Uusin henkilökortin. Sähköinenkään hakemus ei lähde ilman kuvaa, mutta koodin saanti palvelimesta kännykkään kesti niin monta tuntia, etten olisi enää ehtinyt täyttää sitä ja mennä poliisiasemalle samana päivänä. Aikojakaan ei olisi ollut; vain yhdelle asemalle kolmesta sai kalenterin mukaan mennä varauksetta.
Meninpä silti. Kiirettä ei kyllä olisi ollut; vanhentunutkin henkilökortti kelpaa vuoden uuden lunastamiseen noutopisteestä. Näin kuulin, kun pääsin puolessa tunnissa vuoronumerolla kopperoon. Ai kun kiva. Tätä tietoa en ollut nähnyt missään ja vielä sähköinen lomakekin neuvoi poliisiasematoimitusta, jos kortti oli päässyt vanhaksi.
Mutta entäpä sähköinen kansalaisvarmenne? Siitä meilasin juuri äsken Digi- ja väestötietovirastolle, koska itselleni olemassaolonsa on olennainen asia. Verkkopankkitunnuksia käytän vain, jos teen netissä kauppaa. Olisi hyvä, kun vanha ei menisi kiinni ennenkuin uusi on käytössä; sikäli, jos tietoturva vain suo.
"Vanhentunutkin henkilökortti kelpaa uuden lunastamiseen noutopisteestä. Näin kuulin kopperossa. Ai kun kiva."
Kopperossa näytin näppiksessään pojottaneen tunnisteen värin perusteella poliisiksi luulemalleni siviilivaatteiselle naiselle henkkarit. Sitten tarkistin ynnä allekirjoitin paperihakemuksen, tein sähköisesti allekirjoituksen varsinaiseen muoviseen henkilökorttiin ja annoin sormenjäljet molemmista etusormistani.
Meni kaikkinensa ihan sujuvasti sekä mukavasti, mutta itse käynnin pointti taas oli minusta vähintään puoliksi kateissa. No, muistuipa ainakin mieleen ettei Pykäläkujan aulassa pidä odottaa minkäänsortin yksityisyyttä tai tietosuojaa; sen kyllä tiesin jo vanhastaan. Mikähän kuiskaus toimisi vaan olisi silti kuitenkin tarpeeksi hiljainen?
No, jos taas mennään ihan huumorin puolelle niin turvatarkastuksessa kuulin, että maihareideni kärjissä on metallia – vaikka eivät nuo Ruotsin armeijan marssikenkien kesäversiotkaan kyllä mitkään turvakengät silti varsinaisesti ole. En viitsinyt kokeilla onneani, joten jätin Bökerin Curly Birch Jackkini auton hanskalokeroon.
"Meni kaikkinensa ihan sujuvasti sekä mukavasti, mutta itse käynnin pointti taas oli minusta vähintään puoliksi kateissa."
Paluumatkalla ihastelin kuinka sujuvasti pääsin valtatietä Sirkkalasta Käpykankaalle. Ostin Motonetistä bluetooth-lähettimen wanhoihin stereoihini. Niinikään; opin että GTACissa saattaa olla sama litratilavuus kuin Savotan juhlamallissani, mutta taskutus on erilainen, joten niihin ei siksi mahdu samaa määrää ruokatavaraa S-Marketissa.
Sokoksen, Carlsonin ja Citymarketin valikoimat ovat nekin näemmä tänään aika rajalliset eikä henkilökuntaa näy missään paitsi neuvonnan tiskin ja kassan takana. En siksi hämmästy, kun luin Iltalehdestä Riihimäellä kustun lavantäysi kaljatölkkejä lemppakeikaksi; kai joku Face-kamu oli ollut sitäkin uutista ensinnä nauramassa.
Heh, vaan mikähän vimma vei Centrumin ja Metropolin penkit? Ihme kuin tähtensä ei ole edes protestoitu havaittavasti. Mokoma ei ainakaan vielä Joensuun kävelykeskustan järjestyksenvalvontatarvetta ratkaise; Vapaudenpuistossakin puut saatettiin ehkä kaataa, mutta näkösuoja jäi – nyt se on runsaiden pensaiden takana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
OHJEET
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.
Pysy asiassa.
Ole asiallinen.
Älä chattaile.
Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.
Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.