Uskotko sä tohon informointiselitykseesi itsekään?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kun nykyihminen näkee kolme sirraa ajamassa kolonnassa pillit päällä, se somettaa, että tietääkö joku mihin ne ovat menossa. Jos taas jollain on koira irti aitaamattomalla tontilla, valvontaeläinlääkäri tai poliisi tietävät tämän viimeisinä. Sanohan; uskotko sä tohon informointiselitykseesi itsekään?

Moinen ei luonnollisesti miellytä minua alkuunkaan. Ensihoidon tehtävät ovat yleensä niin merkittäviä, kiireisiä ja etenkin arkaluonteisia, että siviilit voisivat oikeasti olla hiljaa sekä keskittyä omaan elämäänsä. Sikäli, kun sellainen on. Mikäli asia kuuluu sinulle mitenkään; saat siitä kyllä aivan kohta virallisen tiedon.

Mitä oikein kuvittelet? Olet somessa. Ei puskaradiota ylläpitävällä tai moderoivalla arvoituksellisen pätevyyden palkattomalla vapaaehtoisella ole pääsyä pelastustoimen mediapalveluun, poliisin tilannekeskuksen ympärivuorokautista puhelinnumeroa eivätkä Fintrafickinkaan liikennetiedotteet tule hänelle tuoreeltaan.

"Ole hiljaa ja keskity omaan elämääsi, jos sellainenkin löytyy. Mikäli asia kuuluu sinulle; saat siitä kohta virallisen tiedon."

Kyllä tämän elämän järjestys on edelleenkin, että perinteinen media kertoo teille asioista; sitten te voitte pähkäillä eteenpäin pienissä mielissänne, sekä sormillanne tai suillanne pakista niistä lisää vertaistenne kesken. Mikäs siinä; tarinointi keventää sielua ja mieltä, tarjoaa osallisuutta sekä luo yhteisöllisyyttä.

Niinhän sitä tehtiin ennenaikaankin, kun kylänraitti oli asvaltoimaton ja joka talossa oli lankapuhelin. Se, kuka oli lähinnä tulipaloa tai onnettomuuspaikkaa; pani langat kuumiksi. Ymmärrän. Maalla kaikki tulivat huutokauppaan, tulipaloon ja ilmaisille kahveille, koska siellä oli niin tylsää. Sama koskee Joensuu -nimistä kirkonkylää.

Tuolloin kamerat olivat kalliita ja harvassa, mutta vielä epätodennäköisempää oli päästä käyttämään laadukasta matkaviestintä. Ei siis ollut muuta vaihtoehtoa kuin tulla toimeen sillä mitä oli ja ratkoa ongelmat sitä mukaa kuin ne kohtasi; jo pikkulapsikin älysi olla selittelemättä henkilökohtaisia asioitaan satunnaisille vastaantuleville.

"Mikäs siinä; tarinointi kyllä toisaalta keventää sielua ja mieltä, tarjoaa osallisuutta sekä luo yhteisöllisyyttä."

Kyllä minä ainakin olen sitä mieltä, että informointiselitys on potaskaa, joka syntyi joko sokean teknologiainnon tai todellisen elämäntaidottomuuden seurauksena. Ensin on jo tiedetty lopputulos – se sometus – , johon väitetty päättelyketju on veistetty ja vasaroitu sopimaan. Mikä hävettää? Sano sinä juoruilua ihan vain juoruiluksi.

Johonkin ilmoittaminen on yhtälailla kelvoton selitys. Sitä varten ovat puhelinvaihteet, aulapalvelut, päivystykset sekä vaikka sun mitkä. Niinikään; jos eläintenpidon epäkohta on puoliksikaan niin totta ja vakava kuin väität, mikset sano sitä suoraan isännälle itselleen? Puhut toisesta hänen läsnäolemattaan! Melko reilua!

Tosiaan; en minä muuten tätä naputtaisi, mutta kun jotkut reppanat valokuvaavat iskemiä nahkastaan kysyen somesta onko se käärmeenpurema. Tai rupeavat illalla huutelemaan aamulla tapahtuneen kolarin vastapuolta. Eivät olleet edes aikoneet pysähtyä paikalle heti. Jösses.

"Informointiselitys on potaskaa, joka syntyi joko teknologiainnon tai elämäntaidottomuuden seurauksena."

Niinikään; mistä on kotoisin ajattelu, että aletaan moralisoida koirien jättämistä lukituksi oletettuun häkkiin autossa, jonka tavaratilan luukku on auki? Eiköhän eläinten hyvinvoinnille ole olemassa ihan standardit ja ammattilaiset, jotka niitä valvovat. Joku on myös varmasti vastuussa siitä parkkihallista.

Ja kuinkahan paljon julkisen terveydenhuollon sairaaloissakin sometetaan työaikana? Sitä minä kysyn, koska yksi tohelo oli vaijerilukinnut toisen polkupyörän kiinni omaansa. Luulisi sairaalassa olevan puskista paremmat viestimet löytää tekijä, ja työkalut raivata este, jos hän jäisikin kadoksiin. Höhöhöö vaan itsellesi.

Jos taas julkisen paikan pyöräparkissa häärii varas työkalujen kanssa – saat joko tyytyä hätäkeskukseen ja poliisin odotteluun tai teet asialle jotain. Jos et kykene puuttumaan, voit keskustelussa kannattaa järjestyksenvalvojien asettamista. Ehei; asiaa tuolla puhutaan viimeksi, mikäli sittenkään. Pääosa on ihan turhaa hölinää.

"Puskikseen postataan aivan käsittämättömistä tilanteista, joiden hoituminen on sattumankauppaa."

Te pakenette älylaitteenne näytön taakse kuin tohelo, joka ei edes tiedä mitä kognitiivinen suoja tarkoittaa, mutta päällekäyntitilanteessa silti levitti kädet silmiensä eteen, kun turpaanmättäminen alkoi. Ihminen ei nimittäin pidä avuttomuuden eikä merkityksettömyyden tunteista, mutta on tässä elämässä silti välillä kumpaakin.

Tiedän joo. Jos henkilökunta otetaan mukaan ilmastointiratkaisun valintaan, he ovat siitä niin onnessaan, etteivät edes tajua vaihtoehtojen olleen samanarvoiset. Siksi valittuun ollaan myös erittäin tyyväisiä. Nämä ovat työsuojelun perusjuttuja; minäkäsitys, maailmankuva ja plussana vai miinuksena yhteiskuntaan – kato.

No, onhan puskaradiossa periaatteessa mahdollisuus verkostoitua ja saada apua sekä tietojakin, mutta todennäköisyyttään en pidä kaksisenakaan. Jos esimerkiksi mokomissa paikoissa on viranomaisia paikalla, he ovat sielä omien jo olemassaolevien tehtäviensä vuoksi – yhtään uutta ei niihin kirjoittamalla luoda – uskokaa jo huviksenne.