Perussuomalainen hörhö- ja hullumagneetti

Luetko Perussuomalainen -lehteä ja näitkö Jussi Halla-ahon kolumnin numerossa 3/21? Enpä olisi uskonutkaan; ohi se olisi mennyt minultakin ilman vahingossa eteen sattunutta Iltalehden nettiylösnostoa. Käsitäthän etten nyt kirjoittaessani tietenkään nimittele ketään yksittäistä henkilöä? Onko varma kanssa? Hyvä!

Johan on teksti, jottemmä paremmin sano; tämä Jussin Kunniakas kuolema, siis. Minusta on yksinkertaisesti kummallista naputtaa alkuun kolmatta kappaletta Japanin Toisen maailmansodan historiaa, kun totena puheena ovat nationalisti-populistien sisäiset toimintamekanismit.

Puheenjohtaja Halla-ahon kuvaamaa ongelmaa ei nimittäin ole muissa parlamentaarissssa puolueissa. Siellä ei pääse ehdolle, valita tai anneta olla tehtävissä kauaa, jos on minkäänsortin henkilökohtainen ongelma. Tämä on ollut itsestäänselvyys koko joukkopuolueajan sellaiset parisataa vuotta, itseasiassa.

"On omituista naputtaa kolmatta kappaletta Japanin sotahistoriasta, jos asiana on puolueensa toimintamekanismit."

On siis melkoinen rimanalitus; joskin konttaaminen on linjassa muun kolumnin sisällön kanssa, verrata Hirvisaaren ja Turtiaisen käyttäytymistä tuhoisaan ylpeyteen tai kunniaan. Näin on kaikkialla ja kaikkina aikoina, kun ei puhuta aristoteelisesta thymoksesta eikä hobbeslaisesta leviathanista filosofisessa asiayhteydessä.

Jos joku luuli Halla-ahoa on pääministeri- ja Perussuomalaisia hallituskelpoiseksi; tämän kolumnin omituisessa käsienvääntelyssähän sen taas näki: eivät ole. Vai vielä todellisen ystävän epäkiitollinen velvollisuus; missähän ovat puoluejohtajuuteen kuuluvat ihmistuntemus, arviointikyky sekä vastuunkanto?

Otsikkoni oli hörhö- ja hullumagneetti, koska sanon seuraavaksi ihan suoraan, että tuo puolue hakemalla hakee toimimattomia persoonia riveihinsä ensin hyväksikäytettäviksi ja sitten pihalle lempattavaksi. Mitä tahansa sallitaan, jos vain vaaleissa tulee paljon ääniä sekä niiden välillä saa samoin perustein julkisuutta.

"Perussuomalaiset hakemalla hakee riveihinsä toimimattomia persoonia, joita se ensin käyttää ja sitten lemppaa pihalle."

Jos kyse ei ole tahallisesta; populismin ytimeen kuuluvasta, disruptiivisen politiikanteon tavasta, tuo kyseenalainen vetovoimatekijä olisi jo aikaa sitten joko hävitetty tai opittu käsittelemään sen seurauksena tahattomasti sisäänhaalautuvia toksisia persoonallisuuksia. Perussuomalaiset olisi normaaliparlamentaarinen yleispuolue.

Jussi Halla-ahon kirjoittaessa puolueensa tarkoituksen olla suurikokoinen ja vaikutusvaltainen; en saata vilpittömässä mielessä ajatella, ettei toimintatapa ole tarkoituksellinen strategia. Siitä ei montaa pistettä saa, jos persujenkin millä tahansa on rajansa. Se on vain silkka opportunismin ilmaus!

No, onhan kolumni sentään kirjoitettu jäsenlehteen jo vakuuttuneille lukijoille. Silti; puheet jäsenistöä yhdistävistä arvoista samassa asiayhteydessä kahden on olleen kohtaloidenkuvauksen kanssa kylmäävät. Onko Halla-ahon peräämä rohkeus loppujenlopuksi vain autoritaarisuutta toisella nimellä?

"Halla-ahosta puolueen on tarkoitus olla suuri ja vaikutusvaltainen. Tämä toimintapa on siis tarkoituksellinen strategia."

Niitä toisia, usein käytettyjä mutta samaa tarkoittavia nimiähän ovat esimerkiksi yhtenäisyys ja oikeaoppisuus. Tosiaan; lienekö Jussi Halla-ahon Perussuomalaiset edes oikeasti se nationalisti-populistinen rasistipuolue, jota esittävät? Vai hyväksikäyttävätkö he vain ihmisluonnon alhaisia piirteitä vallantavoittelussa?

Suomessa toimivissa normaaliparlamentaarisissa puolueissa on historian mittaan ylilyöntien kautta opittu, että mikä tahansa ei käy eikä kaikki kannata. Ei näet ole olemassa mitään täsmälightepäoikeudenmukaisuutta, jonka vaikutukset rajautuvat aina vain niihin kaikkiin muihin – ei itseen.

Siksi liberaali demokratia, oikeus- ja hyvinvointivaltio sekä kaikkien yhtäläinen ihmisarvo; siinä samalla itseäsikin suvaitaan eikä maailmankatsomustasikaan tuomita, kun suvaitset etkä tuomitse muita. En naurata ketään; edelläsanottu ei ole aina ollut itsellenikään kirkkaasti ymmärretty ja järkkymätön arvoperusta.

"Liberaali demokratia, oikeus- ja hyvinvointivaltio sekä kaikkien yhtäläinen ihmisarvo; kyllä ne ulottuvat sinuunkin."

Kiusallisinta Jussi Halla-ahon kolumnissa on kuitenkin sen totuudenmukainen kuvaus itseäänvahingoittavasta toimintatavasta tai strategiasta. Näin on silti, jos vaikka onkin vaikea olla samaan aikaan sylkäisemättä lattialle tekstin hyvin epäaidolle huolenilmaukselle, joka on vähintäänkin rienaavaa ellei suorastaan trollausta. 

Kuka ei olisi ollut joskus itsekin vastaavassa tilanteessa? Sekä temppunsa tehtyään päätynyt Halla-ahon sanoin ”loputtomaan perussuomalaisten sättimiseen harvenevan ja yhä kaistapäisemmän fanijoukon edessä”. Niin, siinähän senkin näkee; oliko vain ihminen, jolle kihahti hattuun ja teki kalliiksi käyneen virheen?

Vai oliko itsensä erikoiskohteluun oikeutetuksi kuvitteleva toksinen persoonallisuus, joka luulee yhä edessään olevan suuri tulevaisuus? Mutta esikiusaaja vailla vallankäytön välikappaleita; sellainenhan on kohta unohdettu entisyys, jos ei jo kiusattu itsekin. Noin ei voi tehdä ihmissuhteissa eikä etenkään politiikassa.

"Kiusallisinta on totuudenmukainen kuvaus itseään vahingoittavasta toimintatavasta huolitrollauksella."

Perään, että Halla-ahon tekstissä on aivan liikaa kulttuurisen omimisen rajoilla kulkevaa pinnallisuutta, jota kaiken hyvän lisäksi toteutetaan vielä sopimattomalla keveydelläkin. Sekä sellainen määrä ohuesti peiteltyä hähähäää-kerrointa, jottei moista tekstiä voi sallia julkaistavan vastaväitteittä oikeastaan missään.

Näin siis tässä kolumnissa enemmän itseäni ja omaa mennyttäni kuin olisin pitänyt. Onneksi olen onnistunut eksyttämään kaikki mahdolliset entisen elämäni laahukset, joiden yhä elossa ja toimintakuntoisena oleva osa suoltaisi vastaavan ellei pahemminkin minusta itsestäni. Nykyinen yleisönvähyyteni on siis pelkkä siunaus.

Hörhö- ja hullumagneetti on todella kiusallinen ilmiö, jos se mitä teet on tärkeää tai ylipäätään tekemisen arvoista. Se on silti osa ihmisyyttä, joka toimii aina vaikutusvaltaisesta psykopaattijohtajasta kapakan humalaisen seurankipeän homoseksuaalin kautta ties mitä vailla olevaan rautatieasemahengaajaan asti.