointivaltion romutuksellekin sitten hurraa

En menettänyt mitään, kun toistin YLE:n A-Talk -ohjelman ainoastaan Areenan kautta audiona läppärini kaiuttimesta vasta vähänpäälle 12 tuntia suoran lähetyksen jälkeen perjantaina. Persujen Wille Rydman haluaa ay-liikkeeltä vallan pois; Yrittäjien Mikael Pentikäinen taas rullata duunarin rahat ja tehdä mielivaltaa.

Sätkysi on ihan oma vikasi

(Kuva: Jari Kähkönen)

Ei minun tarvitse tietää, että kuka on Elmer Andberg; ei kiinnosta. Monimutkaisissa ja epäyhdenvertaisissa yhteiskunnissa laisensa voivat tosin sanoa ääneen keljujakin tosiasioita elämisen ehdoista. Asioita, jotka muuten jäisivät piiloon tekopositiivisen hyvinvoivan normaliteettikuvitelman alle.

Tilatkaa lehtiä ja ostakaa irtonumeroita sekä lukuoikeuksia, jos haluatte tietää

(Kuva: Jari Kähkönen)

Olin Uutisnetin toimittaja Securitaksen "turvallisuuspäällikkö" Kari Holmströmmiä sivuavan jutun aikaan. Tein vain työtäni eli selvittelin, haastattelin ja sitten julkaisin, koska käteeni oli tullut paljastuksia yhdestä silloisen työsuojelupiirin niin kutsutusta valvonta-asiasta eli työsuojelutarkastuksesta.