Kontiolahtelainen webasto

(Kuva: Jari Kähkönen) Mikä ilta- ja viikonloppukäyttö?

Kontiolahden tori on osoitteessa Keskuskatu 24 tai sijainnissa lähinnä Keskuskadun ja Vierevänniementien risteystä. Harmaa 1900-luvun farmarivolkkari rek:no [poistettu] oli kytketty torin sähköpisteeseen kiinni johdolla, joka meni autoon sisään. Auton ikkunat olivat alaosistaan kauttaaltaan vesihelmihuurussa.

Ei ollut tapahtumaa käynnissä, ei mainosta seuraavana päivänä pidettävästä sellaisesta tai muitakaan mahdollisen tapahtumajärjestäjän edustajia yöpymässä autoissaan paikanpäällä; valaistus oli sammutettu, tori oli täysin autio eikä ylipäätään paikalla ollut ketään. Valitettavasti tämä on tutumpi juttu kuin oikeastaan haluaisinkaan.

Että minua nauratti koko matka liikekeskuksen parkkipaikan alakulmaan asti, kun piuhan ja ikkunoiden huurtuneisuuden toisiinsa yhdistettyäni arvasin oitis kuka asialla todennäköisesti oli ollut ja mitä tekemässä. Tämähän on kuin laihialainen turvavyö – kravaatti oven välissä – oli ollut 80-luvulla. Täysi vitsi! 

"Kontiolahden torille oli ajettu vanha harmaa farkkuvolkkari, joka oli pokkana kytketty kunnan sähköpisteeseen."

Nimittäin; kontiolahtelainen webasto eli auton sisälämmitinhän on, että otetaan romuläjästä poisheitetty sähkökäyttöinen lämpöpatteri, kannetaan se autoon ja kytketään verkkovirtaan – mielellään sellaiseen, jonka sähkölaskua ei itse maksa. Muussa tapauksessa itäinen vieraanvaraisuus on taas yltänyt täysin uusiin sfääreihin!

En jaksa enää lähettää tästä asiasta ainoatakaan palautelomaketta. Kuluvan vuoden aikana olen nimittäin itse nähnyt tuossa sähköpisteessä siihen jonkun latautumaan unohtaman tablettitietokoneen, matkailuautoilija-vaunuilijan kaluston ja nyt tämän yhden sankarin auton. Tituleeraan, koska vastaavaa on nähty aiemminkin.

Toistan nyt viimeisen kerran aiemman toimenpide-ehdotukseni asiasta. Tuon sähköpisteen toiminnot pitää laittaa hyväksi havaittavalla tavalla lukkojen taakse, ettei sitä käytä kuka tahansa mihin tahansa tarkoitukseen. Sehän on olemassa vain toritoimintaa varten eikä toimiakseen minään globaalina yhteishyvänä. Luullakseni. 

"Sähköpiste pitää laittaa lukkojen taakse, ettei kuka tahansa käytä sitä mihin tahansa tarkoitukseen."

Varmuuden vuoksi soitin asiasta vielä tuona iltana hätäkeskukseen, koska en ollut aiemmin nähnyt juuri kyseistä autoa tai rekisteritunnusta; ja näinollen kyse olisi siis voinut olla myös vakavammasta asiasta kuin vain yhteisten resurssien epäasianmukaisesta käyttämisestä. Kuntahan on yhtäkuin kaikki kuntalaiset.

Oho. Sitten tapahtui jotain yllättävää; Kontiolahden kunnan Teknisen osaston nimellä signeeraava anonyymi vastasi palautelomakkeeseeni. Ylipäätään tuosta keltatiilikremlistä ei juuri vastauksia saa ja bastionin kaikkien epävuorovaikuttavin on tontinkeskiön entistä paloasemaa hallussaan pitävä tekninen toimi.

Vastaaja ilmoittaa heidän halunneen palvella torin käyttäjiä pitämällä sähkön saatavilla aina kun sitä tarvitaan. He katsovat nyt löydetäänkö lukitusjärjestelmää, joka ei häiritse torin normaalia käyttöä iltaisin sekä viikonloppuisin. Ja mitähän sekin mahtaisi muka olla? Joko ne ovat ihan pihalla tai nyt mennään hallinnollisesti ei kenenkään maalla.

"Lukituksen ei pidä häiritä torin normaalia ilta- tai viikonloppukäyttöä. Ja mitähän ihmettä sekin mahtaisi muka olla?"

Enimmät päivät vuodesta tuo platta on nimittäin tyhjänä ja vailla mitään toimintaa. Kesäkauden ulkopuolella sillä ei edes ole varsinaisia istuimia, jotta paikalla viitsisi viivähtää pidempiä aikoja. Ilmoitustauluja on kaksi, mutta materiaalinsa ovat arvoitus ja sääsuojaus puuttuu – ilmoituksia on siis yhtä vaikea kiinnittää kuin saada pysymäänkin.

Tohdin epäillä, että joko torista ei ole vastuussa kukaan tai kaikki suhaavat omiaan täysin vailla mitään keskinäistä koordinaatiota. Eikai väitetty huoli ilta- sekä viikonloppukäytöstä ole siis pohjimmiltaan vain tekosyyn etsimistä ollakseen tekemättä mitään? Tämä olisi käsittämätöntä, jos samoin ei kävisi joka kerta ja kaikissa asioissa.

Millaiset kuntalaiset – sellainen tori: kaikki ovat siiloutuneet omiin maailmoihinsa elämään privatisoituja elämiään. He saattavat siis kyllä toisinaan marista yksinäisyydestä, tapahtumattomuudesta, häiriköinnistä sekä julkistilan takapajuisen sotkuisesta karuudesta, mutteivät ikinä tee millekään mitään. Ei ole tarvetta!