Ei se ollut me, koulutus eivätkä firmatkaan – se oli nuo karanneet&kieroutuneet

(Lähde: kuvakaappaus) Kuvasitaatti arvostelutarkoitukseen.

En tiedä, että olenko tehnyt jotain pahaa, jotta minua rangaistaan yksityiseen turvallisuusalaan liittyvin – kyseenalaisin – sisällöin. Jari Stolt – ammatilliseksi opettajaksi mainittu – eräs maamme journalistisen median käytetyimmistä secuspleinaajista kirjoitti sitten tälläisen ”artikkelin” Linkediniin. Hohhoijaa.

Abu Ghraib? Voi hyvä tavaton sentään. Itse sanoin aikanaan a-sanan, koska tarkoitin sitä täydellistä välinpitämätöntä rivoutta, jolla avarninskandaalin syytetyt olivat luvatta kuvanneet tekojaan ja käsitelleet tallenteita. Sinä taas et ole edes tietävinäsi, jotteivät asialla olleet pamput vaan Amerikan Kansalliskaartin aktiivireservin sotilaspoliisit.

Otsikko on irvokkaasti paikallaan. "Vain työtään tehneet" kuuliaiset maalaisihmiset pehmittivät kuulusteltavia vankeja tiedustelun käskystä, mutta Vantaa tai Itä-Uusimaa oli kauhistuttavan törkeä omavaltainen väärinkäytös työaikana. Kumpaakaan ei oikeasti olisi silti saanut tehdä, koska ihmisiä ei kohdella tuolla tavalla millään tekosyyllä.

"Ne siellä tekivät työkseen väkivaltaa, mutta tämä taas oli kauhistuttavan törkeä omavaltainen väärinkäytös työaikana."

Mutta kuinka kehtaat alkaa tekstisi mainitsemalla syytettyjä koulutetuiksi? Tunnet kai heidät, koska kerran vaikutat olettavan heillä olleen tutkintoja, jotka kesti suorittaa useampi vuosi päiväammattikoulussa. Minä en. Siksi toisekseen; sivuutit soveltuvuustestin tai sen puutteen. Olivatko he siis ok edes silloin ihan alussa?

Suhtautumistapa tuo mieleeni Wambaugh’n Kuoropoikien lopun, jossa psykologin pohdinta MacArthurin puiston tapahtumista päättyy pelkoon hyvän palkan ja mukavan toimiston menettämisestä; sikäli, kun vika löytyisikin poliisilaitoksesta. Ymmärrän kyllä; et halua tulla maisterin korvaamaksi etkä loata omaa työtäsi.

Zimbardosta ja Stanfordin vankilakokeesta saa puoli pistettä; huomaa, että on siellä – sittenkin – luettu muutakin kuin sarjiksia. Valta ilman vastuuta on paha asia; etenkin, kun koemateriaali ei ollut lähelläkään oikeaa rikollista elementtiä, joka todellakin työntää vallankäyttöä takaisin ja kostaa puolestaan – niin aiheesta kuin ilmankin.

"Valta ilman vastuuta on aina paha asia, mutta erityisesti silloin, jos vallankäytön kohde ei edes työnnä takaisin tai kosta."  

Mutta meneekö satunnaisotannalla valikoituneista opiskelijoista tosiaan noin suora viiva lisensoitujen työntekijöiden reaktioihin maksavan asiakkaan odotuksiin, työnantajan välinpitämättömyyteen ja yleisön hyväksyntään? Ei se ole huono hypoteesi, mutta opettajalta olisi odottanut reflektiota koulutuksen merkityksestä ammatti-identiteetille.

Kyllä tässä tekstissä on valitettavasti pahemman kerran puolustelu ja selittely päällä – halutaan yhtäältä puolustella koulutusta elinkeinona, toisaalta olla itsensä häpäisseiden ymmärtäjä sekä kolmanneksi vielä aikuisyhteiskunnan ihmisjäsenkin. Viimemainitun on otettava kohteeseen etäisyyttä, paheksuen väärinkäytöksiä.

Siispä; vaikka whistle blower -funktion tarkoitushakuinen ymmärrys nostattaakin kulmakarvojani kynämiehenä – en ole oikeasti yllättynyt. Jos esimiehyyteen ei ole rahkeita, sitä suorastaan vieroksutaan eikä sitoutumista saata nauramatta sanoa; tottakai tällöin käsite pitää joukkoistaa somen lapsiaikuisille.

"Missä reflektio koulutuksen merkityksestä ammatti-identiteetille? On selitys ja puolustelu päällä."  

Kaikkein osuvimmillaan olet ryhmäidentiteetti-kohdassa. Juuri näin toimii pahantapaisten epäkypsien poikien sakki – silloinkin, jos he sattuvat olemaan järjestyksenvalvojia. Ilmiö voi olla ja onkin yleispätevä, mutta on melkoinen äläys sanoa sen vaikuttavan silti vaikka puhutaan tämän työn lisensoiduista palkansaajista.

Myönnän – en olisi uskonut noiden lähtökohtien miehen kykenevän panemaan bittiin virallisen esimiehyyden ja epävirallisen johtohahmon dynamiikan. Kysyn vain, että missä on kehittämisehdotus johtajuuden jalkauttamiseksi toimivalla tavalla? Pitäisi tietää, jos opettaa ammattitutkintoa; siinä kun on se esimiestoimintamoduulikin.

Päätelmäni on tämä; kaiman teksti on toivottoman ylhäältäpäin katsova, ihmisyyttä välineellistävä – vähätteleväkin – ja normalisoi olevaa koulutusjärjestelmää sekä ylikorostaa yritysbyrokratiaa esimiesvaltoineen. Että emme se olleet me – ne olivat nuo – jotka ensin karkasivat ja sitten kieroontuivat, vaikka parhaamme yritimme.

"Tämä oli toivottoman ylhäältäpäin katsovaa tekstiä, joka on järjestelmän, byrokratian ja esimiesvallan puolella."

Deklaraatiot. Olin dissidentti, jonka yksityinen turvallisuusala ajoi pois keskuudestaan. Jari Stoltin olen tavannut kerran, kun haastattelin häntä Turvasanomien uutisjuttuun firmansa edustajana Finavian toimeksiannon vaihtuessa. Tällöin yritys otti keskiyöllä vastuun muun muassa Helsinki-Vantaan terminaalien vartioinnista.

Miksen sano sitä sille itselleen siellä missä sekin sanoi omansa? Siksi, koska en ole puheväleissä yhdenkään tuon sukupolven toimitsijahommiin edenneen kanssa. Sen tajusin avarninskandaalin kuumassa vaiheessa Tommi Nyströmin ilmatilansaamis- ja muka faktoihinperustumattomuusmölähtelyistä. Joille hovinsa hurrasi.

Sanoin, että ammatti-identiteetti ei ole kehittynyt mihinkään sitten 1970-luvun – kuinkas kävikään – ministeriön työryhmä on esittävinään Ruotsin mallia apinoivaa ”koirapaanan” tietä ammattiin. Ei päiväammattikoulun vuosiapitkää tutkintoa, jota pääsee suorittamaan vain pakollisen soveltuvuustestin läpäissyt hakija.

Ihan tosi. Mitä sanomista muka noilla olisi minulle tai minulla niille? Ei mitään. 

Yhäkään.