Mielenrauhansa tähden se ihminen pomottaa, kyttää ja selittelee

(Kuva: Jari Kähkönen) Mielenosoituksessa valokuvaamassa, jotta
saisin leipäni...Oho...Eiku siis demokratia säilyisi toimivana.

Nyt ymmärrän paremmin kuin aiemmin nuorempien, herkempien ja maailmassa käymättömien kärsimyksiä tuppukylissä. Olipa postissakäymistä, kun tuli paketti. Sään ollessa hyvä kävin S-Marketissa jäätelöllä. No, sitä syödessäni oven edustalla tuli Eräs puhelemaan, että miksei tullut kirjajulkkareihini.

Oman kertomuksensa mukaan Vaimo oli puoli tuntia aloituksen jälkeen; ei muistuttanut Erästä, vaan tätä nimitellen moitti "mikset lähtenyt". Kerroin, että ei se mitään, kirja tulee kirjastoonkin aikanaan. Eräs vastasi, että eikö kirjoja pitäisi ennemminkin myydä; mihin minä etteivät ne suinkaan sulje toisiaan pois. Sitten meidät keskeytettiin.

Täkäläisellä sanalla sanottuna "jo toisel puolel mäkee oleva" Äijä tuli siihen mitään ilmoittamatta, esittäytymättä tai anteeksipyytelemättä; alkoi selittelemään Eräälle Jukolan viestistä. Kai hän katsoi itsensä minua vanhemmaksi, arvokkaammaksi tai jotain. Pälyilikin vielä minuun päin, mutta en piruuttanikaan sanonut mitään.

"Äijä tuli siihen selittelemään mitään ilmoittamatta, esittäytymättä tai anteeksipyytelemättä."

Söin jäätelöni loppuun ja lähdin nostelemaan postiasiamiehelle päin. Jos näet täällä rupeaisi ojentamaan jokaista junttia kenen seurasta joutuu kärsimään, ei kai sitten muuta ehtisi tekemäänkään. Minä olen jo kauan tiennyt, että tälläisissä paikoissa kaikki tulevat paikalle tulipaloon, huutokauppaan JA ILMAISILLE KAHVEILLE.

Enkä ole enää sen paremmin nuori, herkkä kuin maailmassa koskaan käymätönkään. Joten naureksin vaan jälkeenpäin tapahtuneelle, sekä jatkan niinkuin ennenkin: olen noiden kanssa niin vähän tekemisissä kuin mahdollista ja teen vain niinkuin itsestä tuntuu hyvältä. Jos muuta odottaa, alkaa asuinpaikka helposti ahdistaa.

Se pätee yhtä hyvin livenä kuin verkossakin, koska viimemeinittu ei muuta ihmistä miksikään; auttaa vain kertomaan kaikille mitä on jo. Käsittääkseni siis tuonkaan FB-ryhmän nimi ei kyllä ollut tyhjäähöhöttelevien epäavuliaiden junttien kokoontumisajot vaan sivun ylhäällä vasemmalla luki jotain aivan muuta.

"Jos täällä rupeaisi ojentamaan jokaista junttia, jonka seurasta joutuu kärsimään; ei muuta ehtisi tehdäkään."

FOMOhan se on junteillakin vaikka f-sanan kuullessaan luultavimmin tietämättömyyksissään kysyisivät takaisin, että homottelenko. No en. Ilmentävät sitä käyttäytymisellään; tulemalla ympärille pyörimään, kun toiset keskustelevat, mutta vain kuunnellakseen asiat levitelläkseen ne eteenpäin parhaimpina juoruina.

Tätä kirjoitettaessa olen sitä mieltä, että ilmiö on tervehtimisfasismin nurja kääntöpuoli. Juntti tosin vetoaa juuri äsken itse tarkoitusta varten sepittämäänsä käyttäytymissääntöön esim. ikä; mitä vaan kunhan näyttää itse olleensa oikeassa. En tiedä, että hallitseeko oppimattomuus ja itsekeskeisyys tukee. Vai onko se päinvastoin?

Aika, paikka ja oppineisuuskin merkitsevät tässä ikiaikaisessa inhimillisen kanssakäymisen muodossa yllättävän vähän. Luen parhaillaan Helsingin sodanaikaisen mielialatarkkailun historiaa; olen jo ehtinyt oppia, että itsekeskeisyys oli usein ajavana voimana niin tekijöiden kuin heidän kohteidensakin takana.

"Itsekeskeisyys on kantava voima niin tekijöillä kuin kohteillaankin."

Tarve olla joukon ensimmäinen kuin tietää tai tietää kaikkein eniten, perusnegatiivisuus, purnaaminen oman mielenvireyden tähden ja vallanhimo; sen monimutkaisempi ei takana oleva selitys ole. Olikohan moni asialla ollut edes oikeasti tämän kahteen kerran kiistetyn toiminnon palveluksessa eikä vain luullut olevansa?

Ihminen selittää aina. Poliisikomisariokin, joka pitää vartijan peruskurssin oppitunteja; hänen sentään luulisi jo älyävän pysyä asiassa ja olevan asiallinen. Ei juuri kukaan mielenosoituksessa sanomalehden avustajakorttia vilautteleva ollut oikeasti suojelupoliisi; harva oli tuskin Supossa vielä edes vasikkanakaan.

Toiset olivat oikeasti lehden avustajia, jotka saavat palkkioita vain ostettujen kuvien ja tekstien mukaan; kyttäsivät siis omaa etuaan. Kolmannet kannattivat asiaa ja olivat siellä siksi; neljännet pyristelivät irti luultavasti itseaiheutetusta kiusallisesta tai nokkapokkatilanteesta, koska tiesivät paljonko valtaa näin saattoi esittää käyttävänsä.

"Ihminen selittää aina. Poliisikomisariokin, jonka luulisi älyävän pysyä asiassa ja olla asiallinen."

Ihan höpsöille riitti luultavasti senaikaisen avustajakortin muovikannetkin, koska niihin oli yleensä painettu talon logo ellei nimikin. Luuli kantajaa oikeaksi toimittajaksi. Ja jos olisi ollut fiksukin; tuskinpa olisi kyennyt sen tieto-osia lukemaan, tarkistamaan niiden paikkansapitävyyttä tai vaatimaan kantajaansa tilille käyttäytymisestään.

Juu. Toki. Olihan sitä Helsingin huumepoliisilla 1970-luvun alussa palkattuna kaksikin lyhytaikaista avustajaa, jotka eivät olleet ihan tarkaanottaen senparemmin vasikoita kuin poliisejakaan. Ja Suojelupoliisin pääosastonkin yhteydessä pyöri luultavasti ”apulaisia” keille ei maksettu siitä minkäänlaisia palkkioita. Mutta mitäpä jos sinua ei kytättykään?

Loppujenlopuksi totetutuneen todellisuuden itselleen selittely on hyvin inhimillinen piirre ja tavanomaista vuorovaikutustilanteissa. Ihminenhän näet tekee mitä vain, että epävarmuus haihtuu sekä mielenrauha palaa. Vain persoonallisuushäiriöiset käyvät tällöin väkivaltaisiksi ympäristölleen ja sairailla tavataan harha-aistimuksia.