Turhien toiveiden tynnyri

Että minua ottaa päähän, kun julkisen palvelun keski-ikäinen keskiluokkainen keskinkertaisuus ei edes osaa vartijan ja järjestyksenvalvojan eroa. Vai siitäkö tulisi eniten sydämistyä, jottei tuo pohjimmiltaan kiinnosta ketään? Puhutusta ministeriön työryhmästä taitaakin siis tulla oikea turhien toiveiden tynnyri.

Mutta aloitetaanpa alusta; mikähän kesätoimittaja siellä oikein toimi perjantain keskipäivän radiouutisten uutisjuontajana, kun juontonsa ja audion väliin jäi sekuntien hiljaisuus? Minä jo luulin osan juttua jääneen kuulematta, koska sattui tekninen häiriö. Vaan eikömitä; sama katkohan kuului vielä ihan selvästi Areenan tallenteestakin.

Mutta katsotaanpa sitten lähemmin nettijuttua. Ilmeisesti syy, miksen jo vuosi sitten tarttunut asiaan, oli kertomuksen heiveröisyys. Tämähän on kuin 30 vuotta sitten! Opiskelijakaupungissa ravintolan silloinen järjestysmies eväsi sisäänpääsyn vaihto-opiskelijalta, joka ei kielimuurin tähden ymmärtänyt miksi. Seurasi pahoja puheita.

"Sydämistyäkö eniten journalistien saamattomuudesta vai heidän yleisönsä tyhmyydestä? Kas siinä pulma."  

Lainaan suoraan:”Promoottorin mukaan tilanteessa ollut järjestyksenvalvoja sai ohjeita sekä lavan edessä olleilta turvamiehiltä että suoraan lavalta, minkä vuoksi tilanne oli sekava.” Mikä ihmeen turvamies? Oliko paikka maanrakennustyömaa ja oranssiliivi kuulutti väistämään tulevaa junaa eikä joku siksi päässyt kulkemaan?

Johan oli turaus. En kiistä syrjintäkokemusta; olen vastuullinen aikuinen, perillä asioista ja kyllin empaattinen tietääkseni jottei sellaista pidä tehdä ylipäätään koskaan. Olen turhautunut, että yleisen edun varjolla, sisältövirtaa täyttääkseen sekä liksansa tienatakseen siitä jauhetaan kuin johtopäätös olisi selvitetty totuus.

Ja senjälkeen pistetään koko elämänala peruskäsitteineen hurlumheiksi, sekä rakennetaan olematon ongelmanratkaisullinen horisontti ellei suorastaan verbaalinen pakopiste mahdollisesti toteutuvaan tulevaisuuteen. Yritetään herättää keskustelua tosiasiallisesti olemassaolevan todellisuuden selostamisen sijasta.

"Yleisen edun varjolla, sisältövirtaa täyttääkseen sekä tienatakseen jauhetaan kuin tämä olisi jo selvitetty totuus."

Toisin kuin Sofia Tawast audiossa sanaili; vartijan peruskurssia ei ole ollut enää 20 vuoteen. 120 tuntia on suosittu myytti, joka perustuu väliaikaisen vartijan koulutus ja vartijan koulutus -nimisten ammattitutkintomoduulien kutsumiseen vartijan peruskoulutukseksi. Ne suorittamalla ei muuten saa toimia järjestyksenvalvojana.

Sekaannuksen jatkuminen on osin turvallisuusalan omakin vika – pitääkö enää ylipäätään puhua peruskoulutuksesta tai korteista? Suu kiinni ja suoritetaan se turvallisuusalan ammatti- tai perustutkinto loppuun asti alle viidessä vuodessa – sanoisin minä, jos nyt puheväleissä satuttaisiin olemaan. Ei olla eikä tullakaan.

Siitä en hämmästy vähääkään, että joku Tawastin kaltainen ei älyä eikä kykene yleisölleen selostamaan toimeksiantaja-työnantaja-työntekijä -tematiikkaa, joka sekin on vasta elämänalan ymmärtämisen alkeita. Todellisuudessa sidosryhmiä on äärettömästi ja joka ainoa niistä huutaa koko ajan suu päälaellaan.

"Osa sekaannuksesta on turvallisuusalan oma vika. Suu kiinni ja käydään vast'edes se ammattitutkinto loppuun asti!"  

No, sitten siellä ollaan kuvatekstissä siteeraavinaan jotain Päivystävää Akateemista, jonka sanotaan sanoneen:”Useat vartijat kokevat alalla sisäistä painetta huomioida maahanmuuttajataustaiset henkilöt herkemmin ongelmana järjestyksenpidolle, selvisi Turun yliopiston julkaisemassa pro gradu -työssä.” Ihan tosi?

Tawastilla oli suora yhteys maan suurimman turvafirman toimitusjohtajaan, joka toimi myös elinkeinoelämän etujärjestön johdossa, mutta tästä ei häneltä saada kysyttyä. Kumma kyllä. Mutta siitä huolimatta näiden jarmomikkosten voidaan aina ja joka kerta katsoa puhuvan koko alan kaikkien puolesta.

Tämä ei ole ihme, koska normaalijournalismi perustuu yksinkertaistavaan laiskan ”etätyöhön”, jossa tärkeintä on se-sano-sitä-siitä -puhemyllyn ylläpitäminen. Eihän nyt niinkään voi toimia, että joku osoitettaisiin vastuulliseksi, vaadittaisiin tätä muuttumaan ja seurattaisiin mitä tapahtui.

"Suurimman turvafirman ja elinkeinoelämän etujärjestön pomolta tästä ei saada kysyttyä."

Niinpäniin. Ovat nämä henksujen mediatuotteet tosiaan välillä yksiä varsinaisia aikuisten satuja. Mistäköhän ministeriön tiedotteesta hurskas toive syrjimättömyyden kirkastamisesta yksityisen turva-alan koulutuksissa on peräisin? Ikäänkuin syrjiä nyt olisi saanut koskaan aiemminkaan, höpöhöpö.

En välittäisi, mutta muistanpa kuitenkin erään yli vuosikymmen sitten olleen kovasti rummutetun kiireellisen vaiheen uudistuksen, jonka kaikki hyvät puolet putosivat matkan varrelle. Naureksin muuan tuostakin mielestään kontekstia rakentaneelle, mutta sehän suuttui. Yritti herjata hiljaiseksi ja vahti vuosia kirjoitanko muka hänestä jotain.

Itse olen sitä mieltä, että puolentoista kuun päästä työnsä luovuttava työryhmä on jälleen kerran vain yksi uusi turhien toiveiden tynnyri lisää, minkä tosia vaikutuksia ei lopulta pysty paljaalla silmällä havaitsemaan. Sellaista se elo jälkimodernin maailman kaunayhteiskunnassa vain tuppaa olemaan.