Kun turvallisuuspalvelusta puuttuu se turvallisuus

(Kuva: Jari Kähkönen) Lavastettu kuvituskuva. Sinä vuonna, kun
tuo salkku oli käypää tavaraa; niitä ei varmasti jaettu tai edes
luovutettu vartijoille työvuoron ajaksi.

Varasin kirjastossa Vesa Ellosen ja Jyri Paasosen Turvallisuusalan perusoppikirjan; noudin niteen viime viikolla, sekä luin sen loppuun tänään. Johan olivat teoriaherrat epäkäytännönläheisen oudosta näkökulmasta katsoen hyvin kankeakielisen työn tehneet. Mitä he oikein koettavat opettaa ja kenelle?

En silti nyt rupea kirjallisuuskriitikoksi, koska en katso mielekkääksi arvostella ”on ollut” -teosta, joka ei ole vielä lähelläkään ”olin” aika- tai sisältörajoja. Aikaraja viittaa vähintään kymmeneen vuoteen, jonka jälkeen asiat alkavat elää omaa elämäänsä; ja sisältöraja taas siihen, että kirjalla olisi jotain yleispätevää merkitystä.

Minä tiedän jo, että sisältä tyhjät ihmiset tekevät itsensä mielenkiintoisiksi tai tarpeellisiksi. Jos he eivät tiedä, he alkavat opettaa muita. Jos he eivät osaa, he käyvät kontrollanteiksi. Synkimmillään moiset eläjät mahdollistavat kullekin toteuttaa riippuvuuksiaan, fantasioitaan ja heikkouksiaan täyteen mittaansa asti – maksusta.

En todellakaan ryhdy turnajaiseen kenenkään puolesta, jota en niin tunne, hyväksy kuin ole asiasta sopinutkin. Minulla on kyllä niin itseilmaisun lahja kuin tarvekin, mutta ei henkilökohtaista ongelmaa. On minulla aiheeseen liittyviä tietojakin, mutta mikä minä olen niitä ilmaiseksi kenellekään jakamaan jokseenkin milloinsattuu?

"Jos ei tiedetä, aletaan opettajaksi. Jos ei osata, käydään kontrollantiksi."

Toteankin siis ohuesti huvittuneena, että vääntö vartioimistehtävän käsitteestä ratkesi juuri niinkuin koko ajan arvasinkin. Ei ollut mitään epäselvää ÄlYyTeePee Ykkösestä Ellonen&Paasosen kirjaan asti. Luvitus, rahastus, valvonta ja erottaminen; siinä on koko vastaus lyhimpään mahdolliseen muotoonsa tiivistettynä.

Jos komissaarikin vaikeni saatuaan tämän tiedon vahvistettuna eteensä jo toista vuosikymmentä sitten; kenenköhän etua hänkin todensanoen valvoo? Ja sivumennen, jos OTK ei osaa kuin lain esitöiden sekä hallituksen esityksen mahdollisella erolla tai käsitteellisellä sekaantumisella ivailla; opintonsa olivat hukkaanheitettyä aikaa.

Silloin siis rähistiin sekä kiivailtiiin huoltomies- ja siivoojavartijasta. Käsite meni koreasti tonttiin; sen firman niin sanottu security koostuu enää tänään muutamasta hassusta stand-alonesta siellätäällä eivätkä asiallaolleet suharitkaan niitä hoida. Osulatkin tekivät välivedon omine portieereineen ja lähiyhtiön slimshadyineen.

"Vastaus on luvitus, rahastus, valvonta ja erottaminen."

Meidän aikamme pulmana on tosiaan turvamyyjäksikin mainittu kummajainen, jonka originaaliversiota eli univormunkaltaista pitävää henkilöstövuokraussellaista on yhä kulussa. Ymmärrän asian niin, että Ellonen&Paasonen haluavat tuputtaa heille luvat, hyväksynnät, valokuvakortit ja tunnukset; ellei niitä sattuisi jo olemaan.

Kirja välittää lukijalleen asenteen, että työpaikka pitää valita huolella, mutta sen jälkeen työntekijällä ei enää ole sananvaltaa eikä toivoakaan asioiden parantumisesta oman toimintansa kautta. Sitä minä vaan, että moniko työntekijän asemassa oleva tietää riittävästi ja valitsee työpaikkansa? Sekä onko tuo suhtautuminen edes siedettävissä?

Verrokki on tämä, koska eräskin asiakaspalveluguru tohti yhtiön lausunnossa hallinto-oikeudelle rinnastaa muuan kauniisti sanottuna haastavan ostoskeskuksen kiertävät vartijat muihin palvelutyöläisiin kuten esimerkiksi taksikuskeihin. Päällä oli eräs työsuojeluasia, jossa annetun määräyksen ne halusivat nurin. Tein siitä lehtijuttua.

Tämän toisen uutisen sangen karusta lopusta voi kukin lukea, että mitä tapahtuu kun riskiä ei tunnisteta; vaan haihatellaan, toivotaan, jätetään reagoimatta ja mennään aivan kaikessa rahan tienaaminen edellä. Yksityiset turvallisuuspalvelut ovat vartiointialalle kuin liikenneasema on huoltoasemalle; yhdestä puuttuu huolto ja toisesta turvallisuus.