Turvallisuus syntyy vasta tekojen kautta

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvatekstiin metaforaa kylmyydestä, autiudesta ja syrjäisyydestä.
Mitähän hittoa olen mahtanut silloin vuosia sitten oikein ajatella, kun tämänkin ruudun
tein?

Maassa on kuulemma villitys tyhjentää kylmäasemien maksuautomaatteja. Mitäs ihmeellistä siinä on? Hälytyslaitteet saattavat puuttua tykkänään, kameroita ei katso kukaan paitsi tarvittaessa jälkeenpäin ja vielä on siunaantunut syrjäinen sijaintikin; parempaa keikkapaikkaahan saa hakemalla hakea.

Tämä voi olla vaikea opetus, mutta sanon sen silti: omistusoikeudesta ja elinkeinonvapaudesta huolimatta kenelläkään ei ole oikeutta hyvään sekä ilmaiseen turvallisuuteen. Tuon asian jokainen joutuu rakentamaan itse omin päätöksin, satsauksin, toimenpitein ja niin edelleen loputtomiin asti.

Mitä oikein haluat? Etkö ole sitä vähää liikemies, että osaat laskea jonkun verran kuluvan tähän, siihen, tuohon ja sitten vielä muuhunkin ennenkuin pääset tekemään kauppaa sekä tienaamaan. Turvallisuus on yksi näistä eristä eikä kenellekään ole taattu huokeaa yhden laatikon kertaratkaisua, joka hoitaa kaiken lopullisesti kuntoon.

"Omistusoikeus ja elinkeinonvapaus ei takaa hyvää sekä ilmaista turvallisuutta. Sen jokainen hoitaa itse."

Turvallisuus on omaisuudensuojausmenetelmien onnistunut yhdistelmä; oletan rakenteiden ja lukkojen olevan tässä tapauksessa kuvitteellisen ketjun vahvimman pään lenkkejä. Valaistuskin saattaa olla jotakuinkin paikoillaan, koska eiväthän asiakkaat otsalamput päässään asioi. Väittäisin, että homma alkaa prakailla tekniikan kohdilla.

Kylmäaseman onnistunut suojaaminen hälytyslaitteilla on nimittäin vaikeaa, koska käytännössäkatsoen kehää ja kuorta ei ole. Jos hälytys ylipäätään lähtee, tämä tapahtuu todennäköisimmin pisteinstrumentista, jota keikkamies pääsee liian lähelle. Liikenneasemalla pillit olisivat soineet jo aikoja sitten ja monta kertaa.

Palvelun laatu ratkaisee kehittämismahdollisuudet; onko urakoitu niin paljon järjestelmäintegraatiota, että lisäilmaisinten hälytykset saadaan hoidettua muutenkin kuin niin sanotusti tasatahtiin hiihtäen? Sillä ei vielä pitkälle pääse, että näyttö piippaa, päivystäjä antaa tehtäväksi ja autollaliikkuva vartija suorittaa.

"Kylmäaseman onnistunut suojaaminen hälytyslaitteilla on vaikeaa, koska kehä ja kuori puuttuvat ympäriltä."

Palvelun ostajan ei siis pitäisi kuvitella, että tilaamalla saa aina parasta mahdollista; yhtä hyvin voi päätyä passiiviseksi laskutusasiakkaasi, joka pysyy juuri ja juuri perässä siinä mitä menettää. Mitä sinun toiminnanjatkuvuutesi, brändisi tai kaupankäyntisi oikein saavat maksaa? Sitä pitää jokaisen ammattilaisen älytä kysyä itseltään.

Minusta juttu näyttää siltä, että hommaa yritetään väenväkisin katsoa muutoin kuin kolmiulotteisesti. Ajatellaan joko yksiulotteisesti voivoi-ei maha-mittää, tai kaksiulotteisesti kiitos ilmoituksesta, josko tämä kuitenkin tästä. Että jos oma kassakone ei kilise, älä tule tänne mitään palvelutuotannosta selittämään.

Organisaatio on kuitenkin oltava jossain. Periaatteessa on sama, että perustatko oman valvomon vai et; vartiointia, hälytyskeskuksen, kameravalvontaa ja palvelukeskuksen voi ostaa yksittäinkin. Toteutus ei silti ole ihan helppoa; on saatava yhtä aikaa niin varmuutta, asiantuntemusta, olennaiseen keskittymistä kuin yhteistyötäkin.

"Palvelun ostaja ei saa tilaamalla aina parasta mahdollista. Voi myös päätyä passiiviseksi laskutusasiakkaaksi."

Varmuutta ei ole, jos aina yksi hoitaa kaiken samasta paikasta; se on liian kuormittavaa ja menee myös helposti pois pelistä tosipaikan tullen. Tämä on osin rinnakkainen juttu olennaiseen keskittymisen kanssa. Asiantuntemus edellyttää, että vaikka kilpailutus on parin vuoden välein niin porukka ei silti vaihdu täydellisesti yhtä usein.

Yhteistyö taas edellyttää, että kukaan; kenelle ei ole annettu johtoroolia, ei myöskään pomota. Monitoimittajaympäristöissä ilmenee myös turhan usein tuhoisaa kilpailua, jossa asioita pimitetään, tehtäviä omitaan ja voi jopa tulla vaikeutta puhua toinen toiselleen. Viranomaisetkin voivat toisinaan ruveta änkyröimään.

Vasta jos kaikki tämä toimii; oikea resurssi menee oikeaan paikkaan oikea-aikaisesti. Verekseen rikostilanteeseen lähtee poliisi, hälytykset hoitaa vartija kenellä ei ole liikaa töitä ja tulee myös olla mahdollisuus saada muilta osastoilta apua. Näin kiinnijäämisriski nousee, ennaltaehkäisy toimii ja turvallisuuskin rakentuu.

"Vasta jos kaikki toimii; oikea resurssi menee oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Silloin turvallisuus alkaa rakentua."

Harva kai sellaista keikkaa mistä saa varmasti vain minimisaaliin ja vielä rivakasti peräänsä riittävästi voimaa tavoittamaan kiinnioton merkeissä. Huvikseni jätän luettelematta pääosan asioista, jotka tämän tavoitteen saavuttamiseksi pitäisi tehdä. Jotain teidän pitää ajatella itsekin.

Mutta koska on ilmeistä, että päämiestä ei kiinnosta, palvelut tökkivät tai täysin puuttuvat ja poliisikin on innoton; ehkä erityisestävästä puolesta sopisi vielä keskustella. Voi olla, että tarvitaan etsivätoimintaa eli rikoksen(tekijöiden)paljastamista. Nyt yksi tiimi lähtisi kartoittamaan ja seuraamaan; toinen varautuisi kiinniottoon.

En tiedä. Ehkä tämä kuulostaa aikalaislukijalle jo melkoiselta agenttihommalta, mutta vastaavilla täsmäväijyillä asiat hoidettiin ennenvanhaan; tekniikka kun oli harvassa, kallista sekä toiminnallisesti rajallistakin. Eli tarkkailupaikasta hypättiin niskaan oikealla hetkellä ja otettiin tekijät kiinni; otteet sekä vehkeet olivat kyllä sitten sen mukaisetkin.