Ulkonäkö

(Kuva: Jari Kähkönen) Nuoruuteni ei kulunut savotassa vaan kokoussalissa ja siellä
käytin näitä helyjä.

Luin ja katsoin YLE:n jutun oikeustieteen tohtori Tero Kivisestä, 39, sekä vahinkoaltistuin häntä koskevalle vihapuheelle Siinä Tavallisessa Paikassa, jonka valitettavasti jouduin muutenkin seulomaan läpi – ihan itsesuojelusyistä. Jos sinulla on ongelma jonkun ulkonäöstä, älä katso ja pidä suusi kiinni.

Se ei nimittäin kuulu sinulle pätkääkään, kun oikeustoimikelpoinen vapaa aikuinen ihminen teettää itselleen tatuointeja omilla rahoillaan. Mikä luulet olevasi tarjoilemaan pyytämättömiä, sisällöllisesti vinoutuneita ja tarkoituksella loukkaavaksi muotoiltuja mielipiteitäsi toisen ihmisen henkilökohtaisista asioista?

Erityisesti minua ottaa aivoon, että tälläistä tehtäessä kehdataan vedota johonkin kirjoittamattomaan lakiin, joka kätevästi aina suo kunkin suoltaa ulos kaikki päänsä sisällä hautomansa hävyttömyydet. Kun rehellisempää olisi vain myöntää olevansa silkka ahdasmieli pikkunilkki, öykkäri tai oman edun kyttääjä.

"Myönnä pois: kirjoittamattomista laeista solkkaamisesi peittelee vain kelvotonta luonnettasi eli kieroja tarkoitusperiäsi."  

En yllättynyt. Olin sitä minäkin jossain vaiheessa takakireä pikkuporvari, joka luuli olevansa muita parempi; ja voi lähiympäristöni ihmisparkoja, kun kuorestani päästyäni aloin soittaa suutani. Niinikään; on tässä aikuisiälläkin riittävästi testattu hullu- sekä hörhömagneettia tekemällä omaehtoisia elämäntapavalintoja.

Ihmisluonto on yksinkertaisesti sellainen, että tykkäämisiä ei reilussa oikeudenkäynnissä ratkaista eikä tuomion täytäntöönpanokaan tapahdu hyvän hallintotavan mukaisesti. Ja alhaisimmistakin alhaiset ovat aina valmiit sortamaan jotakuta, jos vain kykenevät. Vähintäänkin lannistaen ylös pyrkivän vertaisen.

Tykkäämiset tulevat sekä menevät; pitäisi kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi ja tietää mitä tykkäämättömyytensä oikeastaan kertoo. Osata hoitaa asiat. Älytä, ettei ole inhimillisesti kestävää edes höhötellä mukana, kun joku toinen sortaa kolmatta; se on paitsi julmaa yksilölle, mutta jatkuessaan sairastuttaa myös koko yhteisön.

"Kasva aikuiseksi; ymmärrä mistä tykkääminen tai tykkäämättömyys kertoo ja opi hoitamaan asia kestävällä tavalla."  

Itse elämäntapavalintoja tehdessä pitää tiedostaa, jottei kaikki saatu huomio ole aina myönteistä ja kuinka yksi valinta helposti sulkee ennalta pois seuraavia. Siksi useimmat eivät mitään uskallakaan, sekä siitäkin jo puolet katoaa kasvattajien, vertaisten ynnä suuren yleisön vaikutuksesta. Varo sopeutumista, koska siihen on niin iso paine.

Tero Kivimäki näyttää tiedostaneen nämä asiat, mutta konformismipäissään pahaa oloaan nettiin oksentanut mikäliene murretta solkkaava anonyymi juntti taas ei ymmärtänyt alkeitakaan. Vaikka on olevinaan väestön enemmistöä joka suhteessa, ei silti saa itselleen valtaa kenenkään ylitse. Päinvastoin.

Tuli sitten luovutettua oma yksilöllisyys ja elämänvalintojen tekemismahdollisuus pois; tavoitteli turvallisuutta, joukkoon kuulumista sekä mielihyvää aivan liian innoissaan. Kuka edes muka vaati tekemään niin? No, sitten vastaan tuli ulkonäöllä yksilöllisyyttään toteuttanut ja nehän ovat oitis yrittämässä höykyttää sitä.

"Useimmat eivät uskalla mitään ja siitäkin puolet katoaa kasvattajien, vertaisten sekä suuren yleisön vaikutuksesta."  

Sitä minä tässä vain bloggaan, että ei yksilöllinen ulkonäkö ole läheskään niin usein heikkouden, huomionkipeyden tai arvostelukyvyttömyyden merkki kuin jotkut keski-ikäiset keskiluokkaiset keskimittaiset ja keskinkertaiset kuvittelevat. Tai heidän erauspentunsa. Jos se ei ollut huomionarvoista, hittoako siinä sitten vouhotat?

Eivätkä kaikki – jos ylipäätään kukaan – suostu tekemään valintaa tuhoutumisen eli tuhoamisen välillä, sillä onneksi yhtenäiskulttuuri on kuollut ja yhteiskunnan viralliset rakenteet rusentavat kohdattaessa kaikki ”yleisön pyynnöt”, joita ei oltu ylhäältäpäin johdettu. Sopeutuja on muuten aikalailla täysi nolla.

No, seuraako sen kolmannen vaihtoehdon valinnasta kiusallinen toteamus, että tämän maailman yksinäiset, yksinkertaiset ja puolihullut luulevat suojeluspyhimyksekseen? Sitäkin olen välillä pohtinut, mutta todennut vain parasta olevan, jottei asemoidu kenenkään yläpuolelle. Ole, mutta anna myöskin olla.