Poliisit toimittajina muuttavat television Kyttäruuduksi

(Lähde: MTV.fi, kuvasitaatti arvostelutarkoitukseen.) Sellipuhuja Kalevi Puonti ranneke kädessä,
korostus minun.

Mietin jo vuosikymmeniä sitten, että mikä Suomea oikein riivaa, kun nuoret toimittajapimut siirtyvät poliiseiksi – senhän piti mennä toisinpäin – vanhat sotaratsut viskaavat viran pois kyynistyttyään ja kyllästyttyään. No, nythän niitä on sitten sellaisiakin – siksi televisio on lähes yhtä Kyttäruutua.

Kuitenkin, viikon parhaasta ajatuksesta pitää kiittää Yle Radio Suomen Pyöreän pöydän Anu Koivusta; keskustelussa Kemin teatterista hän löysi oivalluksen, joka edesauttaa tätäkin pohdintaa. Eikö teatterin kaltaisia julkisen palvelun laitoksia enää tarvita, koska kulttuuri kuolee ja mitään saadakseen jokaisella pitää olla oma tilaus?

Näin tohdin arvailla käyneen männävuosien true crime -buumissa, koska näemmä edes Paula Norosen Tarja Kulho -hahmossa vetämät podcast -hupailut eivät aiheuttaneet peiliin katsomista. Tuotoksia on liikaa ja ne ovat toinen toistensa kaltaisia turhakkeita – alunperinhän oikea poliisiarki oli tylsää eikä kiinnostanut ketään – värittämättömänä.

"Eikö julkisen palvelun laitoksia enää tarvita, koska kulttuuri kuolee ja jokaisella pitää olla oma tilaus?"

Siispä – sillä varjolla, että kaikilla on tarina ja oikeus myöskin kertoa se – väitetty yksilöllistyminen sekä tilaus- ja maksukatseluyhteiskuntaan siirtyminen johtaakin vahvojen vahvistumiseen entisestään sekä lisääntyvään samankaltaisuuteen eikä päinvastaistoin. Yllätys! Tai sitten ei, koska niinhän se ihmisluonto vain toimii.

Siellä – missä kamerat ovat päässeet poliisin matkaan jo huomattavasti Suomea varhemmin ja laajemmin – on yleensä känyt jako kahteen – graaviin sekä nyansoituun. Joko yleisönpalvelu voitti sosiaalipornon, kun vinkkien pyytäminen alkoi (taas) sekä esiin on nostettu epätavanomaisia poliiseja. Tai on törkeilty itsensä pois eetteristä.

Mutta toisaalta, poliisitkin ovat nykyään toisenlaisia; eläkkeelle jäädään tai virasta lähdetään vetreinä, hyväkuntoisina ja ennenkaikkea täydessä älyssä. Eikö tosiaan enää löydy takavuosien tyylisiä huutamalla kommunikoivia piilofasistisia puolihulluja? Sikäli, kun nyt on aivan pakko mennä lähituntumalle.

"Yksilöllistymisen varjolla tapahtuva tilaus- ja maksupalveluyhteiskuntaan siirtyminen ei lisännytkään monipuolisuutta."

Suuresti ei maamme mediamaisema heidän tähtensä muuttunut eikä mikään ainakaan tullut paremmaksi. Esimerkiksi MTV:n Rikospaikan Murharyhmä on iso pettymys; ei eroteta taktista tutkintaa teknisestä tiedustelusta, sekä kun oltiin keskustelevinaan lunnassieppauksista suu vain napsahti äkkiä kiinni. Pinnallista, ah, niin pinnallista.

En siis radiomainoskampanjasta huolimatta osaa olla millänikään, kun Discoveryn nettiin kirjauduttuani minulle selvisi, että Alamaailmankin saisi katsoa vain maksamalla. Tehköön mitä tarvitsee, jotta parempi väki tai edes itseään keskiluokaksi luulevat tyrkyt ja muut ahdistuneet säilyttävät etuoikeuskuvitelmansa.

Muttamutta. Tämä teksti rakentuu tekstinkäsittelyyn ja kopioituu-liimautuu editoriin, koska keskiviikkona näin Rikospaikan – vastustuksestani huolimatta, hah-hah-haa – ällöttävyyden huippuna peräti Sellipuheiksi nimetyssä insertissä jotain ennenkuulumatonta. Ideat jäivät Cahieriin ja puolivalmiit palvelimelle – saletisti.

"Suuresti ei maamme mediamaisema ex-poliisien tähden muuttunut ja mikään tuskin tuli paremmakseenkaan."

Niin, tosiaan – olemattomien lukijoideni suuri enemmistöhän käy täällä lähinnä kytätäkseen elämääni vahingonilon toiveessa – mahtaako se tietää mitä moiset puheet olivatkaan ja mitä niistä seurasi? Siksi, tai siitä huolimatta, eetterimediaohjelman osiolle ei todellakaan olisi pitänyt antaa tuollaista nimeä. Ei koskaan.

Ja tosiaan; toissapäivänä toinen sellipuhuja – Kalevi Puonti – kehtasi vielä kantaa kameran edessä Blue Lives Matter -ranneketta. Elämänlaatutuotteen saaminen peräti kuulutettiin yleisölle ja sen väitetystä maksamaan menemisestä väännettiin vakiovitsi – kyydistä poistuminen nettivideohupailun tasoisen vedon lopussa. 

Häh!? Joku amerikkalaisen poliisin omainen kaappasi poliisiväkivaltaa vastustavan Black Lives Matterin nimilyhenteen. Tuota "BLMää" on jopa käytetty kierojen lainsäädäntöhankkeiden tunnuksena; kun vastavetona kansalaisaktivismille, joidenkin osavaltioiden ei-suinkaan-heikkoa poliisien oikeusasemaa on edelleen vahvistettu.

"Toissapäivänä sellipuhuja Kalevi Puonti kehtasi vielä kantaa kameran edessä Blue Lives Matter -ranneketta." 

Jos et tajua, koska olet ihan pihalla, ajattele uutinen-valeuutinen -käsiteparin riidanalaisuutta. Anasta kieli ja määräät mistä puhutaan, kato. Montako päivää sitten Toimittajat Ilman Rajoja julkaisikaan sananvapausindeksin, jonka yhteydessä varoiteltiin Fox News -ilmiöstä eli uutisten näkökulmallisesta vinoutumisesta?

Missä olivat Rikospaikan ohjaaja Ville Ristolaisen näköaisti ja arvostelukyky kuvaus- sekä editointipäivinä? Tuon esityksen läpi pääseminen oli aika paha pukki; eikä rikostoimituksen esimies Tiia Palméninkaan johtajuus kovin jyrkänsorttiselta vaikuta. Parempaan pitäisi pyrkiä, mutta tuskinpa mikään muuttuu – kunnes aalto vaihtuu.

Varsinainen toimittaja tämä Kalevi Puonti! Saattaisin nimittäin ymmärtää, jos hän käyttäisi mokomaakin somistetta, koska on yhä edellisessä hommassaan. Lieköhän kyseinen originelli siis tajunnut itsekään, että ei enää ole poliisi? Tämän verran on jo nyt selvää; journalismissa on liikaa ex-poliiseja Kyttäruutua pitämässä. Ei näin.