S-Ryhmän konseptimainos

(Kuva: Jari Kähkönen) Pahan edessä ei viisastelemalla pärjää, siksi vartioimisliike perustettiin.

Oletko työsuojeluakka tai -ukko? Luetko TTT:tä eli Työtä Terveyttä ja Turvallisuutta? Enpä olisi uskonutkaan, että olet tai luet. Siksi vaivaudun nyt nostamaan esiin männämarraskuisen tekstin, jonka hakukone tuloksiini haalasi. Jutussa ei ole poikkipuolta sanaa; sehän on S-Ryhmän konseptimainos.

Mikäs siinä. Olen vilpittömästi hyvilläni, että hyihyi ei mitään vartijajuttuja -asennetta potevat niin kutsutut työsuojelijat kerrankin puhuvat itse asiasta. Silläkin on oma arvonsa, kun ihminen saa kokea läsnäoloa, vuorovaikutusta ja sielunsakin kevenemistä; onhan turvamyyjä aina lähellä, vaikka vartija on kaukana.

Sitä minä tässä vaan taaskin bloggaan, että kun moinen maailmankuva ja ihmiskäsitys on aivan tavattoman naiivi. Kun oikeasti myymäläturvallisuus syntyi yksinomaan siksi, että kaupan kaikki sidosryhmät menettivät lopullisesti etuoikeutetun asemansa valvomattomina. Ei ole yhtä meitä; on me ja te.

"Vaivaudun nostamaan esiin männämarraskuisen TTT:n jutun, koska sehän on S-Ryhmän konseptimainos."

Turvamyyjä tekee itsensä hyödylliseksi ja katsoo sisältä ulospäin; tässä hän on tämän mainoksen mukaan niin omistautunut, että koko turva -sana pitäisi panna rehellisyyssyistä lainausmerkkeihin. Oikea turvallisuustyö lähtee liikkeelle kiertävästä katseesta kaikkeen näköpiirissä ja toimintavapauden säilyttämisestä.

Siispä; sinun, rakas aikakauslehteen kirjoittava siviilitoimittaja, tulisikin lähteä liikkeelle siitä että todellinen valta on aina väkivaltaa. Vain joku täysin kokematon tai tietämätön päästää tämän äläyksen:”Turvamyyjällä on lain vaatima vartijan koulutus ja pätevyys, joten häiriöihin voidaan reagoida aiempaa nopeammin.”

Sehän oli ihquaitoa sadan vuoden takaista ja vuosikymmeniä sitten kelpaamattomaksi käynyttä koulutusmyönteistä keskiluokkamentaliteettiä. Tuollaista näppäimistöltään päästävä luullee ihan tosissaan, että joku elintarvikkeita varastava katuelukka tottelee nöyrästi, jos sille sanoo painokkaasti ”minä olen koulutettu turvamyyjä”.

"Elintarvikkeita varastava katuelukka ei tottele nöyrästi, jos hänen edessään vetoaa painokkaasti koulutukseensa."

Hahahahaa. Se on jokseenkin yhtä toimimaton ajatus, kun mainita jutussaan S:llä olevan oma vartioimisliike, mutta vartijakutsujen vähentyneen turvamyyjäkaupoissa. Eikö olekin huvittavaa; 50 vuodessa huokailu että ennaltaehkäisy on näkymätöntä ja vain kiinniotot lasketaan, kääntyi nyt periaatteena nurinniskoin.

Joopajoo. Kiinniottoja ei saa kuin joko sattumalta tai tarkkailemalla; muussa tapauksessahan ei olisi turvamyyjiäkään, sillä realistisen kokoinen pahviukko riittäisi. S-Ryhmä on lähtenyt matkalle kauniit kuvat silmissään, sekä sulosadut korvissaan; rikollisen hävikin todellisesta määrästä ei veisata enää edes viidellä.

Lainaan:”Turvamyyjät ovat vartijoita, mutta auttavat myös myymälähenkilökuntaa muissa kaupan tehtävissä silloin, kun se on mahdollista. Hitsautuminen saumattomaksi osaksi muuta työporukkaa ja ajatuksenvaihto arjen huolista onnistuu yhteisten töiden ohessa ehkä helpommin kuin perinteisessä vartijamallissa.”

"50 vuodessa ennaltaehkäisyn näkymättömyys ja kiinniottomäärien ylikorostaminen kääntyi nurinniskoin."

Taidatkos paremmin sanoakaan, sanaili jo Satusetä Topelius. Se on paikallaan nyt, kun jo laskettiin vihjaus, ettei turvamyyjä ole sen paremmin paha kenttäsika kuin asiakkaiden usein henkisesti ja toisinaan fyysisestikin lattiapigmenttiin sotkema myyjäkään. Sitten seuraa vihjaus palkasta; onhan tämä sentään työtä. Hah-hah.

Siirtymä turvapassikoulutukseen ja K-Ryhmän maininta ovat silkkaa S:n konseptimainoksen peittelyä. Sitä, että kun vartijat tulivat yleisön näkyville; ensin heitä naurettiin, sitten kyseenalaistettiin ja nyt jo hävetäänkin. Rumentavat kaupan maisemaa, aiheuttavat turhaa hälinää sekä pilaavat vielä porukan fiiliksenkin.

Huvittaa kyllä, että kuinkas nyt oman valittelunsa mukaan matalatuottoiset ja vielä sisäänheittoalallakin toimivat turvafirmat saattoivat olla niin hyvä bisnes, joka kannatti kaapata tälle S-Vartioinnille tai millelienee Rainbow Securitylle. Rohmuttiinko rahat, mutta syrjäytetty niin kutsuttu palvelu oli pelkkä halvin housujen+puseron täyte?

"Menikö turvafirmoilla liian hyvin, että bisnes kannatti kaapata näille S-Vartioinnille tai Rainbow Securitylle?"

Voi olla. Jos kauppojen niin sanotut turvallisuuspäälliköt olivat turhakkeita, joita joskus peräti vuokrattiin palveluntuottajina olleilta turvafirmoilta. Niin eivät firmatkaan pystyneet uudelleentuotteistamaan myymäläturvallisuutta, koska eivät todellisuudessa tahtoneetkaan; se taas johti ensin ylipalveluun ja sitten turvamyyjyyden syntyyn.

Älköön siis kukaan kuvitelko, että koskaan oli aika, jolloin ei olisi ollut kaikkeen suostuvia niin sanottuja pidettyjä vartijoita tai päälliköitä ketkä yrittivät tuotteistaa heidät. Koska sellainen paikka pääomavaltainen kiertotalousmalliin perustuva luokkayhteiskunta nyt vain sattuu olemaan.

Mikä siis minä olen kritiikilläni lisäämään toimittajan, lehden tai jutunaiheen brändiarvoa; onhan esitetty silkka häväistyksenkauhistus, jonka ei tulisi olla olemassakaan? Siis, parhaimman konsensuksen suojassa voitontavoittelukin tekee nyt pilkkaa itse itsestään; todellinen vaikuttavuus muuttuu unelmoinniksi.

"Aina oli niin sanottuja pidettyjä vartijoita, jotka suostuivat mihin tahansa, sekä päälliköitä tuotteistamassa heidät."

Näin taas tulikin käydä; toimeksiantajan, toimeksisaajan ja julkisen vallan kolminaisuuden viimemainittu ei nimittäin todellisuudessa ole vartijuuden käsitteen takana. Palvelut ovat sopimusasia. Palkat ja työehdot ovat sopimusasia. Työsuojelua valvoo työsuojeluviranomainen, tai sitten ei; ymmärtämättömyyksissään.

Sekä; jos jotain oikeasti pahaa tapahtuu, kuitenkin aina soitetaan poliisille. Pidimmepä yhteiskunnastamme tai tai emme, ja olipa käsitys sen ihannekokoonpanosta sekä toimintavasta mikä tahansa; yhteiskunta on aina niin vakaa ja toimiva, että yksityiset turvallisuuspalvelut väistämättä marginalisoituvat.

Tai sitten ei. Jo yli sadan vuoden takaa pitäisi muistaa, että poliisi teki aina mitä teki eikä paljon auttanut valituksia väsätä eikä vahingonkorvauksia kysellä. Yhteiskunta on siis mielikuvituksen käyttöä vaativa käsite, mutta koska toden pahan edessä ei viisastelemalla pärjännyt, perustettiin maahan vartioimisliike.