Piiloagenda, epäilyksen kylväminen ja propaganda

(Kuva: Jari Kähkönen) Minä sinulle agendan näytin...jo viimevuonna.

Muistanette taannoisen SVT:n Rokotevastaisuuden soturit -dokumentin paljastukset toimintatavoista ja maailmankuvista. No, nyt tuli lisää, kun YLE julkaisi tämän nettijutun HPV-rokotteen mainehaitasta. Siispä, pohdiskelen seuraavassa hieman, että miten ihminen maailmaansa katsoo ja miksi.

Aihe ei ole mitenkään yksiselitteinen. Luuletteko, että minuakin ei ole urani mittaan syytelty milloin miksi tai jollain tavoin aihettani kieroonkatsovaksi? Tässä on kahdensuuntainen vaikutus; voi niin vetää kuin työntääkin, eikä kukaan takaa että kumpaa tehdään. Siispä; varo, ettei pyöröovi osu sinuun kulkiessasi sen kautta.

Kaikilla on aina joku sanoma; niilläkin, jotka vaikenevat, höhöttelevät tyhjää sekä kieltävät koko asian. Yksi sanoma tulee suosituksi, toinen sivuutetaan ja kolmas torjutaan aktiivisesti. Puhetaito ja runousoppi ovat olleet inhimillisesti kiinnostavia aiheita jo Aristoteleen ajoista asti.

"Aihe ei ole mitenkään yksiselitteinen. Luuletteko, että minuakin ei ole urani mittaan syytelty milloin mistäkin?"

Sanopas, tiedätkö itsekään oman agendasi? Kuinka näet itsesi, kanssaihmisesi ja ympäröivän maailmasi. Etpä taida, koska päässäsi pyörii koko ajan niin paljon muutakin, joka on ainakin omasta mielestäsi tärkeämpää. Sinä olet laumaeläin; sellaiset lukevat ympäristöään ja etsivät sieltä kulloinkin oikean vastauksen.

Ehkä olet sensortin änkyrä ja kieroilija, että jos jollakulla muka on uutta sanottavaa tai hän näkee toiset sekä maailman muuten kuin sinä; tivaat heti tarkoitusta. En osaa sanoa, että kumpaa kahdesta oikein toivotkaan; ähäkuttiin menemistä vai selitystä. Heh, jokatoinen ihmisen ajatushan on oikeasti laina tai plagiaatti.

Kaikkein veemäisin änkyröinnin ja kieroilun muoto on pomottaminen; luullaan toista niin innokkaaksi, ettei se huomaa lainkaan tekevänsä kaiken työn, kun joku hiton komissaari tulee paikalle vasta lopussa omimaan kunnian. Eikä kauas jää toisen tahallaan päin seinää juoksuttaminen hupailutarkoituksessakaan. Hähähäää.

"Heh, jokatoinen ihmisen ajatushan on oikeasti lainaus kanssaihmiseltään tai plagiaatti vailla lähdemerkintää."

Minä kirjoitan nyt, että ihmisellä on ehdottomasti oltava niin minäkuva, ihmiskäsitys kuin maailmankuvakin; muuten hänen persoonallisuutensa ei ole toimiva. Jos ihminen tekee julkista työtä, käyttää julkista valtaa tai valvoo yleistä etua; hänellä on oltava vakaumus, koska muuten tulee sortajaksi, pelleksi tai sätkynukeksi.

Luuletteko, etten 90-luvun suurten ideologioiden romahduksen eläneenä muista kuinka ironisesti v-sanaan silloin suhtauduttiin? Kyllä minä törmäsin samalla myös 60-luvun pienten ikäluokkien keski-ikäistyviin entisiin nuoriin, jotka olivat liian nuoria hipeiksi ja liian vanhoja punkeiksi. Kärsin riittävästi heidän teko-objektiivisuudestaan.

Tulisi siis älytä, että vaikka ihmisellä on inhimillinen identiteetti peruskäsityksineen kasassa ja vakaumuskin; hän ei silti välttämättä toimi aatteellisesti. Arvio on kuitenkin aina hyvin tapaus- ja henkilökohtainen. Onko minun todellakin erikseen sanottava, ettei mikään ole itsestäänselvyys? Nyt sanoin.

"Jos tekee julkista työtä, käyttää julkista valtaa tai valvoo yleistä etua; on ehdottomasti oltava jokin vakaumus."

Täyttääkö ihminen tehtävänsä tunnollisesti; vai saarnaako, opettaako tai kylvääkö hän epäilystä ellei peräti propagandaa sen varjolla? Tuli jo sanotuksi, mutta voin toistaakin, että läheskään aina sellaisesta syyttäminen ei ole asiallista. Yhtälailla saatetaan vain haluta kanssaihminen hiljaiseksi/pois näkyviltä.

Niinikään; jokainen ilmoitus saarnaamattomuudesta, opettamattomuudesta ja kylvämättömyydestä ei ole paikkansapitävä. Se, jolla on valta, voi ilmoittaa olevansa tiesmitä, mutta silti tehdä toista – olla esimerkiksi institutionaalisesti puolueeton. Se, jolla on vain oma rehellisyytensä, pelaa taas erittäin kovaa peliä.

Sanokaas; miksi luulette ihmisiä maalitettavan, häirittävän tai mustamaalattavan? Sikäli, kun todellista valtaa oikeasti oli; ei silti ole koskaan täysin immuuni ympäristölleen. Terveydenhoitajalla voi siis olla virka ja laillistustodistus; hän kuitenkin kärsii, kun teini-ikäiset puhuvat valheellisesti pahaa terveystarkastuksesta.

"Vallanpitäjä voi puhua yhtä ja tehdä toista. Jos on vain oma rehellisyyteensä, pelaa todella kovaa peliä."

Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että ihmisluonnon määritelmä ei enää ole opportunisti fatalisti sykofantti – se on opportunisti fatalisti konformisti. Tulin tähän päätelmään, kun luin Tuija Parvikon esipuheen Hannah Arendtin Eichmann-kirjaan; se lujittuu dokumentaarisen pohjan kautta ironisesti ryyditettynä sivujen edetessä.

Itse katsoin teininä Raija Orasen käsikirjoittaman Rikos aamulla -sarjan televisiosta; en ymmärtänyt tuolloin sen satiiriluonnetta, koska mieleeni jäi lähinnä kahden oikean poliisin avustajina toteuttama kiinniottokohtaus. Keski-iässä katsoin sen uudestaan; nyt kiinnitin huomioni lopun ”olisit edes ollut korruptoitunut” -monologiin.

Siispä; ihmisluonnosta johtuu, että tästä heimosta löytyvät sellaisetkin kummajaiset kuin haluamalla haluavat leimaavat toiset johonkin -ismiin. Niinikään on sama monastiko huuhaamaakarit pannaan kuriin; tarve niin saada kuin tehdäkin huuhaata on ikuinen. Suotta syytätte nettiä yhtään mistään, sanon minä.

"Ihmisluonnosta johtuu, että jotkut haluavat leimata toiset johonkin -ismiin. Huuhaankin tarve on ikuinen."

Siksi julkista työtä tekevän, julkista valtaa käyttävän tai yleistä etua valvovan on myös tietyssä määrin kovetettava luontonsa; tehdään niinkuin säännöt sanovat ja todisteet osoittavat. On ymmärrettävä, että selityksen, vakuuttamisen sekä avoimuuden raja menee jossain. Vaatija tai kysyjä ei usko mitään, koska vilpitön mieli puuttuu.

Tämä on kuin Tukkijoella -elokuvan kohtaus missä Tauno Palo roolihahmossaan esitti papin todistuksen, että tukkijätkä olikin oikeasti hyvämainen talollinen, joka on esteetön avioliittoon. Mutta en muista kenen näyttelemä huivipäämummo sanoi siihen, ettei uskoisi vielä kahdestakaan todistuksesta.

Siispä; eivät suinkaan kaikki omatekoiset inkvisiittorit, viranomaisrakastajat, valistajat ja tiesketkä oikeasti tiedä mistä sauhuavat; tarkoitusperiään en edes viitsine arvaillakaan. Niinkuin sanoin; itse sinun on tiedettävä kuinka katsot itseäsi, kanssaihmisiäsi ja maailmaasi. Vasta sitten tiedät, että mitä näet ja miksi.