Jos otat kantaa tähän, otat sitten tuohonkin

(Kuva: Jari Kähkönen) Virtuaalisuus saattaa villitä jotkut käyttäytymään toisin kuin
tekisivät arkiroolissaan julkisella paikalla.

Männäviikolla YLE:n netissä silmääni sattui nuorisokanavansa artistien poliittisuutta käsittelevä työ. Otin siitä mustien Sniegelin A 6:sen kansien välissä olevaan avolehtiöön otsikon ajatuksen. Johan ovat trollit hävyttömiksi käyneet, etten pahemmin sano. Ota itse kantasi – ai niin – eihän sinua kukaan kuuntele!

Eivätkö artsut siis ymmärrä, että joko firmasi on liian pieni, alimiehitetty tai jotain on pielessä, jos kuka tahansa pääsee tuosta vain suoraan puheisiin päähenkilön kanssa? Jos siis et ole Elon Musk etkä tahtoisikaan olla, enkä nyt kirjoita rahasta; kuinka ihmeessä näin pääsi käymään? On tapahtunut virhe.

Virheessä ei ole kyse politiikasta vaan vallasta. Joku yrittää joko manipuloida sinut ottamaan kantaa tietyllä tavalla ml. kannanotosta pidättäytyminen eli yleisesti ratsastaa tunnettuudellasi niin pitkälle kuin pystyy. Jos on julkista toimintaa tai peräti julkisuuden henkilö, on syytä älytä, ettei se ole aina vain kiva juttu.

"Ota itse omat kantasi – ai niin – eihän sinua kukaan kuuntele! Siksi soitatkin suutasi julkisuuden henkilölle."

Väitän pokkana, että harva trolli on oikeasti kenenkään palveluksessa edes sanan arkisessa eli vapaiden markkinoiden palkkatyön mielessä. Voittopuolisesti ne ovat sosiaalisesti toheloita käveleviä päihde-, mielenterveys-, sosiaali- ja elämänhallintaongelmia. Miksi hitossa sellaista kuuntelisit saati tottelisit?

Vähän lievempiä tapauksia ovat turhan kiivaat kannattajat, joista niidenkin kanssa sopii kysyä, että oletko ihan varma ketä tässä oikeastaan kannatetaan. Sellaiset saattavat nimittäin oikeasti olla vain kateita sinun luullakseen saamasta huomiosta, tai niin fiiliksissä, jotteivät älyä oikeastaan esiintyväsi kanssasi kilpaa.

Pääsääntöisesti kateet ovat perinteisiä ”maan pinnalle pudottajia”, ”tähän päivään herättäjiä”, nolaajia ja hiljaiseksi pistäjiä tai eivät olisi halunneet kuulla politiikan sanaakaan...hah-hah-haa...uutisahdistuspäissään. Pieni vähemmistö saattaa peräti olla vastakkaisen politiikan kannattajia, jotka tekivät itsestään joitain valvojantapaisia.

"Suunsasoittajissa on niin ongelmalliset, turhan kiivaan kannattajat, perinteisesti kateet kuin ne omatekoiset valvojatkin."  

Kukaan tuollaisista – olkoon sitten tarkalta lajimääritykseltään räsäpää, päissään postannut tai vain virtuaalisuuden vuoksi sopivan rajan ylittämään villiintynyt tavis – ei koskaan osaa kysyä itseltään, että kuka helvetti sitä taas luulinkaan olevani. Amatööreillä on aina se julkisen ja yksityisen välisen rajapinnan osaamattomuus.

Ja; vaikka oltaisiin julkisellakin puolella, ei ole tarpeen noudattaa mitään ”hyvän hallinnon periaatteita”, jos kysymys on esimerkiksi taiteista. Mokomaakin tasapuolisuusharhaluuloa hellivillä on siis yksinkertaisesti maailmankuva- sekä ihmiskäsitysvika, koska perusturvallisuuden tunne järkähti noin pahasti.

Siispä; melskaamisellaan ne peräävät taas sitä itsevaltaista rautakättään tai kaikkivaltiasta isää, jolle ilmiantaa muka sääntöjä rikkonut kanssaihmisensa. Mutteivät luonnollisesti kykene olemaan niin konkreettisiä, jotta takanaluuraavaan hyvin kieroon piiloagendaansa pääsisi kiinni. Ehkä ne tekevät tämän ihan tahallaan?

"Kukaan tuollaisista ei osaa koskaan kysyä itseltään, että kuka helvetti taas luulinkaan olevinani. Amatööri ei osaa rajapintaa."  

Maininnan saakoot myös kostajat, joiden vilpittömiin tapauksiin kuuluvat villiintyneet tavikset, keillä on pahemman kerran selitys tai puolustelureaktio päällä. Yrittivätpä vain olla vähän turhan ovelia keskustelemalla itsestään kolmannessa persoonassa ja anonymiteettiluulon takaa. Ovat asianosaisia tai perheenjäseniään.

Sitten on näitä varsinaisia; he ihan oikeasti luulevat itseään maailman tärkeimmiksi olennoiksi. Kyvyttömyys nähdä toiset erillisinä ja ainutkertaisina ihmisinä teettää harhakuvitelmaa ylivoimaisista hengenlahjoista, joilla muka pääsevät vainoamansa päähän sisään manipuloiden tämä tekemään se mille jo virtuaalisesti nauravatkin.

Sellaiset ovat parasosiaalisen, vai sanoisinko sittenkin parasiittisen elämänmuodon ihmeet; ei ymmärretä inhimillisen kanssakäymisen periaatteita kuin alkeellisesti, jos senkään vertaa. Ei maksavakaan asiakas voi kaikkea rahalla saada, sekä julkkiskin on ihminen. Vaikka siis vouhotus koskisi politiikkaa, se ei aina ole kuin pelkkä tekosyy.