Radiokritiikki

(Kuva: Jari Kähkönen)

Oletko jo kuunnellut YLE:n Hyvät, pahat ja vartijat -radiodokumentin? Tulin tietämään siitä sattumanoikkuna, kun kirjastossa ePress-haku Karjalaisesta toi esiin lineaariradion ohjelmat. Johan on tuokin dokumentiksi mainittu työ varsinainen pläjäys – päädyin toteamaan, kun sen kotona läppäriltäni kuuntelin.

Onko Paavo Arhinmäki on muistellut valikoivan vaihtelevasti nuoruuttaan? Tähän astihan Pasilan aseman väärintekijöiksi on luultu Suomen Teollisuuden Vartiointi Oy:n vartijoita, mutta nyt niiksi mainitaankin VR:n vahtimestarit. Mielenkiintoinen todellisuudenkuvailu jättää jälkeensä ristiriidan.

Ja sitten pääsee ääneen nais- sekä kouluttajaoletettu, jonka täytyy tietenkin alkaa siitä, ettei pituutensa riittänyt poliisikouluun. Eikä haittaa, että esihistoriallinen oma alalletulonsa – wanhan wartioimisliikelain viimeisinä aikoina nollarin alussa – on täysin epäedustava ja -relevantti kuriositeetti.

"Tulin tietämään tästä radiodokumentistä täysin sattuman oikkuna. Johan on sekin varsinainen pläjäys, pakko sanoa."  

Puhumattakaan viettelevän kvasisisosiaalipsykologisesta ja -sosiologisesta lähestymistavasta, jossa kontekstiä on tai ainakin mielellään siltä vaikuttaa. Kokemusasiantuntijoiden kertoma on kiehtovan anekdoottista, todentotta. Kenen kaupunkitilasta puhutaan ja kehen nollatoleranssi kohdistuu?

Leikitään ihmisten ennakkoluuloilla sekä syötetään niille salaliittoteorioita. Kyllä turvafirman väki on saanut toimia siviilivaatteissa aina – ennenmuinoin säätely vain oli vähän kiemuraisempi juttu – nykyhetkeen verrattuna. Kuinka muuten joku voi vannoa väärän valan, mutta sitä ei muka voi todistaa?

Kontulan ostoskeskuksen keissi vuonna 2006 oli huume- ja kaljapäissään kapakassa alkanut sekä ulosheittämisen jälkeen jatkunut lähisuhdepahoinpitely, joka ei liity Stop Töhryille -projektiin mitenkään. Ketään ei kiinnostanut ostoskeskuksen vartijan elämän ankeus niin yleensä kuin erityisestikään, koska nyt yksi heistä potki teosta kiinniotettua.

"Lähestymistapa on viettelevän kvasitieteellinen, jossa kontekstia joko on tai ainakin siltä vaikuttaa."  

Sekä voi hyvä ihme tuota vartijan ja järjestyksenvalvojan jatkuvaa toinen toisiinsa sotkemista ynnä ensinmainitun valtuuksien esittelyä. Todellisuudenkieltäminen huvittaa – miksi järjestystä ylläpitävän henkilön status ja vähäisen julkisen vallan käyttäminen on näin kateissa? Sellaisena hän on aina jokahenkilön yläpuolella. Piste.

Jos ihminen on ilman lupaa suljetussa kaupassa sisällä, tilan luonteen on parempi olla muuttunut alle minuutti sitten tai sellaisesta tempusta ei enää kuulu poistamisella selvitä. Sekä mitä ihmettä tämä julkistilojen ”asiaton oleskelu” on oikein olevinaan? Sieltähän poistetaan pääsääntöisesti häiriökäyttäytymisen vuoksi.

No, oli dokumentissä jotain hyvääkin – vaikka kyllä vähän. Ristiriitaisuus ja etenkin ristipaineisuus tulivat esiin. Kuinka sen, joka ei saa mitään maksaa, on silti otettava rahalta vastaan suoraa ohjausta; sekä soveltuvuutensa ynnä koulutuksensa ovat nimellisenhäilyväiset, voisi suoritua hyvin töistä, mitkä sentään myönnetään vaikeiksi?

"Oli dokumentissä jotain hyvääkin. Kuinka noissa oloissa voi selviytyä hyvin myönnetysti vaikeasta työstä?"  

Järjestelmän rikokset? Ymmärtäkää edes, että kaikki tietojoukot eivät ole henkilörekisteri eivätkä kaikki henkilörekisterit laittomia. Niinikään SK:n Aurora Rämön ajatus liikkeen vastuun puutteesta on hyvin vanha vitsi, joka syntyi vuonna 1983 vartioimisliikelain myötä. No, ettepä ainakaan jatkaneet juttua siitä mihin se häneltä jäi.

Hyvät, pahat ja vartijat -radiodokumentin loppujuonto panee hymyilyttämään. Noinkohan kukaan tälläisiä huvikseen, uteliaisuuttaan tai unilääkkeeksi kuunteleva keski-ikäinen keskiluokkainen keskinkertainen kykenee asettumaan hakatun asemaan? Kyllä ne aina luulevat itseään ja rakkaitaan erikoistapauksiksi.

Härkkivän kyseenalaistavaisen puolivaloiset radiotyöt, joissa parhaimmillaankin on paikoillaan vain teknologia – paria äänipatjan epätasaisuutta lukuunottamatta – eivät mitään muuta. Yksityinen turvallisuusala syntyi tarpeesta, marginalisoitui vakiinnuttuaan ja bisnekseksi muututtuaan se jumittui pääsemättömyyteen. Repikääpä siitä.

***

Jälkikirjoitus, joka syntyi tämän blogitekstin ensiversion valmistumisen jälkeen.

Sosiaalisena kokeena jaoin Hyvät, pahat ja vartijat -radiodokumentin linkin LinkedInissä kysyen onko kuunneltu sekä mitä tykättiin jo ennenkuin olin itse koko äänifilettä avannutkaan. Tavoiteyleisö oli anyone eli yleisöjulkinen. Sain nolla reaktiota ynnä kommenttia.

Hah-hah-haa.

Näin paljon minulla on yleisöä, tulen kuulluksi tai [joku banaali siunailu tähän] ketään "edustan".