Karjalaiset vittuilevat, kyttäävät ja änkyröivät

(Kuva: Jari Kähkönen) Jos aiot elää idässä,
unohda lapsuutesi tai kesälomasi vieraskoreus.

Pohjois-Karjalan ihmiset ovat aivan oma lukunsa. He ovat olevinansa hyvinkin ovelia, mutta se on pelkkä takapajuisuuden ja eristäytyneisyyden luoma minäkuvan vääristymä. Tästä seuraa tiettyä ongelmakäyttäytymistä sekä ihmistenkohtaamisrajoitteisuutta; huomioi se, jos asut täällä vakinaisesti. 

Nostan nyt esiin kaksi yksittäistä tapausta, jotka ovat jääneet erityisesti mieleeni. Teen sen siitä huolimatta, että ne ovat leimaavia; en silti missään tapauksessa soimaa koko heimoa kelvottomaksi. Ihmiset ovat ainutkertaisen arvokkaita yksilöitä; pääosa heistä on hyviä, mutta tietyn verran ongelmia löytyy kaikkialta.

Olipa kerran muuan kylmä talvi. Päivän pakkaslukema oli vähintään 25 astetta, jonka lisäksi vielä tuulikin hyytävästi. Olin ollut kirjailijayhdistyksemme runokaraokessa, joka järjestettiin Sointulassa. Oli tullut kotiinlähtöni aika; pukeuduin. Edessä olisi lyhyt kävelymatka bussipysäkille, jolla seistäisiin tovi kulkuvälinettä odottamassa.

"Ihmiset ovat ainutkertaisen arvokkaita yksilöitä; pääosa heistä on hyviä, mutta tietyn verran ongelmia löytyy kaikkialta."

Varustukseeni kuului karvalakki, fleecellä vahvistettu villakaulaliina, kalvotetut karvavuoriset nahkasormikkaat, kansitakkityyppinen paksu puolipitkä takki ja pitkävartiset lämpövuoriset nahkasaappaat; sekä olipa päälläni muitakin vaatteita. Siihenpä eräs joensuinen eläkeläinen kommentoimaan, että kuinka hyvin ”topattu” olen.

Vastailin ilmeettömän asiallisesti, kun samalla vedin karvalakin läpät alas ja panin soljen kiinni leuan alta; olinhan lähdössä kävelemään hipsteriputkikassi olalla bussipysäkille. Kommentoija kai oikeasti luuli, etten muka tajua vittuilua; joko yleensä vaatteista tai erityisesti kaupungissa asumattomuudestani. Ihan sama.

Sanoisin nyt, että jos itsensä sairastuttamisessa tosiaan on jotain kehumista; siitä vaan, ei se ole minulta pois. Ja mitä Joensuun kaupunkistatukseen tulee; olen minä sen verran maailmaa nähnyt mies, että on vaikea olla hörähtämättä nauruun koko ajatukselle. Tuo surkea nurkkakuntala ei oikeasti ole täkäläistä kirkonkylää parempi.

"Vastailin ilmeettömän asiallisesti. Kommentoija kai oikeasti luuli, etten tajua vittuilua joko yleensä tai erityisesti."

Paikalliset kaksinaamaiset lanttukukonpurijat ovat siis olevinaan vieraanvaraisia, mutta vain siksi, koska pöydän notkuminen herkuista on ainoa hyväksytty vaurauden näyttämistapa. ”Huastellaan” hymyssäsuin; ei tiedetä mitään, kaikki udellaan, tarkoitetaan ehkä puolta puhutusta ja sekin on turhan usein pelkkää piilovittuilua.

Olipa erään toisen kerran tarve siirtää auto parkkipaikalla toiseen ruutuun jonain talvena. Avasin siis yhden oven, vedin lukitustapit ylös muista ja tartuin lumiharjaan. Täälläpäin on pakko pitää akun miinusnapa irtikytkettynä, koska muuten varaus tyhjenee pakkasella, jos kulkupelin pysäköi ulos. Näkökenttään sattui paikallinen.

Paikallinen: -Meinaatko, että se käynnistyy?
Minä: -Jos ei käynnisty, sinä työnnät.
Paikallinen: -Mulla on muutakin tekemistä kuin autoja työnnellä.
Napa kytkettynä auto kyllä käynnistyi, siirtyi ja teki kaiken muunkin mitä piti.

"Hymyssäsuin huastellaan. Ei tiedetä mitään, kaikki udellaan, tarkoitetaan ehkä puolta ja sekin on pelkkää piilovittuilua."

Suoriutuessani paikallinen kyttäsi autorivin päässä. Vaikken jatkanutkaan juttua, koska keskustelu ei huvittanut; en tässä malta olla kommentoimatta, että mitäpä jos pitäisit suusi kiinni ellei ole asiaa. En välitä arvailla, että oliko motivoiva tekijä kateus vai kuvitteliko hän voittavansa tappelun; ihan sama. En edes katsonut päin puhuessamme.

Sellaisia änkyröiviä kyttääviä vittuilijoita täälläpäin tulee vastaan; niitä ei voi välttää täysin, jos kuuluu niin sanottuun tavalliseen kansaan. Tämä johtuu paitsi siitä, että täkäläiselle puhuminen on kuin hengittäminen; ne ovat myös aivan kaikki Isäntiä, vaikkeivät omista maata edes kyllin lyödäkseen perseensä omaan tonttiin.

Väitän, ettei noissa valikoiduissakaan piireissä olla sisimmältään huonoimmistoa parempia. Piireihin kuuluvat eivät ehkä reagoi naamallaan tai puhu mitään tärkeää ulkopuoliselle, mutta selän- ja suljettujen ovien takana he tekevät kaiken saman kuin rahvaskin. Jotteivät ajoin enemmän tai pahempaakin; luulen minä.

"Vastaan tulee änkyröiviä vittuilijoita, joita niin sanottuun tavalliseen kansaan kuuluva ei voi täysin välttää."

Sitäkin siis ilmenee aivan riittävästi, että edessäpäin ollaan olevinaan kaveria vain urkkiakseen toisen asiat, jotka seläntakana kerrotaan eteenpäin asianmukaisesti helpostinaurettavaan muotoon reposteltuina. Tässä tosin on jonkinverran maakunnansisäistä heittoa; yhtäällä ollaan pahempia kuin toisaalla.

Kuvaamani ilmiö voi myös kiinnittyä täkäläiseen kylähulluuden perinteeseen, jota lännen ja etelän suuremmissa kaupungeissa toteuttavat vain marginalisoituneet kielteiset poikkeuspersoonat. Jos aiot elää idässä, hylkää lapsuutesi tai kesälomasi aikainen vieraskorea ihannointi; täkäläinen todellisuus on jotain aivan muuta.