Maailma muuttuu

(Kuva: Jari Kähkönen)

Kanssasomelainen avautui äpillä tilatun ja etukäteen maksetunkin palvelun tulemattajäämisestä. Oli soittanut perään, mutta palveluntoimittajalla oli kuulemma jo toinen asiakas. Toimittamattoman tavaran tai tekemättömän työn laskuttamisessa ei minusta ole mitään selittelemistä tai puolustelemista. 

Te olette tämän maailman aikuiset ja päätätte mitä siinä tapahtuu

(Kuva: Jari Kähkönen) Symbolikuva. Tiettävästi tällä kertaa ei puhuta kaksipyöräisistä ajoneuvoista.

Pennuilla on tänään kierteittäinen villitys hyppiä silmille. Häiriköivät yleisesti, huutelevat hävyttömyyksiä siihen puuttuneelle tai satunnaisellekin aikuiselle ja tekevät pientä ilkivaltaa. Asiasta saa kuulla jatkuvasti niin siellä kuin täälläkin, mutta jostain syystä keskustelut eivät koskaan johda mihinkään. Mikseivät?

Torjutun – itseään asiakkaaksi luulleen – olemisen tunnoton tuska

(Kuva: Jari Kähkönen) Nuoruuteni pikkuporvallisuudessa ei ollut savottaa vaan helyrasia.

Anteeksi; voitinko kirjallisuuspalkinnon, käsikirjoitinko menestyselokuvan, tuliko vaatekaappini oven sisäpuolelle oma lööppi vai siteerattiinko juttuani valtakunnanverkon eetterimediassa? Hahahaa. Ei; joihinkin jälkimoderneihin nettieläjiin iski vain turha uteliaisuus – fear of missing out – FOMO.

Keskipitkä kronikka turvallisuudesta

Onpa vaivalloista ja vaativaa olla kunnon kansalainen – tulee vain tehdä parhaansa osaamisensa sekä valtansa puitteissa, ja ilmoittaa eteenpäin se mikä ei ole. Eletäänhän järjestäytyneessä yhteiskunnassa, jossa kullekin asialle on aikansa, paikkansa sekä tapansa. Miksi siis turvallisuus aina unohtuu?

En ole itseoppinut, denialisti tai anti-intellektuaali

Minua eivät halusi ja luulosi kiinnosta – hyväksy todellisuus tai painu helvettiin silmistäni. Nämä olivat ensimmäiset cahieriin tallentamanani ajatukset, kun jouduin vaivautumaan tieskenen yliopistolaisoletetun liikkeistä blogissani. Kiinnostuksenaiheenaan oli ollut asiasana ”yliopisto” ja lisäksi blogini etusivu.

Pelkokerroinpeliä mielihyväteollisuuden tuotantolinjoilla

Lähde: Kuvakaappaus Duunitori.fi. Sitaatti arvostelutarkoitukseen.

Yksityisellä turvallisuusalalla ei vain pystytä karistamaan kurssinkäymis- ja kortinsaamisajattelua, joka näkyy myös tässä ilmoituksessa, vaikka edessä onkin markkinointinaamio. Ihan sama, että kutsutko jotain tänään koulutukseksi, jos sisäisesti kaikki on silti kuin yhä elettäisiin vuotta 1982.

Ymmärrän. Vituttaa.

Miksei? Siellähän asuu vain juntteja, typeryksiä ja ahdistuneita. Kaikki muut ovat joko läpikulkumatkalla tai eksyneitä – no, todettakoon kuitenkin samalla, että kahden viimemainitun paikallaololle ei ole normatiivista aikamäärettä. Lähdetään sitten, kun ollaan valmiita, sekä tiedetään mihin päin mennään.

Kakaroiden ”liekinheitinleikki” kertoo enemmän kuin luulitkaan

(Kuva: Jari Kähkönen) Kylässä on paljastunut avoin paikka vailla silmälläpitoa, jonne
on kätevä kokoontua tekemään tyhmyyksiä. 

Miksi koulu paloi kivijalkaansa kakaroiden leikittyä ”liekinheitintä” sytkärillä sekä sumutinpullolla? Jonkunhan piti olla vastuussa; huolehtia että yhteisölle tärkeä resurssi pysyy kunnossa ja käytettävissä. Ilmiölle on karkeasti ottaen kolme selitysmallia: a) tekniikkausko b) kylämentaliteettiluulo c) välinpitämättömyys.

Yksityiset etsintäkuulutukset ja pienoinen viikkokatsaus

Voi teitä yksityiset etsintäkuuluttajat, jospa välttäisitte edes alkeellisimmat sekä karkeimmat virheet, koska uskokaa tai älkää – tämäkin on ammattityötä. Älkää sotkeko etsityn tuntomerkkejä liikkuessanne alustalta toiselle ja jättäkää nyt ainakin kyseenalaiset tai täysin turhat hätätilanne -sanat pois.

Yliopistolaisten etuoikeuskuvitelmat turvallisuustyön riesana

(Kuva: Jari Kähkönen)

Jaaha. Halutaan siis samanaikaisesti avointa tilaa, jossa kaikilla on vapaus kulkea ilman luvan tai kortin esittämistä, mutta ei kuitenkaan asiattomasti eikä väärämielisesti ja henkilökunnallekin pitäisi ilmoittautua? Näin minä väitettyä hybridivaikuttamista Lapin yliopistossa koskeneen YLE-jutun luen. Kuvittelua!

Kirkonkylänpojan ja -tytön syndrooma

Punttisalitouhu on mennyt ihan ihmeelliseksi – naiset seisovat peilin edessä – katsovat, että näyttääkö takapuoli hyvältä. Ottavatko jopa selfieitä, joissa ”tärkein” näytetään someyleisölle? Suuren maailman tavat ovat tulleet Joensuuhun, joka on kyllä minusta yhäkin vain huvittava pikkukaupunki.

Reila teki maihinnousun Joensuuhun ja Pohjois-Karjalaan

Video:Youtube

Perjantaina ladattiin ja sunnuntaina tärähti, Äitienpäivän kunniaksi(1 ja 2). S-ryhmän lähiyhtiö Reila ottaa - arvailen että kesäkuun alusta - Joensuun Sokoksen ja Prisman vartioinnin. Vartiointi Tanskanen Oy:n toimeksianto on tällöin irtisanottu vuoden alusta tavanomaisella kuuden kuukauden irtisanomisajalla. 

Minä en koskaan ota väkisin enkä maksa siitä

(Kuva: Jari Kähkönen)

Näyn jossain marginalisoitumisen ja natseille nauramisen välissä saaneen ajatuksen, etten enää allekirjoita vuonna 2006 TV 2:n Pressiklubi-ohjelmassa sanomaani ja häpeäisin, jos joutuisin sen kanssa kasvotusten nyt. Sama kirjattiin muistiin myös toisen kerran, kun katselin Suojelijat uudestaan.

Poliisit toimittajina muuttavat television Kyttäruuduksi

(Lähde: MTV.fi, kuvasitaatti arvostelutarkoitukseen.) Sellipuhuja Kalevi Puonti ranneke kädessä,
korostus minun.

Mietin jo vuosikymmeniä sitten, että mikä Suomea oikein riivaa, kun nuoret toimittajapimut siirtyvät poliiseiksi – senhän piti mennä toisinpäin – vanhat sotaratsut viskaavat viran pois kyynistyttyään ja kyllästyttyään. No, nythän niitä on sitten sellaisiakin – siksi televisio on lähes yhtä Kyttäruutua.

Joensuun kouluilkivalta – kasvatuksen, aitaamisen ja vartioinnin tunnoton tuska

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä oli kyllä päiväkoti eikä se edes sijaitse Joensuussa,
mutta ymmärrätte silti ajatukseni sitä katsoessanne.

Utran ja Karhunmäen koulujen ulkoalueilla on kokoonnuttu – tästä on seurannut päihteidenkäyttöä, ilkivaltaa ja häiriökäyttäytymistä – yllätysyllätys. Hah. Itsekään en saata naama vakavana sanoa, että aihe olisi mitenkään ennenkuulumaton tai vieras – osin henkilökohtaisemmista syistä kuin välittäisinkään.

Voivoi, kun yhäkin on vain yksi sinivalkoinen pikkupaksa sekä kaksi konstaapelia

Suomalaisen poliisin toiminta- ja suorituskyvystä pitäisi keskustella vapun tapahtumien varjossa seuraavasti – sen autokalusto on yksipuolista sekä miehistön suorituskykykin riittämätöntä. Pakettiautoistuminen oli strateginen virhelaskelma ja jokaisen konstaapelin ajotaitojen erinomaisuus on harhaluulo.