Vapaan taiteilijan kiinnostavaa sisältöä

(Kuva: Jari Kähkönen) Työelämän symbolikuva; löysin pöytälaatikosta
konekirjoitusajan korjauskynän, jota oli teroitettu veitsellä vuollen.

Ennemmin olen lopun ikääni vapaa taiteilija kuin ”töissä” tinkaamassa idioottien kanssa vähäpätöisen ja tyhjän välillä olevista asioista, jotka voivat koska tahansa kääntyä nurinniskoin, kun reaalipolitiikka niin näyttää. Leikkimässä ihmissuhteita tai kuin olisi jossain  käsistäkaranneessa psykologisessa kokeilussa.

Mielenrauhansa tähden se ihminen pomottaa, kyttää ja selittelee

(Kuva: Jari Kähkönen) Mielenosoituksessa valokuvaamassa, jotta
saisin leipäni...Oho...Eiku siis demokratia säilyisi toimivana.

Nyt ymmärrän paremmin kuin aiemmin nuorempien, herkempien ja maailmassa käymättömien kärsimyksiä tuppukylissä. Olipa postissakäymistä, kun tuli paketti. Sään ollessa hyvä kävin S-Marketissa jäätelöllä. No, sitä syödessäni oven edustalla tuli Eräs puhelemaan, että miksei tullut kirjajulkkareihini.

24 tuntia: tiistai 19.5.20 kello 21.00 – keskiviikko 20.5.20 kello 21.00

Vähän vaille vuosikymmen sitten valokuvasin kaksi poliisihevosta
ratsastajineen muuan hyvin kylmänä lauantaipäivänä, kun notkuin
jo silloin hiljenneellä talonvaltauspaikalla turhassa uutisen toivossa.

En kirjoita ilkkuakseni kuinka taas kerran yksi keski-ikäinen vaikuttaja-asemassa ollut mies kävi huorissa ja jäi poistullessaan pillupoliisin rysään. Pointti on yhteiskunnan mädännäisyys, jossa keulakuvat, julistehenkilöt sekä sun muut tarjoavat näkösuojaa huomattavasti rumemmille eläjille ja ilmiöille.

Kun turvallisuuspalvelusta puuttuu se turvallisuus

(Kuva: Jari Kähkönen) Lavastettu kuvituskuva. Sinä vuonna, kun
tuo salkku oli käypää tavaraa; niitä ei varmasti jaettu tai edes
luovutettu vartijoille työvuoron ajaksi.

Varasin kirjastossa Vesa Ellosen ja Jyri Paasosen Turvallisuusalan perusoppikirjan; noudin niteen viime viikolla, sekä luin sen loppuun tänään. Johan olivat teoriaherrat epäkäytännönläheisen oudosta näkökulmasta katsoen hyvin kankeakielisen työn tehneet. Mitä he oikein koettavat opettaa ja kenelle?

Halukkaat lukkarit kuvittelevat kaiketi olevansa isänmaan asialla

(Kuva: Jari Kähkönen) Vanhan holvin varjossa on yhä vartiokoppi, vaikka portti on
romutettu ja vartijat poistuneet jo "uudelta alaportiltakin" hyvän aikaa sitten.

Vähän vaille vuosi sitten kirjoitin tämän tekstin, joka piti äsken nostaa ylös linkattaessa edelliseen blogiin. Mielessä raksutti, että mistä tuo kaiketi Poliisiammattikorkeakoulun kouluttajakoulutuksen ylikonstaapeli väitetyt tietonsa sai. Samat sanat tulivat näet vastaan tässä kirjassa.

Hämäsi ja pääsi pakenemaan

(Kuva: Jari Kähkönen) Helsingin kaupungin liikennelaitos halusi metroasemille
vahtimestareita asiakaspalveluvirkapuvussa. Kuvassa kokeilutyöpiste.

Palaan nyt lähimenneen puukotukseen Oodi-keskustakirjastossa, koska sen oikeuskäsittely antaa aihetta eräisiin kriittisiin sanoihin. Ei muuten hyvin mene, jos kolme omin jaloin kävelevää pääsee yhtä aikaa samaan invavessaan, ainoa apukeino on sosiaalihälytys ja sitten puukottaja hämää sekä pääsee pakenemaan.

Olisiko alettava vähemmän viranomaiskuuliaiseksi?

(Kuva: Jari Kähkönen) Ja niin minä vuosia sitten nähdessäni nykäisin pokkarin
olkalaukustani; tein arkistokuvan, jota käytän useasti, vaikkei se oikeastaan
mitään mihinkään liitykään. Tietenkin rekisteritunnus on poistettu kuvankäsit-
telyllä.

Minä voisin kirjoittaa rähähähää ja mitämäsanoin, mutta enpäs aloitakaan tekstiäni sillä. Syyni olisivat hyvät; kuopiolaispoliisit selvisivät sakoilla ynnä varoituksella sekä Meri-Lapissa suututtiin rajapelleilystä. Perään nyansoidumpaa tapaa nähdä ympäröivä maailma, mukaanlukien viranomaiset ja heidän työnsä.

Oho

(Kuva: Jari Kähkönen) Arkistokuva, joka esittää Helsingin poliisia
suorittamassa jotain aivan muuta tehtävää vuosia sitten.

Taannoisessa poliisin Uudenmaan maakunnan liikkumisrajoitusvalvonnassa ilmeni virheitä. Tarkastuspisteet saattoivat sijaita paikoissa, joille saapuva ei tosiasiassa ollut ylittänyt maakuntarajaa. Toistuva perusteeton rajanylityksen yritys ei ollut rikos eikä niskottelusakkokaan viimeinen sana tapauksestaan.

Yksityisen turvallisuusalan ammatillista keskustelua ei ollut olemassakaan

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuinka voit olla hedelmällisessä vuorovaikutuksessa
kanssaihmisen kanssa, jos todellisuudessa halveksit häntä?

Muistelen nyt vähän menneitä, koska kohta kuluu tasavuosia niin turvallisuusalan julkaisutoimintani lopettamisesta kuin alalta poistumisestanikin. Yksinkertainen syy otsikon totuudelle on omiminen, omaneduntavoittelu, kieroilu, valehtelu ja yksimielisyyden puuttuminen. Hedelmällistä vuorovaikutusta ei edes yritetty.

Iltakävelyllä

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämän minä näin Kontiolahden
torin parkkipaikalla, kun eilen iltakävelyllä kävin.

Facebookin puskaradioryhmässä valitettiin tästä autosta romuineen, kun se seisoi edellisessä paikassaan. Hetkittäin saatettiin luulla, että asiat olivat hoitumaan päin, kun nyt keulan edessä nököttävä rengaskasa päivä päivältä oheni ja lopulta tyystin hävisi. Osoittautui, että lopulta edistys ei ollut sen paremmin laadullinen kuin määrällinenkään.

Ps. Kun oikein tarkkaan katsoo, näitä autojahan on siellä kaksi; yksi löytyy kummastakin parkkipaikan reunasta.

Minähän sen päätän – tai sitten et

(Kuva: Jari Kähkönen) Vallankäyttöä se on tämäkin. Kuvassa näkyvän
konstaapelin partiokaveri tuli muuten kuiskimaan korvaani takaa
vasemmalta; joko olen kuvannut tarpeeksi, hän kysyi.

Inspiroiduin hallituksen koulujen lähiopetusta koskevan päätöksen jo ennalta aiheuttamasta tinkaamisesta. Koronakriisin ajankohtainen aihe ottaa taas kerran puheeksi sen kuinka Suomessa käytetään valtaa. Eräät kuntapoliitikot ainakin luulivat itsestään moninkertaisesti liikaa.

Satsatkaa ennemmin lukkoihin ja telinevoimisteluun

(Kuva: Jari Kähkönen) Havainnekuva sattumanvaraisesta S-Marketista,
jota ei toivottavasti ole koskaan ryöstetty eikä ryöstetäkään.

Joensuun Siilaisten S-Marketissa on tapahtunut vappuaaton iltana ryöstö, tiedottaa poliisi ja ajoin sanomalehdeksikin mainittu Karjalainen piti parin rivin notiisiaan maksumuurin takana. Minä sanon ihan suoraan: jos ei ammattimainen turvallisuustyö kiinnosta, satsatkaa sitten lukkoihin ja telinevoimisteluun.

Tekoyleisen, joskus oikeasti asevelvollisuuskin olleen, hupaileva epäuskottavuus

Suomen niin sanottu yleinen asevelvollisuus ei ole oikeasti kumpaakaan. Sen seuraukset ovat kummalliset; joskus ne ovat suorastaan tahattoman koomiset, kuten YLE:n uutisoima sakkotuomio osoittaa. Hupailu sikseen, koska asia on vakava ja pelleily tapahtuu meidän kaikkien nimissä sekä rahoilla.

Kenen turvallisuudesta sinä puhut?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvajournalistinen kokeilu keski-iän kynnyksellä.

Keski-iän kynnyksellä minulla oli ajatus, että turvallisuus on ihanteellinen termi holahtamaan jälkimodernin näennäistieteen käsitepuuroon; kukin voi tarkoittaa sillä mitä ikinä haluaa. Yhdet pelaavat kielipelejään ja toiset koettavat hallita riskiyhteiskuntaa. Sopii tosiaan kysyä, että kenen turvallisuudesta puhutaan.

Tahattomasta eskalaatiosta

(Kuva: Jari Kähkönen) Nyt tekniikka haittaa
vuorovaikutusta, koska sen on tarkoituskin.

Luin Facessa Aron sisarusparin lehtihaastattelujen ylösnoston, josta mieleeni johtui otsikon teema; tavallaan jatkan tästä postauksesta noin puolen vuoden takaa. Siinähän siis käytiin julkista nokkapokkaa, jos vaikka sittenkin etäisesti ja suomalaisiin oloihin sopeutetulla mietoudella. Mitä jos ”se tekee liikkeensä”?