Plaa plaa plaa – ne eivät voi saada ensimmäistä tai viimeistäkään sanaa

(Kuva: Jari Kähkönen) Kantamus ei vielä kenestäkään propagandistia tee, mutta auttaa kyl-
lä kummasti asiaa.

Onpa huvittava muistuma; Pelle Miljoona & Rockers esitti Plaa Plaa Plaan alunperin aivan toisena aikana ja toisista mediumeista, mutta muistin väärin ainoastan nimen vokaalit, kun se lauantaiaamuna tuli uudestaan ajankohtaiseksi. Karjalaiset keskustelivat netissä. Voi ei. Apua. Sekä olihan niitä vähän muitakin.

Luullakseni ensimmäinen oli Outokummun ylijäämäkouluruokajakelun loppu, josta uutisoi...hyi...Outokummun Seutu. Luin sen ePressistä toissapäivänä Kontiolahden kirjastossa enkä nähnyt mitään moitittavaa. Se oli asiallista tekstiä, jossa tärkeän paikallisen palvelun loppu käsiteltiin monipuolisesti useammasta näkökulmasta.

Onko joku väittänyt, että ViaDia vallattomuudesta, ilkeydestä tahi pahuudesta hylkäsi outokumpuiset avuntarvitsijat? Ei minusta, mutta lopettamisesta puhunut otsikko aiheutti sitten pahennusta. Ei paikallislehti ei ole mikään pr-toimisto vaan itsenäinen tiedotusväline ja ne jutut tehdään – otsikkoa myöten – luettaviksi.

"Ei paikallislehti ole mikään pr-toimisto vaan itsenäinen tiedotusväline, jonka jutut tehdään otsikkoa myöten luettaviksi."  

Hohhoijaa. Ihme ja kumma kun keskustelu näytti jääneen tulematta. Syy siihen ilmeni toimintalokia klikkaamalla; kommentointi oli otettu pois käytöstä. Kaiketi päämäärä ei sitten ollutkaan ymmärrys vaan sanankylvö jo uskonsa tunnustaneille. Sellaista se julkinen, omakielinen ja pysyvin symbolein tehty kirjoitus vain teettää.

Jaoin myös Savon Voiman tiedotteen, jottei taas tulisi mahdotonta rimaskaa tyhjästä. On näet niin, että kuri ei tule ihmiselle luonnostaan; ollaan uteliaita, halutaan huomiota, kokea arvostusta, saada kavereita ja tehdä jotain – kommunikoidaan. Siispä ihmisyyttään toteuttavat tavikset jauhavat älyämättöminä rahaa somefirmoille.

Näytin keskisormea Kosti Aaltosen tien suuntaan, koska Suuri Punamusta Syöpä veisasi yleisestä edusta ei ihan täydellä kolmella ja puolellakaan; panivat oletettavasti pelkän tiedotteen tekstinkäsittelystä koostuneen jutun maksumuurin taakse. No, onneksi edes Yle Joensuulta joku vuorossaollut luki siitä uutisen lineaariradiossa.

"Päämäärä ei ollutkaan ymmärrys vaan sanankylvö jo uskonsa tunnustaneille. Sellaista se julkinen kirjoitus teettää."

Seuraava oma ylösnostoni on hautausmaavarkaudet ja mitä ne merkitsevät turvallisuustyölle. Ollaan aikalailla olemattoman sekä tekemättömän välissä, jos käytännössäkatsoen kaikki turvallisuusjärjestelyt puuttuvat. Ei vielä edes tiedetä, että missä ollaan tai ettei tiedetä mitään. Kuinka saataisiin yllyke kehittyä paremmiksi?

Mutta eihän nyt karjalaisille voi sellaista mennä sanomaan. Sehän on oman pesän likaamista tai pahanilmanlintuna toimimista. Siitä mitään puhumattakaan, että nämä omankehun mukaan pokkuroimattomattomat eli lähinnä vailla käytöstapoja olevat oppimattomat juntit yrittävät aina viedä keskustelun siihen mistä itse haluavat puhua.

Kukin voi puolestani kernaasti olla sensortin ihmisenrakastaja, joka oman uskonsa ylipappina(krediitti A. W. Yrjänä vaikka lievästi muokkasinkin) palavasti vihaa koneita, kunhan pitää pierunsa pöksyissään minun edessäni. Vai oikein protofasistisen kieron traditionalismin pukinsorkkako se siellä vilahti? Ihan sama.

"Ei karjalaisille voi sellaista sanoa. Tämähän on oman pesän likaamista tai pahanilmanlintuna toimimista."  

Oikea turvallisuusammattilaisuus ei ole missään tapauksessa uskon, luulemisen tai toivomisen asia. Siellä saatetaan välillä hätkähtäen havahtua avoimen lähteen tietoon, jossa kansalainen on seurannut kirjaimellista valkoista roskaväkeä kännykkä sojossa kotirappuun asti – vaatien sitä sinnikkäästi tilille haudoilta varastamisesta.

Mutta; kun valitettavasti some ei ole tilanne- tai hätäkeskus eikä puskiskaan tuomioistuin, vaan asiat on hoidettava loppuun IRL:ssä eli tässä materiaalisessa maailmassa. Parasta olisi, että uhka tunnistetaan ja paikalle hälytetty liikkuva univormuinen resurssi pysäyttää, puhuttaa sekä ohjaa pois ennenkuin mitään sattui.

Kukin voi siis läyrytä mitä haluaa vaikkapa valvontakameroista, mutta tämä juttu on näin. Ellei muu auta; siviiliasuinen tarkkailee ja kiinniottaa anastajat, joille toteutetuu rikosvastuu tykötarpeineen – kunnes riittävä riittää. Nollan alapuolelta lähdettäessä tämä on aika loikka, myönnetään. Ei jaksa. Copy+delete+paste+republish.

"Some ei ole hätäkeskus eikä tuomioistuin; asiat on hoidettava loppuun IRL:ssä eli materiaalisessa maailmassa."

Motivaationi kiinteytyi ja kirkastui, kun katsoin Tämä on totuuteni osan 1/3; Syvää päätyä taas en yksinkertaisesti ole tohtinut edes avata, koska ensimmäisen tuotantokauden ennakkokeskustelu. Sitten kuuntelin Uutispodcastin salaliittoteoria-jakson, jonka kylmäävin hetki oli eläkeläinen Matti Putkosen A-studion haastattelu.

Käsitin – taas kerran – miksi Maikkarin Facen avarninskandaalin käräjäuutisoinnin kommentointikin on niin täynnä saastaa. Siksi salaliittoteoriakin on tuote – ihmisellä on lähtöjään mielessään ne pahan siemenet – esimerkiksi itserakkaus, hierarkioiden rakentelu, omaneduntavoittelu ja toisten hyväksikäyttö sekä sorto.

Pahinta ovat piiloagendat. Oletko vähääkään huolissasi terveydestä, lapsista, vapaudesta tai mistäikinä? Välitätkö, jos kyllin moni lähti liikkeelle, että jonkun paikan yllätetty päivävahvuus joutuu vääntämään hiki päässä ja ruska pakkasessa? Siksi ne eivät vain voi saada sen paremmin sitä ainoata kuin viimeistäkään sanaa.