Älkää nyt ainakaan IHMISIKSI olko siellä kaupassa

Ihmisluonto on siinä määrin arvaamaton, että sellainen voi tehdä mitä tahansa, jos valvontaa ei ole ja seuraukset puuttuvat. Toiseksi; ihminen selittelee, pakoilee, suodattaa, normalisoi sekä olettaa asioita – kuinka voit siis kuvitella oman ihmisiksi olemisesi tarkoittavan samaa kuin kenelläkään muulla?

Jos uskomme Suomen lakia ja tuomioistuimia emmekä Suoli24:lle häiriköintitarkoituksella suoltavaa trollia, kauppa on julkisrauhan suojaama paikka, mutta rikkomisestaan rangaistukseen tuomitseminen ei ole ihan helppo juttu. Niinikään; kuinka voimauttaa jokahenkilöoletettu toimimaan sen torjumiseksi?

Yksinkertainen vastaus on, että ei mitenkään. Luvattomasti siellä nimittäin pystyy oleskelemaan vain harvoissa poikkeustapauksissa sekä rikosten ja häiriöiden vaaran torjuminen on aina vähäistä julkista valtaa käyttävän järjestystä ylläpitävän henkilön tehtävä. Eivät kai he petä itseään; luule tämän hankkeen olevan oma etunsa?

"Kuinka voimauttaa jokahenkilöoletettu torjumaan julkisrauhan rikkomista? Yksinkertaista: ei mitenkään."  

Saattaisivatpa luullakin. Vaasa on yksityisen turvallisuusalan taistelupaikka, jolla on remuttu usein historiallisin seurauksin – eräs kahakoista käytiin nollarilla Postin toimitilojen ulkoalueella – selostin oikeudellista jälkipeliä Kontrollille. Mentiin Korkeimpaan oikeuteen asti ja valituslupahakemus oli yksinkertaisesti nolo.

Ennen päätymistä pohjalaiseen itsepäisyyteen elimellisesti kuuluvan väärässä olemisen myöntämiskyvyttömyyden ja terveisiä Amerikasta olevan oikeudellisen ajattelun välimaastoon – oli livenä paikanpäällä esitetty hävettävä sosiodraama. Sen aloitti skeittaava kakara, joka vetkutteli poistumiskäskyn noudattamisen kanssa.

Mutta ei vartijakaan loistanut – toimeksiantosopimuksen kirjaus nimen merkitsemisestä tapahtumailmoitukseen ei velvoita eikä oikeuta mihinkään. Turhauduttuaan hän teki kiinnioton, jolle ei ollut perusteita, hävisi painiottelun tivaamansa kanssa ja sumutti tämän. Toiset – tottelevaiset pojat – hakivat jopa vielä kakaran äidinkin paikalle.

"Hävettävä sosiodraama: tivaaminen, perusteeton kiinniotto, häviö painissa, sumutus ja vieläpä äitikin haettiin hätiin."  

Sitä minä tässä bloggaan, että vaiensin stereoni jättäen Erika Kähärän ja Terhi Kuljukka-Rabbin haastattelun pääosin kuuntelematta Radio Suomen Päivässä työnantajiensa kampanjan oletettuna lanseeraamispäivänä. Läppärini näet toisti audiota Laura Juntusen haastattelusta sukupuolittuneesta väkivallasta.

Viimemainitusta sain inspiraation kutsua ensinmainittua kummaa hommaamista halukkaiden koalitioksi, joka pelaa halpamaisesti suomalaisen kulttuurin ehdotonta nurjaa puolta edustavalla kovuudella häpäisemisen ja rankaisemisen kautta. Paitsi, että nyt täyssiviilien kaupan toimijoiden pitäisi saada tehdä se itse.

Uhata, hakea sekä vielä täytäntöönpannakin virallinen oikeuden päätös sataprosenttisella rangaistuvapauskuvitelmalla. Tässä ei oikeutta perätä; kohta entiset työläistoverit vain eksyivät yksityistä turva-alaa kohtaan potemansa patukkakateuden kanssa, sekä antautuivat kapitalistin pelivälineeksi lyömään se laudalta rahan takia.

"Tässä ei oikeutta haeta: kohta entiset työläistoverit ovat eksyneet kapitalistien pelivälineeksi patukkakateuden tähden."  

Jos on lukenut Marxinsa, tajuaa vaivoitta luokkataistelun siirtymisen ammattiryhmien ja pahimmillaan jopa yksilöiden välille. Ainahan niin on tapahtunut! Pääomavaltaisessa talousjärjestelmässä yhdelläkään työväenluokkaisella ei ole taattua asemaa, koska joko he eivät omista mitään tai ”omistus” on pelkkää lykättyä velkaa.

Niinno, mahtavatkohan itseään keskiluokaksi luulevat yksityisen turva-alan leluporvarit suuttua hyvinkin synkästi, kun sanoin heitä työväenluokkaisiksi? Tai "ammattiliitossa", kun muistutan sen olevan mustavalkoista, puhdasoppista ja ylhäältäpäin johdettua toimintaa, johon tämäkin kotkotus sopii kuin palveluvartija Securitakseen?

On yksinkertaisesti kyettävä löytämään ero kaupan järjestely-, käynnissäpito- ja myyntipalveluiden sekä turvallisuuspalveluiden välillä; koska toisin kuin tahdoton, arvaamaton tai kunnianhimonsa hairahduttama luulee, ne ovat eri asioita. Ei pysty, kykene eikä missään tapauksessa pidä erehtyä luulemaan voivansa luottaa.

"Pääomavaltaisessa talousjärjestelmässä on aina kilpailutettu ammattiryhmiä ja työläisiä toinen toistaan vastaan."  

Se nimittäin on sillä tavalla, että kaasuja, pamppuja ja käsirautoja saa säädettyjä muotomenettelyitä noudattaen hankkia kuka tahansa, mutta niitä käyttämään ynnä käytöstä selviämään pystyy – menestyksellisesti – vain harva. Aina se ei käy edes siltä turva-alalla olijalta, joka kävi kurssinsa sekä sai niihin luvan.

Minä en käy mitään someaalisia huutoäänestyksiä siitä, että miltä jokin näyttää, koska kerran voi onnistua kuka tahansa – tehdäkseen samaa työkseen ja kutsuakseen sitä ammatikseen – vaaditaan huomattavasti enemmän. Siksi huomautus patukkakateudesta, koska jollain on valtaa vaan jollain toisella ei ole.

Voi olla, että turvallisuusalan järjestöt ovat normaaliveteliä. Voi olla niiden pitävän matalaa profiilia, koska Avarninskandaali ja Ison Omenan tragedia. Mutta eivät nämä rivit tekstinkäsittelyyn naputtuisi eivätkä blogialustalta bittiavaruuteen lentäisi, jos en edes epäilisi puhuteltujen luulevan tätä edukseen tai selviytyvänsä siitäkin.