Kansalaisten on huolehdittava, että järjestelmä täyttää tehtävänsä

(Kuva: Jari Kähkönen) Jokaisessa täkäläisessä nukkumalähiössä on jonkunsortin liike-
tai kauppakeskus, joka on yleensä täysin oman onnensa nojassa.

Päivää teemoittaa Kiteen ostoskeskuspuukotuksen tutkinta ja toistuvat valitukset anastuksista Joensuun hautausmailla. Valitettavasti näihin molempiin on hyvin järkeenkäypä syy, joka ei imartele pohjoiskarjalaisia tippaakaan. Tekemättömyydellä olemattoman saa; sitten sattuukin jo pahasti.

Ostoskeskus? Valitettavasti joka ainoassa täkäläisessä kuihtumalla kuolevassa tuppukylässä on sellainen; siitä huolimatta, että kaikkialla Joensuun ulkopuolella tuo o-sana on oikeastaan naurettava ylimainos. Pahaisia yhden marketin tai parin palveluyrityksen eteiskäytäviä ne tuppaava siellä oikeasti olemaan.

Tjoo-o. Minä katselin kesänä eräänä vastaavaa Liperin Ylämyllyllä ja olin sitä mieltä, että eihän tuonne nyt voi järjestyksenvalvojaa seisomaankaan laittaa; ratkaisun tulisi enemmänkin olla kiertävä jalkapartio tai hälytyspalvelu. Sikäli, jos ylipäätään tämä väkivaltaa torjuva viimeinen linja on ainoa mikä toimii.

"Ostoskeskuksen järjestyksenvalvonta muodostaa väkivallan torjujien viimeisen linjan, mutta on usein ainoa mikä toimii."

No,  syy niiden muiden suuntaukseen, epäkuntoisuuteen tai toimimattomuuteen on sama kuin hautausmaalla – byrokraattisuus, määräysvaltakuvitelma, haluttomuus satsata elleivät useatkin yhdessä. Järjestäytyneessä yhteiskunnassa käy valitettavan usein niin, ettei mitään tapahdu, koska rahkeet menevät muodollisuuksiin ja seiniin.

Näin on siksi, koska ensin pitää muka olla yhtä mieltä, että kuka mitä missä miten on se ongelma; vasta tämän jälkeen päästään (toivottavasti) tekemään asialle jotain. Ei huvita, mutta muistuupa ihan mieleen kuinka eräskin ikuinen varapuheenjohtaja syytti minua populistiksi, joka ei tahdo kunnioittaa ”demokraattisia” toimintatapoja.

Miksi olisin, kun kommentoihan puheenjohtajana kirjaimellisesti istunut monikertaloikkarikin että jos kerran näen ongelman niin hoida sitten se kanssa. En muka ymmärrä asioita – höpöhöpö – se ei ollut yksittäinen riita vaan ison linjan kysymys, joka olisi kuulunut suoraan johdolle ilman mitään lippulappujentäyttöjä.

"Järjestäytyneessä yhteiskunnassa ei usein tapahdu mitään, koska muodollisuudet vievät toiminnan rahkeet."

Tosiaan; kyllä nuorisotyöntekijät tietävät asiakaskuntansa heimoutumisen, hengaamispaikat ja muunkin vastaavan. Kasvatus- sekä opetustoimissa ihminen on toiselle kymmenelle tullessaan tavattu moneen kertaan. Kuinka ihmeessä hän siis on voinut päästä noin vaikeaksi tai huonoon kuntoon ilman väliintuloa?

Niinikään; kukaan arvostelukykyinen ei kiellä maailman muuttumista. Rauhankatu ei ole ollut Joensuussa enää aikoihin – rikkaiden vaunuissaan ja köyhien julkisen kulkuvälineen ruumassa ohittama – sivistyksen raja, jonka takana on enää erämaata. Se on ihan keskustan tuntumassa, liikenteen solmukohdat löytyvät läheltä!

No, YLE Joensuu esti sitten Kiteen ostoskeskuspuukotusuutisoinnin kommentoinnin eikä Karjalaisessakaan kaksiseen ylletty. Pettyneet ja surulliset omaiset taas tuulettavat tuntojaan puskiksessa, josta sana kaikkein huonoiten tavoittaa seurakuntayhtymän hautaus- sekä kiinteistötoimet ja luottamushenkilöt. Jos ollenkaan.

"Kuinka ihmeessä 15-vuotiaaksi kasvatus- ja opetustoimissa pyörineen kunto tai ongelmat pääsivät näin pahoiksi?"

Sijansa se toimivuus sekä jatkuvuuskin toki saakoon; ei rahoja voi sinnetänne viskoa tai yhteisiä asioita päättää huutoäänestyksellä. Mutta kun valitettavasti hyvän kääntöpuoli on hallintoteologia, jossa yksittäiselle ihmiselle voi päästä sattumaan aivan mitä tahansa ellei joku vallanpitäjä halua ymmärtää häntä.

Siiloudutaan omiin maailmoihin; kuvitellaan, että kaikki on kunnossa niin kauan kuin se vain pysyy hautausmaan kiviaitojen takana, ostoskeskuksen seinien sisällä tai ihmisten puheissa. Ei pystytä ajattelemaan saman voivan sattua omalle lapselle eikä oman perheen haudalta vain katoavan asioita – vaikka on varma, että on ne sinne vienyt.

Tälläistä se elo on aidosti moni-ilmeisessä ja -äänisessä yhteiskunnassa, koska moisessa ei ole ylhäältäpäin johtamista eikä yhtenäisiä arvoja tai käytöstapoja. Sen kansalaiselta vaaditaan, että he eivät salli tälläistä ostoskeskuksillaan sekä hautausmaillaan vaan huolehtivat järjestelmän täyttävän tehtävänsä.