Kesän kautta taas uuteen ruskaan

(Kuva: Jari Kähkönen)

Ulkona on ollut säännöllisesti jo viikkoja vähintään 10 astetta pakkasta, jos ei enemmänkin – siispä huvinpäiten stailasin äskeiset reppu- ja linkkarihankinnat yhteen sinisen farkkuliivin sekä pyhävilttihattuni kanssa. Vielä tulee aika, kun minulla on nuokin päälläni, vaikka tällä hetkellä onkin pimeä ja kylmä.

Linkkuveitsi on Rough Ryderin Cap Lifter; näin sellaisen 40 vuotta sitten lapsuuteni työläislähiön venerannassa jollain omistusasuntokadulla asuneella äijällä – minulla oli pullollinen keltaista Jaffaa, muttei pullonavainta. Tuolloista kylkiväriään en saata muistaa; nyt se oli saatavilla kaupasta vain mustana, mikä sopi suunnitelmiini.

Reppu on Helikonin Groundhog, joka piti alunperin ottamani kojoottina eikä oudon vihreänä – päämääräni oli parittaa se schimanskin eli kitin Alphan M 65-takin kanssa. Virallisemmin tuo sovelletuksi vihreäksi kutsuttu väri sopii kuitenkin hienosti yhteen käytännössäkatsoen kaikkien ei-mustanväristen tekstiilien kanssa.

"Näin tuollaisen linkkarin ensikertaa noin 40 vuotta sitten ja reppukin piti alunperin hankkia toisenvärisenä."

Kaupunki-Stetson ja denimliivi ovat jo vuosiavanhoja; sulan veden aikaan pidän niitä toisinaan myös kuorivaatetuksena. No; viimemainittuhan voisi olla talviaikaankin alempana kerroksena tai sisävaatteena ja ensinmainittua taas pystyisi tuolloin halutessaan käyttämään sangattomien korvalappujen kanssa. 

Tätänykyä olen kyllä sitä mieltä, että karvalakkikelillä pidetään karvalakkia ja sen korvaläppiä alhaalla/solkea kiinni leuan alla. Niissä satsasin yhden ainoan aidon kotimaisen sekä maailmanluokan hintavan merkin sijasta kahteen edukkaampaan keinomateriaaliseen – kumpikin on valittu sopimaan settiensä värimaailmaan.

Kyllä se nimittäin vain niin on, että kesällä on kesä- ja talvella talvivaatteet. Takana voi olla niin ikä kuin oma päätöksentekokin, mitä materiaalinen saatavuus rikastaa huomattavasti. Nii-i; mitenhän sitä kauppaa tehtiinkään ennen internettiä? Kenenkään mielipiteet valinnoistani eivät sanottavasti kiinnosta – tämä ei ole katsojaurheilulaji.

"Kenenkään mielipiteet valinnoistani eivät sanottavasti kiinnosta – tämä ei ole katsojaurheilulaji."

En olisi uskonut, mutta näin talvella saatan saada karjalaistollon vääntämään naamaansa ynnä selkäänsä mutkalle – samanaikaisesti – jo pistämällä Schottin Pea-coatin päälleni, mistä koetan parhaani mukaan olla piittaamatta. Koko ilmiö on yksinkertaisesti vastenmielinen enkä toivo antavani sille huomiota lainkaan.

Täälläpäin ei kai voisi olla kaapissa kuin erä-, kansallis- sekä tuulipuvut? Ainoana poikkeuksenaan mahdollisesti tunnettaisiin ehkä pilkkihaalari. No, puolestani täkäläiset voivat elää omien arvostustensa mukaista elämää, mutta minä en tahdo niistä sen paremmin tietää kuin kommentoidakaan – en edes vahingossa.

Siksi on erittäin sopivaa, että kuvatussa kattauksessa on reppu, jonka voi tosiaan halutessaan nykäistä pykälään ja jatkaa matkaa. Eletään nimittäin heinäkenkämaassa, jonka yksittäistä junttikattausta jaksaa katsella vain aikansa. Älyköstä tai kulttuuri-ihmisestä käymään pyrkivät eivät nekään ole varsinaisesti sen kaksisempaa seuraa.

"No, puolestani täkäläiset voivat elää arvostustensa mukaisesti, mutta minä en tahdo niistä tietää – edes vahingossa."

Reppu on monipuolinen; kyljessään on jo valmiiksi kävelysauvaraksit sekä sisällään helposti esiinvedettävä pyöräilykypärän kannatin – sikäli, kun siis elämänmuutoksen pakko tulevaisuudessa iskee täydellä voimalla. Paras puolensa on A 4 -kokoinen päälokero, koska aina sitä kannettavaa vain reissuillaan jostain siunautuu.

Tulee esimerkiksi kuljettaa yli seitsenkymppisen perheenjäsenen puolesta tämän sisaren, omankin sukulaisensa, vanhaan osoitteeseen – tehostettuun palveluasumiseen muuttamisen jälkeen – erheellisesti lähetetty pinkka postia takaisin postiasiamiehelle. Sellaista se vain on elävässä elämässä; täällä harvat asiat onnistuvat yhdellä kerralla.

Kruunukorkkijuomia ei kylmänä vuodenaikana suuremmin tee mieli, mutta valmius siihen on silti. Kuvan linkkarin parina on siis saman valmistajan Slow Burn, jonka kanssa rivityksessä pullonavaajan virkaa toimittaa repro-oletetusta AK:n patruunasta sorvattu sellainen. Että talvesta kesän kautta ruskaan sitten kuljettiin. Hehe.

"Repun paras puoli on A 4 -kokoinen päälokero, koska aina sitä kannettavaa vain reissuillaan jostain siunautuu."

Ai mikä tuo kukkaro on tai mitä se tekee kuvassa? No, pohjoiskarjalaisen joen rannassa pidettävässä kylän kulttuuritapahtumassa saa harvoin maksaa muuten kuin käteisellä; vaikka elämä itsessään toimisikin jo joko nettipankilla tai maksukortilla. Niinikään; käteistä siunautuu matkaan ajoin, joten johonkin sekin pitää panna ennen käyttöä.

Siispä; tätä varten hankin perinteisestä laukkulaaksolaisesta ammattiliikkeestä suurimman hyllystään löytyvän kehyskukkaron. Siinä on kaksi erillistä osastoa ja yhdessä niistä myös piilotasku euron sekä viidenkymmenen sentin kolikoille – niitä taas tarvitsen julkistilojen säilytyslokeroiden panteiksi.

Näin se tänne syntymättömän ja tahtomattaan tuppukyläisen työ- tai virkasuhteettoman henkisen työn tekijän lifestyle menee. Pankkitilin saldo tosiasiallisesti pakottaa sekä ympäristö ainakin kuvittelee paineistavansa, mutta ei tässä silti elämästä lakata tai sopeudutakaan mihinkään sellaiseen mihin ei tahdota. Revipä siitä, töpselinokkainen.

***

Luulin, että tämä teksti menee täysin vailla asiaa. Kirjautuessani en kuitenkaan saattanut ohittaa aamuista kävijäpiikkiä sunnuntaiseen tekstiin. Edessäsi olevaa editoidessani taas kuulin Radio Suomen Päivästä Eduskunnan täysistunnon oletettavasti leikkaavan sosiaaliturvaa hallituksen suunnitelmien mukaisesti. Hip-Hurraa.

Kohta 1: En minä ollut koskaan hakkaaja, muiluttaja enkä niiden suojelija tai sivustakatsojakaan. MTV:n rikostoimituksen uusin uutisointi vartiointialan skandaalista on köyhää, tylsää ja saman vanhan toistoa eikä näinollen anna aihetta kommentointiin. Joten, hähähää vain kaikille klikkiotsikkoon langenneille.

Kohta 2: Valtio ei ole voittoatavoitteleva bisnes, ydinperheen yksityistalous niine vuosikymmenten asuntovelkoineen eikä etenkään minkään väestöryhmän useimmiten kuvitteelliseksi osoittautuvalla ylivallalla pyörivä...tiesmikäkään. Opetelkaa mitä tarkoittavat kaikkien yhtäläinen ihmisarvo ja välttämätön toimeentulo.