Pam on toivoton viestinnällinen sekasotku

(Kuva: Jari Kähkönen)

Pyhänä silmääni sattui Palvelualojen ammattiliitto Pamin viestintäpäällikön työpaikkailmoitus, jota en oikeasti olisi välittänyt edessäni nähdä. Myönnän kyllä, että sellaista ne tarvitsevatkin: homman nimi on alusta asti ollut vähän hyvää tekemistä ja liikaa tyhmää ellei suorastaan hävettävän huonoa puhetta.

Kuinka kyynisen itsetarkoituksellinen näennäisideologinen järjestö, jonka toimitsijoista yksi kolmannes sotkee, toinen kolmannes siivoaa jälkiä sekä viimeinen kolmannes tekee mitä pitikin; voisi olla kunnollinen viestijä? Viestintä kun vain kommunikoi sen mitä politiikka tekee, opasti Palkkatyöläisen Eero Kosonen minua joskus.

En edes viitsi muistella kuinka usein edeltävän 20 vuoden aikana Pamista julkaisuineen on päästetty ulos töppiä ja aivopieruja, monastiko ne on pitänyt erikseen herättää johonkin tilanteeseen sekä paljonko laiskuutta ja tunarimaisuutta olen riveissään nähnyt. Olen jo aikaa sitten turhautuneena lakannut välittämästä koko asiasta.

"Kuinka ihmeessä kyynisen itsetarkoituksellinen näennäisideologinen järjestö voisi olla kunnollinen viestijä?"

Ympyrä yksinkertaisesti sulkeutui; alettiin korkeaotsaisesta leninismistä, joka vähätteli pakkokeinoja ja demonisoi voimankäyttövälineitä, sekä päädyttiin valvontayksikön tuplamaisteriin selittämässä poistumistarkastusta, syytä epäillä rikosta ja virka-apua. Eikä siinä välissä tai sen vuoksi tultu loppujenlopuksi tippaakaan paremmiksi.

Pam yksinkertaisesti toiseutti nuoruudenammattini. Tämä on katsomus, mutta samalla se toimii kätevästi tekosyynä esittää feikkikriittistä kansalaisjärjestöä, jonka lehdiksi kutsutuissa tuotteissa on kvasijournalistinen tendenssi. Muut selitykset on todettava riittämättömiksi ja naurettaviksi; on tullut korkea aika sanoa tämä julkisesti ääneen.

Minä itsekin saatan olla osa tarinaa. Voi hyvin olla, etten olisi koskaan saanut päähäni alkaa esikeski-ikäisenä toimittajaksi kokematta itsetarkoituksellista suurliittoa, huonoja toimintatapoja, ylhäältäpäin johtamista, läpinäkymättömyyttä ja ennenkaikkea kohtelua jokseenkin täysin arvottomana. Ehkä jopa radikalisoiduin.

"Voin itsekin olla osa tarinaa. Ehken muutoin koskaan olisi saanut päähäni alkaa toimittajaksi."

Ensimmäinen juttuni oli paljastus rumasta neuvotteluhuonepelistä muuan työväenliikkeen valtakunnallisen taistelupaikan yhdessä rähinässä. Pam olisi ennemmin puhunut vain tavoitteestaan saada työsuojelun valvonnan hallintopakkokeinot jatkossa kohdistumaan myös toimeksiantajaan. Kivat siitä, mutta kun tuo ei ole totuus.

Toinen taas koski entistä pääluottamusmiestä, joka siirtyi jutun julkitullessa Pamin toimitsijaksi; hän oli aikaansaanut melkoisen ruman paperijäljen ollessaan edustavinaan jäsentä, joka siirrettiin vastentahtoisesti toisiin tehtäviin. Tämän jutun jälkeen saattoi sanoa, että olin jo suorastaan kuuluisa tuolla alalla.

Niin. Se viestintäpäällikön homma. Moinen kai syntyi, kun ajankohtaisviestinnän päällikön titteli katosi; kadonnut löytyi niin sanotusta viestintätoimistosta ja entinen päällikkö on nyt demareiden vastaavassa hommassa. Olipa myös hauska huomata, että moni nuoruudenystävä sai pitää työpaikkansa yt-neuvotteluista huolimatta. Ja paskat.