Kyse on epäoikeudenmukaisuudesta

(Kuva: Jari Kähkönen)
Onko ammattiliitto
laskelmointiin perustuva
bisnes?

Olen pahoillani, Jan Holmberg ja Tehy-lehden lukijat; ammattikorkeakoulututkinto ja laillistustodistus eivät takaa kenellekään lopun elämän toimeentuloa, onnea sekä turvallisuutta. Ette te ole turvatussa asemassa olevaa keskiluokkaa, jos koskaan olittekaan. Ja nyt pitäisi vielä saada lain suoja omalletunnolle?

Hoitajakin on työläinen, joka vaihtaa työvoimansa rahaan. Siitä huolimatta, että hän luulee olevansa itsenäisessä asemassa tai asiantuntija; myös hoitaja on aina vaihdon heikompi osapuoli. Hän ei määrää sen paremmin ehtoja kuin olojakaan. Turha teeskennellä; työläinen ei käskytä pääomaa kapitalismissa.

Jos ei teeskenneltäisi, olisivat asiat perusteellisesti toisin; terveydenhuolto olisi otettu yhteiskunnan haltuun tai sitä pyörittäisivät ammatinharjoittajien kollektiivit. Rohkenen kyllä epäillä, että terveydenhuollossa on liikaa itseään paremmaksi ostavia ja äänestäviä leikkiporvareita kestääkseen tämän edes fantasiana.

Siksipä heidän järjestäytymisasteensa on mitä on. Työpaikat ovat täynnä vallanhimoista, omaneduntavoittelijaa, pätijää, ongelmapersoonaa ja sunmuita mitkä ovat liian monet tässä lueteltaviksi. Väitän, ettei ole olemassa yhteisymmärrystä edes siitä mikä olisi työpaikan epäkohta, jonka vuoksi pilliin puhaltaa.

Ne ovat heikkoja ja vastapuoli tietää sen. Keskiluokkaisuus on unelma, joka loppuu heti kun puhutaan todellisesta rahasta tai määräysvallasta. Hoitajien tulisi ymmärtää paikkansa tyytyen leikkimään potilaiden tai asiakkaiden kustannuksella; olla kuuliainen osa heidän päidensä yli tapahtuvaa epäoikeudenmukaista vallankäyttöä.

Työn ja pääoman ristiriita ei siihen häviä, että käy terveydenhuollon ammattikorkeakoulun, äänestää Kokoomusta ja elää kuin kuuluisi omistavaan luokkaan. Jos edes yrittää, on tuomittu munaamaan itsensä elintasokilvan pikkuporvarina. Vai onko marttyyriys kauniimpaa, jos puhaltaa pilliin?

Pointti on epäoikeudenmukaisuus. Olisiko vääryyttä maailmassa lainkaan, jos aina löytyisi varmat ja luotettavat todistajat, että tekijä saadaan tilille? Nöyryyttäminen, uhkailu ja pelottelu kukoistavat hoitoalalla, koska ne tehoavat. Kun joku vierestä viedään, katsellaan muualle ja kohtapa hänelle jo nauretaan.

Mutta huvin ja tirkistelyn ohella kaikki saatavissa oleva hyöty kyllä kelpaa. Siksi kaksinaamaisuus; ollaan vuoroin porukan ja vuoroin pomojen puolella, täysin sen mukaan minkä luulee kannattavan. Siksi epäoikeudenmukaisuus jatkuukin. Miksei? Halun ja tahdon sekä järjen ja tunteen ristiriita on osa ihmisyyttä.

(Kuva: Jari Kähkönen) Voiko lojaliteettivelvoitteen
varjolla irtisanottu olla varma saavansa oikeusapua?

Toisaalta; jokaisella on sellaiset edustajat, sopimukset ja ammattiliitto kuin he itse ansaitsevat. Jos ammattiliitto on pelkkä laskelmointiin perustuva bisnes, sillä ei ole enempää virkaa kuin julkisuuskuvan kiilloittelu sekä toimia filtterinä ettei massojen tuskainen vaikerrus häiritse vallan- ja rahanpitäjien rauhaa.

Miksi pusata eurooppaoikeudellista ”pilliinpuhaltajasuojaa”, jos nytkään lojaliteettivelvoitteen varjolla irtisanottu ei aina välttämättä saa liiton oikeusapua ja toimivan mustamaalaamisen vaatimaan ilmeiseen laittomuuteen ei puututa? Puhumattakaan kaikesta mitä tapahtuu ennen kohtaa [POTKUT].