Asioiden toisiinsa sotkemattomuus on oikeinymmärtämisen avain

Avarninskandaali on nyt siirtynyt käräjille, huokaus. Katselin vaivautuneena ja häpeissäni  MTV Uutisten rikostoimituksen julkaisemaa luultavasti luvattomasti kuvattua videota yhdestä kokonaisuuteen kuuluvasta pamputusjutusta. Oikea vastaus ei ainakaan ole koskemattomuus sekä mielivaltainen erottaminen.

On ymmärrettävä, että siviilin tykkäämättömyys on yksi asia, toisena tulevat voimankäyttövahingot ja kolmantena rikolliset teot. Siispä; vaikka yksi järjestystä ylläpitävä henkilö tekee väärin, heidän kaikkien valtaansa ei ole kumottu eikä sen käyttökään ole aina tuomittavaa. Tämä on edelleen erittäin jännitteinen rajapinta.

Siviili ei koskaan kiittele vilpittömässä mielessä. Ne tekevät niin parhaimmillaankin vain hysteerisyyttään, persoonallisuuspiirteen ajamina tai kulttuurillisessa mielessä kasvonsa säilyttääkseen –  pahimmillaan kyseessä on huijaus-, mielistely- eli pimitysyritys, mitä ammattilaisen olisi pitänyt osata varoa.

"Vaikka yksi järjestystä ylläpitävä henkilö tekee väärin, valtaa ei ole kumottu eikä sen käyttö ole aina tuomittavaa."

Voimankäyttövahinko ei ole eufemismi eikä selittelykään. Se on vain sillä tavalla, että ainoastaan harvat psyykkisesti poikkeukselliset ihmiset tai ammattikamppailijat jäävät tyynesti katselemaan mitä tuleman pitää. Kaikille muille kyseessä on aktiivisen henkiinjäämisen nopea valintatilanne, jossa paetaan tai taistellaan. 

Niinikään; vaikka joku trollinpeelo kernaasti toisin väittää – ainakin yllyttäessään pilkkaamaan kielenkäyttöäni – , vallankäyttö Suomessa on ollut jo vuosikymmenet foucaultlaisesti näkymättömän hienovaraista. Ihmisiä ei alati piestä, nöyryytetä ja alisteta; siispä kansalaisen on vaikea käsittää, että nyt vain tehdään mitä sanotaan.

Järjestystä ylläpitävän henkilön tunnukset eivät enää merkitse mitään; taskussa kannettua valokuvakorttia pyydetään nähtäväksi vitsinä tai aikaa tuhlatakseen. Puhetta ei uskota, käskytettäessä ruvetaan huutamaan takaisin ja fyysisesti puututtaessa väännetään vastaan. Auttoiko? Ei. Silti joutui lopulta tottelemaan. Nyt sattui!

"Voimankäyttövahinko syntyy, kun puhetta ei uskota, käskettäessä huudetaan takaisin ja tartuttaesssa väännetään vastaan."

Siirryttäessä rikollisen toiminnan puolelle oli alkujaan jonkinlainen ymmärrettävyyden raja; aika oli kovaotteisuutta hyväksyvä ellei suorastaan siihen yllyttäväkin ja vartijoiden tehostettu rikosoikeudellinen suoja oli lähinnä nimellinen. Tämä aika loppui sekä muuksi muuttui jo vuonna 1998.

Tai ainakin näin piti käydä. Kakara ihmetteli, että miksi kaverinsa sai sakot, kun toisen firman piirivartija naapuritalossa soitti paikalle poliisit sanaharkan jälkeen. No; tuli uusi nimike, paikaksi rikoslaki ja teko oli virallisen syyttäjän alainen vaan jossain partiomiesten kenttäoikeudessa nämäkään eivät välttämättä taanneet mitään.

Sellaisissa häärivät ongelmakonstaapelit – velvollisuuttaan vähättelevät eläjät, jotka olivat turhan itserakkaita, tasapainottomia ja toimimattomia persoonina – alkoivat helposti ällitellä tai tarjoilla subjektiivista moraalifilosofiaa. Ei muka ollut rangaistusvaatimusta ja kyllä hän nyt itsekin. Höpöhöpö. Missä se uudistus näkyi?

"Vartijoiden alkujaan täysin nimellinen rikosoikeudellinen suoja haittasi etenkin kauppakeskuksissa ja joukkoliikenteessä."

No, nyt meillä on sitten käsissä lähinnä Abu Ghraibin skandaalia muistuttava teko. Miten liene tämänkin jatkokäsittely hoidetaan? Muistan yhä Ison Omenan vuoksi lineaaritelkkarin uutisissa räyhänneen Turvallisuusalan ammattiliiton tiedottajaksi mainitun Sami Kymäläisen. Ei hyvää lupaa.

Keskiviikon Rikospaikan Murharyhmä-paneelilla ei ainakaan ollut mitään sanotttavaa. Kaksi entistä ja yksi nykyinen poliisi törisivät joutavia  eikä Tiia Palméninkaan mahdollinen rikostoimittajaksi erikoistuminen näkynyt missään. Olisi tai pitäisi ei pääomaehtoisessa yhteiskunnassa pitkälle kanna, kullanmurut.

MTV:n ”käsiinsä saaman” eli oikeasti julkiseksi tulleen esitutkintapöytäkirjan liitteenä olleen videon perusteella arvioituna tämä yksittäinen teko on ennenkuulumattoman törkeä. Ensin avunantajat tekivät lume- tai pelleilykiinnioton, sitten tekijät syyllistivät ynnä höykyttivät ennenkuin lopuksi yksi piti kiinni ja toinen hakkasi. Ällöttävää.

"No, nyt sitten käsissä on lähinnä Abu Ghraibin kidutusskandaaliin rinnastuva ällöttävyys. Miten sekin käsiteltäneen?"

No, nytkö järjestystä ylläpitäville henkilöille tulee pakolliset haalarikamerat, jotka toimeksiannon valvomo, hälytyskeskus tai esimies voi koska tahansa avata ennaltavaroittamatta – katsoakseen missä ollaan ja mitä tekemässä? Paikannus on itsestäänselvyys – tällöin liikkumaton saa lisää työtä sekä poistuja taas sanktioita?

Uutena alalletulevat joutuvat soveltuvuustestiin sekä tutkintonsa suoritettuaan heidän työsuhteensa saa päättää niin yleisistä kuin tarvittaessa ilmankin syytä; myös hyväksynnät ja luvatkin muuttuvat – luonnollisesti – viranomaisen armonlahjoiksi. Kuultavalle todistamispakko; jos yrittää vaieta, joutuu itse hyllytetyksi siinä paikassa.

Näin sitä teeskennellään ajattelevansa; jos ei erota rajatusti virkamiesasemassa olemista virkamiehyydestä, hallinto-oikeutta rikosoikeudesta eikä omaa tykkäämättömyyttään siitä onko tapahtunut rikos. Oikean ymmärryksen avain olisi ollut pidättäytyä sotkemasta asioita toisiinsa, mutta silti kaikki tekevät juuri niin.

"Oikean ymmärryksen avain olisi ollut pidättäytyä sotkemasta asioita toisiinsa, mutta silti kaikki tekevät juuri niin."

Sitäpaitsi; mitä kertoo 16-vuotiaana tehty testi, kun ihmisen persoonallisuus kuitenkin kehittyy 25-vuotiaaksi asti eikä elämä turva-alalla – taivaan tähden – tule olemaan mukavaa? Niinikään; ala ei ole mikään vertaisilleen lojaalien vaikenijoiden salaseura – sen sisällä skandaalin varjolla saatu valta löytää kyllä väärinkäyttäjänsä – varmasti.

Siispä; kuinka muka hommaan kuin ei ole kenellekään minkään arvoinen yht’äkkiä suuresti satsattaisiin nostaen sen tasoa? Älä naurata yhtään ketään. Tuota happy endiä tai kultaisen päivänkehrän aamunkoittoa ei yksityinen turvallisuusala näe ikinä. Ongelmia sillä on todellakin ollut aina – kautta vuosikymmenten.

Siispä; koska olette pääsemättömissä yksityisen turvallisuusalan kanssa, te vouhotatte kunnes kyllästytte. Sitten – taas kerran – keksitte ”uutena” kaksi asiaa. Ensin mitääntekemättömän näpertelyn eli näennäisuudistuksen ja sitten pilkkaatte sekä kyseenalaistatte – pyritte pelottelemaan ynnä häpäisemään sillä olijat liikkumattomiksi.