Turvallisuusjohtaja Jukka Savola saa lähteä Eduskunnasta, koska talossa on uusi emäntä, jonka aikana eivät enää kaveripeli tai poikakerhon säännöt päde. Eletään Tiitisen jälkeistä aikaa. Pääsihteeri Maija-Leena Paavola toimi kuitenkin nyt valtavan pikkumaisella tavalla, mikä rikkonee enemmän kuin rakentaa.
Kuinka paljon nöyryytys ja sivuuttaminen saavat maksaa? Sen Jukka Savola nimittäin kyllä teki, vaikka hän mahdollisesti yritti hakea itsenäisyyttä ja keskustella asiapohjalta; olla johtaja niinkuin tittelikin sanoo. Mutta ei tuon talon turvallisuusjohtaja loppujenlopuksi ole kummoinenkaan johtaja; nythän se nähtiin.
Vitsikkääksi heittäytyessään voisi jopa lohkaista, että ongelma ei ole valvontavideoiden päätyminen julkisuuteen vaan niiden luokattoman huono taso. Tuollaisella statiivilla pikselimössöllä pitäisi korkeintaan valvoa tulipalon vaaraa jonkin hyvin syrjäisen tehtaan takapihan prosessiraakkukasassa.
"Savola yritti hakea itsenäisyyttä ja keskustella asiapohjalta, mutta tuon talon turvapomo ei ole kaksinenkaan johtaja."
Kuinka paljon tässä kaikessa on median myötävaikutusta? Sitäkään kysymystä ei sovi välttää, kun ajankohtaisena uutispäivänä kuunteli YLE:n radiouutisia. Vai oli turvallisuusjohtaja saanut potkut, koska vuoti tietoa? Näkökulma on nimittäin hyväntahtoisestikin nähtynä erittäin tekokansanomaisen luuloyksinkertaistava.
En niinikään ole unohtanut sitä kummallista kyselyä, joka syntyi kun Maikkarin tutkiva toimittaja ja vinkkimies Pekka Lehtinen tämän kaiken aloitti. Kuinka ihmeessä piti käydä sellainen outo piirileikki, jossa vuoroin keskusteli hallintojohtaja Pertti Rauhio ja vuoron tunnistamatta jäänyt ”tietosuojavastaava”?
Ja vasta sitten Eduskunnan kanslia, jonka osa kiinteistöosaston osa turvallisuusyksikkö on; alkoi selvittää asiaa. Sanomatta pitäisi olla selvä, että Rauhion kaltainen turhake ei pääse edes turvavalvomoon sisään; saati sitten tiedä sellaista sen varustuksesta ja järjestelyistä kuin oli muka tietävinään.
"Paljonko media myötävaikutti? Sitäkin on kysyttävä, koska syntyi kummallinen kysely vielä oudompine vastaajineen."
Vai tuleeko paljastuneesta noloudesta päätellä mokoman päivystyspisteen olevan ”täysavoin akvaario”, jonka asiointiluukun kautta kuka tahansa voi huvittaa itseään valvontakameroita tirkistellen, kun töitä välttelee? Niinpä; Savolan munaus, jota Paavola ei osannut hoitaa oikein, saattaa kyseenalaistaa koko yksikön olemassaolon.
Yksikön, joka viisikymppistensä lähestyessä on kaupungin paskantärkein, mutta tosipaikan tullen ei pysty mihinkään. Yksikön, joka on koskeivät ovivartija, vahtimestari ja yövartija enää riitä, mutta poliisiakaan ei saada. Kummajainen, jossa yhdistyvät alipätevyys, alisuorittajuus ja häilyvät valtuudet.
Missä edistys näkyy ajalta, kun ei ollut kuin pari miestä, tetraradio, elvytysmaski ja sekava avainnippu; käsirautojakin oli vain se yksi pari kotelossaan jossain pöytälaatikossa? Edelläkuvattu organisaatiorakennekin on täysi vitsi; sen epäselvyyteen tänään kärjistyneen kriisin syyt taitavat pohjimmiltaan periytyä.
"Tänään kärjistyneen kriisin juurisyyt periytynevät jo lähtöjään epäselvään organisaatioon, joka on nyt täysi vitsi."
Niinikään; mitä on Jukka Savolan erehdys siihen nähden kuinka pahasti väärässä koko Eduskunta on? Ikuisuuden istuvien kaikentietävien väliportaan berttarainioiden ja björnfeiringinen aika oli ohi jo kauan sitten. Henkisesti tuo talo ei kuitenkaan vielä nykyaikaa elä; se on viimeistään näiden potkujen myötä täysin selvä.
Jos siis arvon parlamentaarikot eivät tahdo luoda vaikutelmaa, että he ovat haluttomuuden, osaamattomuuden ja sopimattomuuden välillä häilyviä tunareita, jotka tarvitsevat maijaleenapaavoloita näkösuojakseen; olisi asia pitänyt hoitaa toisin. Esimerkiksi antaa sen olla, mennä ja unohtua.
Savolan tekoa ei saata puolustaa; se oli vääryys niin käynnissäolevan esitutkinnan kuin talon turvallisuusjärjestelyjenkin kannalta. Poliisille kopioitua tallennetta ei levitellä, ja saahan ne kamerat huonot olla vaan siitä on oltava hiljaa; ken ei tätä älyä, saattaa hyvinkin olla väärä mies väärällä paikalla turvallisuusjohtajana.
"Arvon parlamentaarikoiden pitäisi toimia toisin, jos eivät tahdo vaikutelmaa, että kaipaavat näkösuojaa."
Teko saattoi kuitenkin alkaa elämään omaa elämäänsä, koska etenkin sen jälkipyykin myötä paljastui jotain hyvin rumaa Eduskunnan kanslian nokkimisjärjestyksestä ja talosta kaikenkaikkiaan. Siksikö turvapomo on titulatuurisesti johtaja, koska muuten hänet sivuutettaisiin tai simputettaisiin hiljaiseksi heti suunsa avatessaan?
Suomen nuoren ja kehittymättömän Eduskunnan turvallisuusjärjestelyissä on paljonkin sanomista; pahinta on yksipuolinen vinoutuneisuus. Niin sanotusti talon omat kurissapitävän järjestyksen valvojan tai parlamentinasiamiehen tehtävä olisi pitänyt luoda jo 1960-luvun lopulla siinä kuin taloon tuli ensimmäinen yövartijakin.
Sitä ennenhän kaikki joko luottivat ylivahtimestari Lainelaan tai pelkäsivät häntä, mutta moinen hienovaraisen herrasmiespelin aika on viimeistään nyt täysin loppu. Nyt on selvästikin uusi emäntä talossa, jonka on todellakin syytä kyetä löytämään tie ulos itse tehdystä ongelmakentästä ennenkuin seuraava skandaali puhkeaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
OHJEET
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.
Pysy asiassa.
Ole asiallinen.
Älä chattaile.
Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.
Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.