Kyllä joku ne puurot ja vellit lopulta sotkee kuitenkin

Näyn kirjoittaneeni muistiinpanoihin ranskalaisen viivan:”Vaikka itse olet asiallinen, kyllä joku ne puurot ja vellit sotkee kuitenkin”. Kuulin sanonnan ensikertaa Pertti Salolaisen suusta, kun YLE:n tv-uutiset haastatteli puolueiden puheenjohtajia presidentti Koiviston heille pitämän puhuttelun jälkeen.

Nokian paperia pukkaa taas – kuinka käynee nyt – yksilöiden ajassa?

                  Tämän kun bloggasin; ylläoleva Robert Wyattin Age of self 

                  soi samalla mielessäni. Video: Youtube.

Ette taida muistaa 90-luvun lamaa sekä Nokian Paperia, paperitehdasta, jonka johto koetti onnistumatta ottaa ensin tylytys- ja sitten selitysvoiton koko suomalaisesta työmarkkinajärjestelmästä? Tapaus palautui mieleeni, kun reilun viikon kuumana ollutta Keitele Groupin asiaa katselen.

Voi ei, yleisöjulkisessa somessa saattaa joutua tekemisiin YLEISÖN kanssa

(Kuva: Jari Kähkönen)

Raapaisin otsikkoluonnoksen viimeiseen Moleskinen Cahieriin, joka minulla on; kolmannes sivuistaan on täynnä. Vain se erästään sai kärsiä; poimin äkkiä ylös marketin lattialta huolimattomuuttani pudottamani omaisuusesineen ja maiharin sivutaskussa ollut vihko ryttäytyi; parinsa vieressään, lyijykynä, katkesi kahtia.

Nuorista te olette huolissanne kaiken viimeksi

(Kuva: Jari Kähkönen)

Luin torstaina Pogostan Sanomat ja siinä ohessa niin kutsuntojen päättymisestä tehdyn uutisjutun kuin pääkirjoituksenkin. Päätoimittaja Jyrki Pönkkä oli olevinaan huolissaan nuorten terveydestä, jonka huonous heijastui kielteisesti palvelukseen määrättävän ikäluokan osan pienuuteen.

Homo sovjeticus, ihminen uskoo mitä haluaa ja Yle Peräkylä työmarkkinatunaroi

      (Kuva: Jari Kähkönen) Työskentelin jonkin aivan muun jutun kimpussa, kun satuin kohdal-

      le; uutisoin asiasta ja pidin ruudun sen jälkeen arkistokuvana. Itseasiassa; hetkinen; sehän 

      oli muuten tes-halpuutuskeissi vuokratyövoimalla, joten tämä ruutuhan on sittenkin synkas-                sa otsikon kanssa.

Nytkö se selvisi, että ”miksi Jeppe janoaa valeuutisia”? Vähintäänkin Ville Hytönen laittoi Ylen nettisivuilla pöydälle vahvan hypoteesin, joka edistää merkittävästi asiaan liittyviä pohdintoja. Ihminen kykenee niin hyvään kuin pahaankin – huomionkipeyksissään.

Loputon ihmisarvon metsästys

(Kuva: Jari Kähkönen)

Synnyin työväenluokkaan ja ehdin olla proletaari parikymmentä vuotta kaikkinensa ennenkuin tulin hät’hätää elämänsyrjässä kiinni roikkuvaksi prekaariksi. Ah, kuinka monasti mielestään paremmintietävät ovatkaan yrittäneet määritellä tietoni tai kokemukseni puolestani – pyytämättä.

Mikä kerran menee, se toki mennä joutaa

(Kuva: Jari Kähkönen) Wanha ja vähemmin vanhempi; linkkuveitsellä teroitetun 
korjauskynän jämät, mekaanisen matkakirjoituskoneen ajoilta, kuvattuna jo vuosia
sitten poistoon menneen läppärin näppiksellä.

Mahtaakohan kukaan tämän lukeva olla sitä ikäluokkaa tai niin yleissivistynyt, että tajuaa hakukonettamatta otsikkoni olevan 60-luvun Engelbert Humperdinckiä, jonka Joukolle ja Kostille suomensi Juha Vainio? Edes. Se taas mennee ohi kaikilta, että sama ajatus esiintyy myös Nietzschen Zarathustrassa.

Hätäkeskuslaitoksen ongelmat

(Kuva: Jari Kähkönen) Tavanmukainen poliisiautokuva vuosien takaa; no, onhan
siinä nyt edes lunta maassa.

Ai tämäkö se olikin kaiken takana? Vähänpä kykenivät tv:n niin kutsutut realityohjelmat todellisuudesta kertomaan, vaikka saivat rampata ynnä luuhata häkessä vapaasti. Asiakkaiden uusavuttomuudelle ja huomionkipeydelle naureksittiin, mitkä ovat olemassaolevia ongelmia, mutta eivät koko totuus.

Rikosseuraamusala korkeakoulutasolle – juuri muuta ei ole tehtävissä

Rikosseuraamusalalla on henkilökuntapula, uutisoi YLE. Sitä minä tässä vaan bloggaan, että kun oikeasti kysymys on valtion säästöohjelman seurauksista vain nimellisesti; tarvittaisiin suurempaa uudelleenajattelua, jossa rikosseuraamusalan koulutuksen taso ja toteutuspaikka muuttuvat merkittävästi.

Kirkonkylään uusi kauppa – aloitti jo aiemmin syksyllä

(Kuva: Jari Kähkönen)

Luin jo kuukausia sitten Kontiolahden Kirkonkylän Puskaradiosta Facebookista aidosti sissimarkkinointityylisen epämääräisen vihjauksen, että apteekin talossa aloittaisi vanhan tavaran liike, mutta sitä seurasi hiljaisuus. Kiersin siis eilen illalla koko rakennuksen ympäri saadakseni kysymykseen selvyyden.

Mutkia oli matkassa vielä enemmän ennen JoJoa ja Walttia

(Kuva: Jari Kähkönen)

Luin Pielisjokiseudusta, että Kontiolahden kunnanvaltuusto päätti budjetin, sekä kävi keskustelun – huokaus – joukkoliikenteestä. Yksi ölisi tyhjien bussien ajamisesta tunnin välein, toinen koetti vetää kotiinpäin ja kolmas halusi jonkin ihmeen selvityksen...ööö...”Taivas varjele, mitä sieltä tulee”?

Olisiko ollut mitenkään mahdollista kysyä?

(Lähde: kuvakaappaus yle.fi) Kuvasitaatti arvostelutarkoitukseen. Korostin ovenpielen tarkas-
tusmerkkiä sinisellä huomiokynällä.

YLE Porin Tapio Termonen kävi sairaaloissa tekemässä juttua varkauksista, minkä tähden sai haastatella osastonhoitajaa, mutta vaikka seistiin samassa kuvassa tarkastusmerkin kanssa – ei sanaakaan vartijoista. Olisi varmasti kannattanut, koska; kuka muukaan voisi asioille jotain tehdä?

Miltä kaikki näyttää – oletteko te ihan tosissanne?

Pohtiessani kohua pääministeri Sanna Marinin(sdp) itsenäisyyspäivän aatonaaton vietosta; kysyn, että onko tilannekuva täysin out, koska jokainen näyttää panevan sen sisällöksi mitä huvittaa. Somekansa ja viihde- sekä politiikan toimittajat näkevät maailmasta vain puolet eivätkä sitäkään ymmärrä.

Kommentointi kiinni

Et(te) sitten usko(nut) selvää suomen kieltä:"Jos kommentointi ei pysy asiallisena, se loppuu." Asiattomien kommenttien sisällöt poistettiin, mutta jämät jätettiin näkyville sanoen selvästi mitä oli käynyt sekä miksi. Kahden(1,2) merkinnän kommentointi estettiin kokonaan ja syykin siihen ilmoitettiin.

Estikö se minua? Ei.

(Kuva: Jari Kähkönen) Homonymiana: minä sinulle agendan näytän. No, edes ylivuotises-
sa kuvituskuvassa, kun ei ilmaiseksi huvita tuoreempaakaan tehdä.

En saata sanoa, ettei minua olisi varoitettu, kun kolmessakympissä aloin tehdä paluuta kynämieheksi. Kontrollin värväri kertoi kyllin ilmeikkäästi turvallisuusalan sisäisestä ilmapiiristä – sikäli, kun kentällä olisi muka oikeasti oltu yhtään toimistoa tervehenkisempiä. Juttuja ei olisi ollut pakko kirjoittaa omalla nimellä.

Ei täsmää

Palautin vast’ikään kirjastoon Juha Räikän Salaliittoteorioiden filosofian, mikä lisäsi tietoani ja ymmärrystäni tästä ajankohtaisesta sekä painavasta aiheesta. Mitä jos ulosanti ei täsmää esiintymiseen tai esiintyminen asemaan? Siitä alkaa todellisuuden suodattaminen, mikä voi myös muuttua salaliittoteoriaksi.

Vai haluaisit sinä tietää, että kenen kanssa riitelen

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä kuva tuli tehtyä ihan silkkaa piruuttaan, kun ostin
markkinoilla hengähdystaukoa pitäneeltä helppoheikiltä vain kuution muistilappuja
ja konttorikirjan; kokonaista muovikassillista paperitavaraa en olisi tarvinnutkaan.

Tässähän muistuu suorastaan mieleen Politiikka-Suomen Stubb-haastattelu, jossa nimeltämainittu sanoi, ettei enää ala kansanedustajaksi tai ministeriksi Suomessa. Että on mulkvisteja, joita hän ei enää koskaan halua lähelleen. Näin ajattelen itsekin turhanuteliaista riidanetsijöistä – olivatpa mitä sorttia hyvänsä.