Vartijan ja järjestyksenvalvojan yhteiskunnallinen asema

Tänä korona-aikana ruuduntöllötystä riittää, joten tuli ilmeisesti vahingossa tehtyä muuan menneitä mieleen palauttanut googlehaku. Mistä se taas johtuikaan, että kuka hyvänsä vartijan tai järjestyksenvalvojan työssään näkevä luulee heti tietävänsä kaiken heistä? Siinäpä blogitekstin itu.

Myötätunnon menettäminen

Anteeksi, pitäisikö tämän kiinnostaa; en todellakaan ole mikään tilitysautomaatti tai kaikkien puolesta tappelija. Kyllä minä silti opportunistit, valehtelijat, rähinämoottorit ja sietämättömät tiesin aina; tohdin myös väittää, etten koskaan ollut päättämätön tai avuton ihminen. Joskus myötätunto vain pakostakin menee.

Tarpeettomia keskusteluja

Minäkeskeiset ja tottelemisintoutuneet ihmiset ovat yhtä arvokkaita kuin muutkin; tuon itsestäänselvyyden kirjoittaminen ei silti ole helppoa, koska samat myös koettelevat koviten periaatteen kestävyyttä omalla käyttäytymisellään. En väitä olevani tässä suhteessa pyhimys; se on ihanne, josta olen kaukana. 

Teollisuusvartiointi, eli, ettei sahasi palaisi

(Kuva: Jari Kähkönen) Teollisen ajan tehtaanportin varjossa; uusi vuokralainen
on 2000-luvulla valinnut vitsikkään näköiset verhot ikkunoihin.

Facebookissa käynnistyi taas kerran yksi monista Joensuun Penttilän sahan tulipalon muisteluketjuista. Minulla oli kommentoitavana vain tämä: vartiokierros+dokumentointi+raportointi; juuri siksi. Pohdin nyt asiaa yleisellä tasolla; nimeltämainittu tapaus on minulle vieras ja siten epäkiinnostava. 

Koronakriisi ja vapaan maan kansalaisen identiteetti

(Kuva: Jari Kähkönen) Kysymys; mitä sinä näet tässä kuvassa, kertoo
paljon sinusta ja tavasta millä maailmaasi katsot.

Koronakriisin tämänhetkinen kuuma aihe on terveydenhuollon suojavarusteiden riittävyys ja kuka siitä taas vastasikaan. Voisiko ollakaan oivallisempaa hetkeä sanoa, että Suomi on vapaa maa ja siinä pitäisi vain uskaltaa tai kyetä elämään? Tästä on oikeasti kysymys, vaikka ollaan keskustelevinaan kasvomaskeista.

Jussi Halla-aholla ei ole mitään asiaa valtionjohtoon

No, kirjoitinpa Mikko Niskasaaren Facebook-seinälle kommentin jatkoksi ketjuun, jonka alustuksena oli hänen Maria Asunnan Suolen Uutisten nettiin kirjoittamaa juttua arvosteleva blogimerkintänsä. Olin samaa mieltä ensinmainitun kanssa; jutussa oli poliittisesti sopiva päälleliimannainen, joka teki huonoa tai suorastaan kaatoi sen.

Korona-ajan työvoimapolitiikan kolme hutia ja mistä ne johtuvat

(Kuva: Jari Kähkönen) Kaivarin kartanon eli Työtuomioistuimen vanhan
virastotalon portintolppa joskus kauan sitten.

Luin täkäläisestä lehdestä, että valtion pitäisi kuulemma taata työvoimaa löytyvän tai muuten marjanviljelijä niittää kasvuston maahan. Voivoi. Ensimmäinen hutikutihan tulikin jo siinä; Suomi ei ole sosialistinen kansantasavalta, jossa on työpakko ja työvälitysmonopoli. Ihan siis vaan tiedoksi.

Apteekkimurrot – ajanilmiö vai vedenjakajako?

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvausretkellä Länsi-Helsingissä kauan sitten; auringon-
lasku kevättalven illalla.

Kyllä koronakriisin vuoksi suljetut rajat näkyvät kohta huumemarkkinoillakin. Apteekkimurrot ovat näet tähän asti olleet ylikuumenemisilmiö; milloin työllistivät huumeriippuvaiset sotaveteraanit, toisinaan suitsittiin lääkäreiden reseptinkirjoitusta ja joskus huumeiden saatavuus oli vain yleensä heikko.

Ei tämä talo ole olemassa sinun kierroksiasi varten

Jokseenkin noin minulle sanottiin 1990-luvulla. Jos kuulisin sen nyt uudestaan, luultavasti vastaisin seuraavasti:”No, sitäkö varten kierroksia tehdään, että koko ajan vilkuilen ikkunoista pihalle, josko joku on jotain vailla?” Silloin en tainnut sanoa mitään; olin tosikko, ja minulla oli myös kuvitelma ammattiin liittyvästä käyttäytymisvelvoitteesta.

Sano se suoraan tai epäsuoraan, samapa tuo, kunhan ajattelet

Kysypä itseltäsi; montako minuuttia putkeen sinua kuunnellaan ilman aiheen vaihtamista, höhöhöö-luokan mukanokkelaa sanaleikkiä tai suorastaan paikaltapakenemista? Se kertoo paljon, mutta ei välttämättä imartele. Opitpahan katsomaan tarkemmin, että keille viitsit vast’edes ajatuksistasi kertoa.

Ala-arvoista

Ala-arvoista huomenta, hyvät lukijani, joita on nyt tavallista nollaa kävijää enemmän. Näinhän on ollut jo pitkään; syynkin tiedän kyllä, sillä en ole tiedonhankintakyvytön enkä liioin ympäröivästä maailmasta pihallakaan. Hieno havaita kuinka valtaosa teistä tajuaa erehdyksensä jo peräti noin yhdessä sekunnissa. Ja poistuu paikalta.

Miksi avoin päättely on minun juttuni?

Tämän tekstin siemen kylvettiin, kun äsken pyysin ja sainkin kritiikkiä työstäni. On näet usein niin, että näissä hommissa sinua joko inhotaan ja halutaan lannistaa hiljaiseksi; tai hyvää tarkoittavat tutut lähtökohtaisesti kehuvat, koska sinä olet sinä. Missä olet oikeasti ja miten etenisit; kas siinä pulma.

Minuuttien myytti

(Kuva: Jari Kähkönen) Ei tämä ollut koskaan minun työsalkkuni.
Taisin ajatella tekeväni ruudusta joskus jotain portfolioon kuvaa-
maan ammatillista siirtymääni.

Joensuun Prismaan murtauduttiin aiemmin tässä kuussa. Tarkastelen nyt muutamia epäkohtia, jotka havaitsin kyllä tuoreeltaan; vaan mistä silloin vaikenin. Olenhan kynämies; en enää järkeile, etten saa arvostella, jos en ollut siellä itsekin eli "lampsinut mailia hänen maihareissaan". Saan jälkiviisastellakin.

Järjestyksenvalvonta Joensuun keskustassa

Olen kirjoittanut monesti Joensuun uuden kaupunkikeskustan turvallisuustilanteesta. Nyt aihe on noussut uudestaan ajankohtaiseksi, koska saan säännöllisesti lukea somesta purnauksia Korona-viruksen aikaan liittyvän varovaisuuden noudattamattajättämisestä; ne kohdistuvat niin nuoriin kuin vanhoihinkin.

Perussuomalaisuus – politiikkaa vai henkilökohtainen ongelma?

(Kuva: Jari Kähkönen) Ilta-aikainen kuva noin vuoden takaisesta Joensuun keskus-
tasta; havainnollistakoon se tässä kuinka autiolta siellä pitäisi nyt näyttää. 

Perussuomalaiset on populistinen koalitiopuolue. Sen reaalipoliitikot eivät usko itsekään suoltoonsa, metodipopulistit ovat olevinaan tosissaan, valtavirran populistit vaihtelevat hillumisen sekä arkiharmauden välillä, autoritaariset haluavat diktaattoriksi ja joidenkin ”politiikka” on vain häiriintyneisyyden oire.