Te olette tämän maailman aikuiset ja päätätte mitä siinä tapahtuu

(Kuva: Jari Kähkönen) Symbolikuva. Tiettävästi tällä kertaa ei puhuta kaksipyöräisistä ajoneuvoista.

Pennuilla on tänään kierteittäinen villitys hyppiä silmille. Häiriköivät yleisesti, huutelevat hävyttömyyksiä siihen puuttuneelle tai satunnaisellekin aikuiselle ja tekevät pientä ilkivaltaa. Asiasta saa kuulla jatkuvasti niin siellä kuin täälläkin, mutta jostain syystä keskustelut eivät koskaan johda mihinkään. Mikseivät?

Pennut siis kuvittelevat

a) pääsevänsä pakoon 

b) tekevänsä tekonsa toimintakyvyttömyyden tai hyväluonteisuuden vuoksi vaarattomalle 

c) olevansa koskemattomia(alle 18-vuotiaan lievä pahoinpitely on virallisen syyttäjän alainen rikos) 

d) olevansa rankaisemattomia(alle 15-vuotias ei ole rikosoikeudellisesti edesvastuussa teostaan).

Räkättäen karkuun vaan tai ruvetaan vielä oikein kännykkäkuvaamaan alkaakseen jälkipelissä esittää uhria, vaikkei todellisuudessa ole oltu mitään sinnepäinkään – päinvastoin. Mahdatteko uskoakaan kuinka korkeintaan kymmenvuotias sanoo ääneen ”mennään vittuilemaan sille” – välittämättä, että Se itse kuulee kaiken?

"Pennut siis kuvittelevat voivansa tehdä mitä tahansa, paeta ja kiinnijäädessään jopa leikkiä uhria. Miksi ihmeessä?"

Ei tule mieleenkään, että raakojen miesten seurassa lukemattomat ovat pojitelleet, homotelleet tai nauraneet itsensä suoraan yhteispäivystyksen ambulanssiovesta sisään. Sitä voi koettaa arvailla – kuka on kuka – mutta päältä katsoen ei tuollaista voi koskaan tietää varmasti. Kannattaisi jättää kokeilemattakin.

Joko muuten Oikkarin jäykkäpolvilavettikyyti tietää täälläpäin pakollista käyntiä Kuopiossa? itse en tiedä sanoa, koskei ole toistaiseksi ollut tarvetta ottaa asiasta selvää. Helsingissä olen kyllä nähnyt kuinka ällövaaleanruskea Monosen ruumisambulanssi eli päivystysauto säksätti ohitseni tietä pitkin eteenpäin.

Mutta nehän ovat pikkukakaroita! No, asiaa eivät auta täkäläisten normaaliperheiden suoraansanottuna terveisiä 1920-luvulta olevat asenteet. Siellä aletaan enemmän kuin helposti vääntää naamaa tai hähätellä – sitten peräti vielä sanoajappaistaan "etkö koskaan itse tehnyt mitään – höhöhöö”. Tai ei haluta tietää mitään.

"Asiaa eivät auta täkäläisten normaaliperheiden suoraansanottuna terveisiä 1920-luvulta olevat asenteet."

Apuatarvitsevien perheissä taas joko lapset on jätetty kasvattamatta, pelisäännöt puuttuvat (älä tule kotiin valittelemaan jos/kun) tai ne ovat vääristyneet (oikein neuvotaan kuinka heittäydytään riesaksi hyötymistarkoituksessa). Sikäli, jos täysin hallinnasta karannut kakara ei olekin se kuka käskee.

Ylläkäyvää älköön väärinymmärrettäkö

a) tietämiseksi ketkä olivat asialla tällä kertaa 

b) tietämiseksi mitä he tai vanhempansa ovat 

c) koko ikäluokan kelvottomaksi leimaamiseksi 

d) kuritusväkivallan tai kaltoinkohtelun hyväksymiseksi
e) nostalgisoinniksi.

Juttu vaan on sillä tavalla, että asiasta nyt avautumalla minut tämän blogitekstin kirjoittamaan saaneen kuvaama antisosiaalisuusilmiö alkaa ja toistuu tietystä syystä. Itse olette tämän maailman aikuiset – siispä te myös suoraan tai epäsuorasti päätätte mitä siellä tapahtuu. Jos ei voi hoitaa itse, on annettava sellaisen hoitaa, joka voi.

"Apuatarvitsevien perheissä taas joko lapset on jätetty kasvattamatta, pelisäännöt puuttuvat tai ne ovat vääristyneet."

Lapset eivät tekemättä synny, ja jos niiden antaa kasvaa yksinään tai keskenään – seuraa pelkkiä vaikeuksia. Lakatkaa siis uskottelemasta, että lapsenne ovat pieniä enkeleitä ja asuinpaikkanne on karelianistisen kultakauden taideteoksen kylä. Eivät ne ole – tai sitten teillä on täysin vääristynyt käsitys – tästäkin asiasta.

Jo pimeällä 1900-luvulla Länsi-Turun lähiökerrostalon portaikossa alaikäiset ensin häiriköivät, sitten uhmailivat ja olivat loukkaavia mutta turpaansa saatuaan alettiinkin leikkiä uhria. Siispä; teissä tai tässä ei oikeasti ole minulle mitään uutta. Jöön pitäminen tuollaisille oli kuukausipalkkainen urani – en halua sitä takaisin – kiitos.

Tosiaan; viikon ehdoton huippukohta oli, kun koulunpihan ilkivaltakeskustelussa aikuisoletettu kysyi minulta vakavissaan, että missä sitten pitäisi kavereidensa kanssa aikaansa viettää. En minä ole mikään paikkatietopalvelu tai tilahallinto! Pitäisi varmasti pysyä siellä missä saa olla ja käyttäytyä niin ettei joudu paikasta pois.

"Lapset eivät tekemättä synny ja niiden yksinään tai keskenään kasvaa antamisesta seuraa pelkkiä vaikeuksia."

Mitä minuun tulee – en edes esittänyt pihoille yleistä kouluajan jälkeistä liikkumiskieltoa – peräsin yhteisön aikuisilta toimenpiteitä. Vanhempien pitää kasvattaa lapsensa ja kaikkien on yhdessä tehtävä alueesta turvallinen – alueesta, jolla määrää Joensuun kaupunki. Toisen oma on toisen oma – ei se silloin sinun ole.

Negatiivisuudesta on ainakin ihan turha valittaa – kyllä asiat on otettava asioina – parantaminen tai kehittäminen alkaa siitä, että tärkeimmät asiat – kuten esimerkiksi turvallisuus – on ensin hoidettu. Niinkuin sanottu – te olette tämän maailman aikuiset – te päätätte mitä siinä tapahtuu, tavalla tai toisella.

Digitaalisuus ja verkkoviestintä voivat kyllä tehdä siinä suhteessa tepposet, että ennenaikaan kahdenkesken suullisesti hoidettu asia tulee nyt yleisöjulkiseksi. Voisi siis ajatella, jottei sattuneita ikävyyksiä enää muisteltaisi, kun vastuullinen on löydetty ja asia hoidettu. Aikuiset päättävät yhteisön normit sekä valvovat niitä.