Yliopistolaisten etuoikeuskuvitelmat turvallisuustyön riesana

(Kuva: Jari Kähkönen)

Jaaha. Halutaan siis samanaikaisesti avointa tilaa, jossa kaikilla on vapaus kulkea ilman luvan tai kortin esittämistä, mutta ei kuitenkaan asiattomasti eikä väärämielisesti ja henkilökunnallekin pitäisi ilmoittautua? Näin minä väitettyä hybridivaikuttamista Lapin yliopistossa koskeneen YLE-jutun luen. Kuvittelua!

Sellaista tilaa ei ole olemassakaan muualla kuin mokomaa hautovan omassa päässä. Lähtökohtana on joko etuoikeuskuvitelma tai harhaluulo, mitkä voisivat ehkä olla totta sensortin hallinnossa, jonka päätöksillä on alueellaan lain voima ja omat poliisit keiden valtuudet taas puolestaan tunnustetaan koko maassa.

Taitavat siis perätä samaa niin kutsuttua turvallista tilaa, jossa tuli itsekin pistäydyttyä maanantaina Joensuun pääkirjaston Muikku-salissa. Paikalliset Vihreät olivat tuottaneet sinne sisäministeri Krista Mikkosen ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Atte Harjanteen puhumaan Rysky Riiheläisen johdolla turvallisuuspolitiikasta.

"Saa kulkea vapaasti, mutta ei asiattomasti eikä väärämielisesti ja on ilmoittauduttava henkilökunnalle? Naurettavaa."  

Paikalla oli myös kaksi liikuntavammaisen ja erityisenturhan poliisin sietämättömiensuojelusta pönöttämässä huoneen ovella. He aiheuttivat ainakin yhden mölähtelyn, sekä myös kerran käveltiin S-Marketin muovikassi kädessä liikkuneen perässä penkkiriville asti – näin havainnoin omalta paikaltani salissa istuen.

Siispä; tilaisuuden jo päätyttyä ja ollessani poistumassa kirjastosta – luonnollisesti aulan käsidesiautomaatin kautta – en saattanut olla letkauttamatta lähimmälle vipinkävelyttäjälle ”onko Helsingin poliisilaitos hyvä työnantaja”. Oli päättäväisesti ottamatta katsekontaktia ja vastasi ”mitä, mitä”; seuraava taas hymyili – vinosti.

Jo Aarno Laitinenkin kolumnistina kirjoitti maailman muuttumisesta tuppisuppuisempaan sekä sosiaalisesti tohelompaan suuntaan missä ihmiset eivät enää tunne toisiaan. Tänään yhä useammalle on liian vaikeaa esitellä itsensä, tunnistaa molemminpuolisen kiinnostuksen aihe ja alkaa keskustelemaan siitä.

"Maailma on muuttunut tuppisuiseksi ja sosiaalisesti toheloksi. Ihmiset eivät enää tutustu toisiinsa eivätkä tunne ketään."  

Tosiaan – olinhan minäkin reservinsivarissa – kotiuduttuani hämmästelin, että kuinka monta päivää samoissa tiloissa viettäneet olivat puhuneet vain vähän eivätkä kysyneet mitään, mutta googlettivatpa kyllä nimeni ja kyttäsivät sitten portfoliotani. No, jokainen saa olla mitä on, sekä vakaumus on yksityisasia – luonnollisesti.

Tästä huolimatta ihminen yhä selittelee, kuvittelee ja tekee itsensä tarpeelliseksi – siitä on kyse esimerkiksi kirjoittaessani kuuntelemani Radio Suomen alueellisen iltapäivälähetyksen tervehtimiskulttuuriteemassa. Jos nettijutun tapahtumat eivät olisi sattuneet luennolla todistajien edessä, en niitä uskoisi. Hybridiuhka? Tuskinpa vain.

Yliopistolaiset eivät tästä päättäen ihmeitä oikeasta turvallisuustyöstä ymmärtäne. Mutta toisaalta, voihan kantahenkilökuntaperheen jälkeläinenkin kulkea varusmiespalveluksen läpi ymmärtämättä, että ei portilla olla mitään kortteja tarkastamassa vaan suorittaakseen kulunvalvontaa asiattomien sisäänpääsyn estämiseksi.

"Tästä huolimatta ihminen yhä selittelee, kuvittelee ja tekee itsensä tarpeelliseksi. Siksi tervehtimiskulttuuria ilmenee yhä."  

Siitä johtui mieleeni muuan välikohtaus Wanhassa Pasilan Hovissa, jota nykyään käyttävät hallinto-oikeus ja työtuomioistuin; siellähän nauhat piti kuunnella syyttäjien huoneessa. Sama naissyyttäjä haki ensikerran vahtimestarin ja toisella kirjaamon naiset ”katsomaan kuka se on” – en lähtenyt minnekään, koska minulla oli tilavaraus.

Näen siis asian niin, että Lapin yliopiston lehtori Markku Kiikeri liioittelee ja tekee itsestään tärkeämmän kuin onkaan. Mitä turvallisuusuhkiin tulee ylipäätään; nolo totuus on, jottei kahdeksallakymmenellä prosentilla itseään operatiiviseksi kohteeksi luulevista ole perässään ainakaan Niitä, jos on ylipäätään ketään. Tämäkin on varovainen arvio.

Siksi tinkasin kerrankin eräältä ikänaisteatteriohjaaja-ollutjoskusyliopistolaiselta Ukrin tilaisuudessa, että erottaako hän oikeasti turvallisuus- ja tiedustelupalveluiden henkilöstön toisistaan – väitettyään sellaisia olleen läsnä tilaisuudessaan 1980-luvulla. Tuo ero olisi nimittäin hyvin voinut jäädä tekemättä itseltänikin.

"Nolo totuus turvallisuusuhkista on, ettei  kahdeksallakymmenellä prosentilla ole perässään Niitä, jos on ylipäätään ketään."  

Normaali ratkaisu ongelmaan on toimivat turvallisuusjärjestelyt, jolloin kuka tahansa ei enää tuosta vain kävele sisään ja tee mitä huvittaa. Mutta kääntöpuoli luonnollisesti on – että se mikä yliopistoyhteisöön kuuluvan etuoikeutena suodaan – sama tehossa menetetään. Sopeutumattomuutta ja hankurointia ilmenee silti riittävästi, takaan sen.

Yliopiston opetus olisi tällöinkin yhä julkista, tilaisuuksiin pääsisi ja materiaali säilyisi saatavilla, mutta vain ohjatusti. Yksi ohjaava tekijä olisi järjestyksenvalvonta – häiriökäyttäytyvä poistettaisiin. Järjestyksenvalvojallakaan ei tosin silti ole oikeutta henkilöllisyyden selvittämiseen eikä hän saa juoruta tehtävistään yliopistolaisille.

Siksi kirjoitin kärjessä pilkallisesti sensortin itsehallinnosta, jollaista ei ole ollut pariin sataan vuoteen; ja poliisista millaista ei seuraavaan 200 vuoteen tule, jos ylipäätään tulee koskaan ikinä. Siispä; mitä Yle Rovaniemen Pekka Viinikka oikein kirjoittaa jostain ”omasta turvallisuushenkilöstöstä”?

"Ratkaisu on turvallisuusjärjestelyt. Tällöin kuka tahansa ei enää vain kävele sisään ja tee tiloissa mitä itseä huvittaa."  

Tulisihan hänenkin olla ottanut selvää, että sellaiset palvelusmiehet ovat olleet oikeudellisesti jokamiehiä jo hyvän tovin – vaikka sitten palkan maksaisikin yliopisto ja virkasuhteessa oltaisiin. Bloggasinhan minäkin asiasta noin vuosi sitten, kun tuolloin kuitenkin varsinaisena aiheena oli maalittaminen.

Kyllä tämä hybridivaikuttamiscase vaikuttaa niin olemattomalta ellei suorastaan omalta mainokselta, että ansaittua johtopäätöstä ei naama vakavana kirjailla. On perustettava Mitäkä -lehti, johon voi lähettää kaiken mitä ei tiedä, ymmärrä, saa uteliaaksi, juoruamaan tai naurattaa. Useat pohjoiskarjalaisetkin sen tilaisivat – arvailen minä.

No, tässä sitä naureskellaan turvallisuutta ymmärtämättömille maallikoille. Tekee kuitenkin hyvää muistaa, että välillä korkeankin turvallisuuden ympäristöissä pätkii. Kuka meidän osastolla liikkui tai kuinka tämä on joutunut tänne. Päämäärä selvä – turvallisuuskoneisto alkaa jauhaa – nyt sitä ohjaava vain painaa kaasupoljinta.

Lisäys 12.3.24: Lapin yliopiston "oma turvallisuushenkilöstö" OMG. Vai päättelemmekö tästä, että joko joku väärinkäytti valtioneuvo(s)ton turvallisuusvartioston palveluita tai poliisimiesraukkaan iski moraalinen paniikki? Hakeuduin varta vasten kirjastoon lukemaan Lapin Kansan maksumuurin takana olevan jutun, johon MTV linkittää.