Ajastaanjäänyt armeijamyönteisyys nykyihmisen riesana

(Kuva: Jari Kähkönen)

Armeijamyönteisistä ei saa selvää, että ovatko ne yhtä totisia hölmöjä kuin mille näyttävät vai erittäin kyynisen järjestelmän itsesäilyttäjiä. Olen heihin hyvin tympääntynyt; soisin tämän tekstin jäävän viimeiseksi aiheestaan, ikinä. Parempi kuitenkin jättää manaamatta, koska ei tiedä kuinka kalliiksi moinen uho vielä käy.

Tällä kertaa Esko Valtaoja kirjoitti Seuran nettiin monitoimihävittäjähankkeesta, minkä pohjalta Rysky Riiheläinen alusti omalla FB-seinällään kriittisesti; siitä seurasi tavanomainen luokaton somelällätys kaiken olennaisen vierestä. Miksi muka vain armeijamyönteisellä olisi puhevalta tässä asiassa?

Päinvastoin; Valtaoja hienosti kertoi tekstinsä lopussa olevansa aseistakieltäytyjä, joka vastusti hanketta perustelluista pasifistisista syistä. Yhtä pätevää on huomauttaa hävittäjien pystyvän moniin muihinkin asioihin kuin vain toimimaan maksimaalisen tehokkaina tappokoneina. Jos maksat veroja, saat arvioida niiden käyttöäkin. Piste.

"Riiheläisen alustusta Valtaojan tekstin pohjalta seurasi tavanomainen somelällätys kaiken olennaisen vierestä."

Minä väitän, että ääni voi tälläkin kertaa lähteä mellastavista reservinhöpelöistä, mutta militaristit ovat silti päämiehiä. He ovat johtajavaltaisuuteen pyrkivien nationalistiroistojen kermaa, mutteivät toistaiseksi ole saaneet maassamme aikaan enempää kuin lievähköä ylhäältäpäin ohjailua konsensuksen varjolla.

Höpelöt tuskin edes käsittävät päätyneensä samaan laatikkoon rasistien, misogyynien ja talousoligarkkien kätyrien kanssa. En pidä poissuljettuna, että yksi voisi kuulua useaankin sakeaan sakkiin samanaikaisesti; eiväthän tuollaista tekevät nyt sentään mitään sosiaalisesti omatuntoisia avaramielisiä demokraattejakaan ole.

Militaristien juoksuhenkilöstä ihminen ei voi olla kuin joko armeijamyönteinen, hiljaa tai marginalisoitua maanpuolustuskeskustelun ulkopuolelle. Höpöhöpö. Maassa vallitsee yhä laillinen yhteiskuntajärjestys, joka ei säädä kenellekään mokomaa syrjintää tai äänivallattomuutta. Kylläpä on erikoinen arvomaailma, pakko sanoa.

"Väitän, että ääni voi ehkä lähteä reservinhöpelöistä, mutta he ovat pelkkiä militaristien hyväuskoisia hölmöjä."

Jos minulla olisi aihetta olettaa puhuttelevani yhtäkään mokomaa suoraan; kysyisin, että etkai sinäkään ole niin kaheli luullaksesi hävittäjiä leluiksesi? Sellaisia ei myydä kuin suvereeneille valtioille, ja niin kovaan hintaan, ettei siitä yhden äijän lompakolla selvitä. Lakkaa luulemasta että omistaisit armeijan tai edes määräisit siellä!

Kaapissasi voi olla vaikka mitä itsemaksettuja sotavarusteita; tästä huolimatta sinä olet käskettävissä sekä korvattavissa olevaa raaka-ainetta, joka ei ole osa armeijaa siinä mielessä kuin osaomistaja on yhtiötä. Sekä, lakkaa nyt jo hyvä mies meluamasta ”erikoiskoulutuksestasi”; tylsiä armeijajuttujasi ei uskota eivätkä ne kiinnosta ketään.

Poskettominta on, että kun tällä kertaa paikalla olin minä, joka pystyy sanan voimalla laittamaan töhöt järjestykseen; näin ei muka olisikaan saanut tehdä vuodatuksen, provosoinnin, arvokkuuden, hyvätapaisuuden; sekä istu ja pala, rakentavuuden tähden! Ovatpa kumman tekosiveää porukkaa tuollaisiksi törkyturviksi.

"Reservinhöpelöt ovat kumman tekosiveitä tuollaisiksi törkyturviksi. Heitä ei olisi saanut laittaa paikalleen sanan voimalla."

Tai sitten he eivät ole. Harjoittavatpa vain Slavoj Zizekin esseessään käsittelemää ilovarkautta, jossa aseistakieltäytyjä saisi olla mitä on, kun pysyy hiljaa, yksinään ja naama nurinpäin. Mikä hyvänsä aatteen ilmaus voi näet saada reservinhöpelön vaahtoamaan raivopäissään, koska sehän luulee sivarilla olevan liian kivaa.

Armeijamyönteinen maailmankuva istuu niin tiukasti, että nupissa ei rekisteröi mitään, jos aikansa väisteltyään sekä sitten hävittyään käy piipittämään ihmisyydestä ja suvaitsevaisuudesta. Kuinka nyt ylivaltainen valkoinen hetero fennougri evlut osapäiväsotilas sellaista tekisi? Sehän olisi kuin alempi ylempäänsä ojentaisi. 

No, fiktiohan tuo ylivaltakuvitelma onkin, mutta silti heidän piipityksensä ei sovi yhteen väitetyn asenteen kovuuden kanssa. Minä en silti suostu ulkoistamaan itseäni keskusteluista, jotka koskevat sotamateriaalihankintoja tai asevelvollisuutta; se nimittäin merkitsisi, että joku hallitsisi minua ilman suostumustani.

"Kuinka ylivaltainen osapäiväsotilas nyt yht'äkkiä piipittää ihmisyydestä ja suvaitsevaisuudesta?"

Jos pääsi unohtumaan; Suomen täysivaltainen tasavalta on yhä kansanvaltaisesti hallittu oikeus-, sivistys- ja hyvinvointivaltio, jota vastaan homososiaalista sisäpiiriläppää heittävä anakronismi ei pitkään potkiudu. Ette ole esimieheni enkä ota teiltä käskyjä vastaan; lepo itsellenne vaan, siinähän se tuli nyt jo ihan sotilaskielelläkin.

Kyllä tämä ilmiö taitaa siihen perustua, että reservinhöpelöitä ahdistaa, joten he haluavat mielellään työntää aseistakieltäytyjät näkymättömiin marginaaliin tai sitten vedättää keskustelemaan omilla ehdoillaan. Sivari kelpaisi heidän järjestelmänsä hyvyyttä todistavaksi koristeeksi, mutta ajatella ei tarvitse eikä ainakaan puhua.

Niinno. Siinähän on kunnianhimoa kerrakseen, kun tahtoo ihmisten välistä yhteisymmärrystä vaikkei yksimielisyyteen tähtäisikään. No, jos nyt syntyisi edes ajatuksenvaihdolla lisäarvoa keskustelua seuraaville? Älä hassuttele. Puhutaan kahdesta ihan eri maailmasta eikä toista edes halutakaan ymmärtää.

"Ihmisten välinen yhteisymmärrys on kunnianhimoinen tavoite. Syntyneekö edes lisäarvoa keskustelun seuraajille?"

Minä ainakin ajattelen, että militaristit, kapitulantit ja reservinhöpelöt peräävät vinkumisellaan maailmaa, joka ei ollut täyttä totta edes silloin sata vuotta sitten. Kun sivarilta saattoi kasarmilla väkisin repiä siviilivaatteet pois ja joko lukita kylmään huoneeseen sotilasvaatteiden kera tai pukea nekin päälle yhtä väkisin.

Sen jälkeen tuli simputus, ryhmäpainostus, kurinpitorangaistukset, kurikomppania ja lopulta ihan selvä linnatuomio; tämän jälkeen palattiin samaan TJ-lukuun kuin mikä se oli ollut lukkojen taakse jouduttaessakin. No, sodan aikanapa oli vielä kamalammin, eivätkä asiat sen jälkeenkään oitis paremmiksi muuttuneet. Auttoiko? Ei.

Wannabepatriarkat pettävät itseään, koska ei eivät mahda mitään ihmisluonnolle ja maailman muutokselle. Tajuavatko edes toksisen maskuliinisuutensa häpäisevän armeijan, sekä kaivavan maata "yleisen asevelvollisuuden" alta? Ei saa selvää, että onko tämä aatteellisesti totista pelleilyä vai hyvin kyynistä järjestelmän itsesäilytystä.