Poliisin jengipropaganda tärvelee niin kadulla kuin mediassakin

(Kuva: Jari Kähkönen)

Satunnainen lukijani on rikoksettoman elämäntavan viettäjä, joka luullee vielä itseään kunnon ihmiseksikin. Siksi hänelle poliisilla on tavattoman suuri uskottavuusarvo; sanotaan mitä tahansa, ja aina menee täysillä läpi. Rikollisjengejä hän halveksuu eikä erottele, että oliko joku sen paremmin rikollinen kuin oikeasti jengissäkään.

Mietelause

"Ei minun kuulukaan mitään niin sanotusti tietää; vain löytää tietolähde, arvioida sen luotettavuus ja päätellä tarvitaanko tiedon käyttöön kyseisen alan erikoiskoulutusta."

Miun Työn Tekijät ja Pohjois-Karjalan kansallispuku

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kaksi pahimman pään kulttuurishokkia tähän maakuntaan muutettuani olivat työn tärkeys; ja kuinka jokapaikkaan pitää kulkea puolipiruillen sanoen niin kutsuttu Pohjois-Karjalan kansallispuku päällä. Se on sävy sävyyn stailatut työpukukankaiset pusero ja housut. Olipa työ mikä tahansa tai vaikkei sitä ihan aina olisi olemassakaan.

Jatkuvatuijotteinen automaattilärpätin

(Kuva: Jari Kähkönen)

Asun viidettä vuotta vakinaisesti Pohjois-Karjalassa; olen kohtuullisesti perehtynyt maakunnan ihmisiin sekä ilmiöihin. Kun taas kerran kävin Lehmon S-Marketissa ostoksilla ja jouduin toljotettavaksi; päädyin ajatukseen, että tässähän on maakunnan asujaimiston luonne näkyvissä aidoimmillaan.

Se on jokaisen oma asia

(Kuva: Jari Kähkönen) Pitkät jäähyväiset nuoruudenam-
matilleni tuntuivat kerta kerralta ahdistavammilta.

Olin kolmikymppinen, kun setämies kysyi ensimmäisen ja ainoan kerran aionko mennä naimisiin. Olin nelikymppinen, kun täti-ihminen riekkui edessäni uutisella tyttärensä lapsesta. Kysyi onko minulla, vaikka tiesi ettei ollut. Vastasin piruuttani, että ellen itse muista montako löytyy; kysyn voudilta tai sossusta.

Nolo poliisijuttu ja kysymykset mitä ei pääse karkuun

(Kuva: Jari Kähkönen)

Helsingin käräjillä istutaan poliisirikosjuttua, joka on poikkeuksellinen niin määrältään kuin laadultaankin. Maassamme poliisia ei oikeuden edessä juuri nähdä; ja Suomen Kuvalehden selostus prosessin sisälmyksistä ei todellakaan mieltä ylennä. Kumpi on pahempi; mahdolliset rötökset vai mitä tämä kertoo järjestelmästä?

Oletteko te joustavia – saatte tunteja?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Otsikon kysymyksen kuulin silloisen G4S:n silloisen toimitusjohtajan Petri Peltomaan suusta vuosia sitten, kun tein turva-alan nettilehteä ja meillä oli sidosryhmätapaaminen yhtiön silloisella konttorilla Helsingin Pitäjänmäessä. Sattuvasti sanottu, vaikkemme turva-auttajista tuolloin puhuneetkaan.

Kotihoidon nykytila on itsetehty ongelma

(Kuva: Jari Kähkönen) Laillisuusvalvontaa on
montaa sorttia; enemmän tai vähemmän vaka-
vissaan tehtyä sellaista ainakin. Ja sepitettyä.

Maanantain MOT oli vähän uutta sisältävä ja mihinkään puuttumaton lässynlää. Se olisikin jo uutinen, mikäli joku ei ihan oikeasti tietäisi vartioimisliikkeiden sekaantumisesta hoivatyöhön. Ja sitten vähintäänkin arvaisi, että siellä nyt eivät varsinaisesti pätevät hoitajat tee normien mukaista hoitotyötä. Yleistäen sanoen.

Hajahavaintopäivä

(Kuva: Jari Kähkönen)
Minua kiinnostaa Pohjois-
Karjalan asiat.

Yleisradion aluetoiminta uudistui. Vast’edes iltapäivälähetyksiä toimitetaan alueellisesti eikä enää maakunnallisesti. Huono veto. Kuinka paljon kuvitellaan saatavan anteeksi sillä, että joka tunnilla puolelta tulee oman maakunnan uutiset? Tai missä kuuluu väitetty toimittajien käytettävyyden lisääntyminen kentällä?

Pantaa pukkaa, normaalisti Yleisradio

Totaalikieltäytyjä ei yleensä joudu
enää kaltereiden taakse vaan suo-
rittaa rangaistuksensa kotona val-
vontapanta kiinnitettynä esimer-
kiksi jalkaan.

Muodollisuuden, lainkirjaimen ja kohtalonpalvonnan raamittama Suomen julkinen elämä on tasoittumaan päin. Sillä on hyvätkin puolensa, mutta juuri nyt minua ärsyttää kaikkein eniten aseellisen varusmiespalveluksen palvonta. Ei sellaista voi normaaliksi sanoa, koska koko käsite itsessään on sangen perverssi.

Mietelause

YK:n julistama maailman sananvapauden päivä, jota myös lehdistönvapauden päiväksi kutsutaan, ansaitsi minusta oman mietelauseensa.

"Koeta muistaa, että ihmiset ovat aika saatanan oikullinen ja epäreilu yleisö, joka ei toimi sinun parhaaksesi; eikä ole olemassa auttaakseen sinua onnistumaan."

Armeijalle olet aina arvoton

(Kuva: Jari Kähkönen) Historiallinen sotilaspoliisi-
tunnus toisen maailmansodan ajalta.

Jotkut voivat olla sotilasarvoltaan, palveluspaikaltaan ja mobilisointimuodoltaan asemassa, jossa otsikkoni armoton totuus ei iske vastaan joka ainoa päivä. Suon jopa spekulatiivisen mahdollisuuden, että totuutta voi onnistua välttämään tai tietoisesti pakenemaan koko ikänsä; kunnes on varareservin partasuu-ukko, jonka sotilaallisuudesta on jäljellä enää pelkät muistot.

Köyhää

(Kuva: Jari Kähkönen) 
Köyhyys on suhteellista.
Joku työn  raskaan raataja 
tekee töitä Vappunakin.

Karjalainen, joka itseään sanomalehdeksi Isolla Ässällä yhä toistasatavuotisesta olemassaolostaan huolimatta mainitsee; maksumuurittaa ilmaiseksi saamiaan ja minimaalisesti, jos mitenkään toimitettuja pikku-uutisia. Kyllä on köyhää; sitäkö se on ettei ole väliä mitä tiedät, vaan mitä sinun luullaan tietävän?

Mietelause

Muokattu A 7 avolehtiön sivulle kirjoitetusta hahmotelmasta.

"Minä teen mitä minua huvittaa; tee sinä mitä uskallat tai mihin kykenet. Miten sinun halusi nähdä minun juoksevan pää edellä betoniseinään liittyy mitenkään mihinkään? En muista halunneeni juosta pää edellä betoniseinään. Väität, etten uskalla. Ei kiinnosta. Minä teen yhäkin mitä minua huvittaa; tee sinä mitä uskallat tai mihin kykenet."

Kyse on epäoikeudenmukaisuudesta

(Kuva: Jari Kähkönen)
Onko ammattiliitto
laskelmointiin perustuva
bisnes?

Olen pahoillani, Jan Holmberg ja Tehy-lehden lukijat; ammattikorkeakoulututkinto ja laillistustodistus eivät takaa kenellekään lopun elämän toimeentuloa, onnea sekä turvallisuutta. Ette te ole vakaassa asemassa olevaa keskiluokkaa, jos koskaan olittekaan. Ja nyt pitäisi vielä saada lain suoja omalletunnolle?