Voimankäytön jälkimarkkinointi

(Kuva: Jari Kähkönen) Kuvausrekvisiittapatukka pokkarilla peilin
kautta heijastuksena esitettynä.

George Floydin jutun oikeudenkäynti alkaa. Olethan, hyvä lukijani; niin aikuinen ja elämäänähnyt yksilö, jottet luule valvontaa etkä pakko- sekä voimakeinoja reiluksi peliksi? Siinä on aivan oikeasti ja syystäkin kaksi vastakkaista osapuolta, joista vain yksi voi voittaa. Saatat siis käsittää tämän jälkimarkkinointijutunkin.

Kovin usein valvontaa suoritetaan niin sanotusti vanhojen tuttujen kesken, joista sillä useimmiten häviävällä osapuolella on runsaasti entisyyttä. Sen arvaaminen tai esille onkiminen kuuluu pelin henkeen, jos nyt ei aivan naamatuttuja vielä oltaisikaan. Siksi tällä entisyydellä muistetaan liputella myös jälkikäteen.

Samaa sarjaa ovat päissäänolo, häiriintyneisyys, poikkeuspersoonallisuus, häilyvä terveys tai paheksuttava käyttäytyminen tavattaessa; sikäli, jos niistä on todellista tietoa. Kun tehdään voimankäyttötilanteen jälkimarkkinointia, ollaan liikkeellä tarkoitushakuisesti; usein saa riittää, että asiat näyttivät olevan jollain tavalla.

"Valvonta, pakkokeinot ja voimakeinot eivät ole reilua peliä. Vain yksi voi voittaa. Siksi poliisi jälkimarkkinoi."

Kyllä samaa tapahtuu Suomessakin. Vuosia sitten hämmästyin, kun vielä tuolloin seuraamallani Face-seinällä kehdattiin jakaa linkkiä blogiin, jossa kirjoiteltiin niin sanottuja vaihtoehtoisia totuuksia Helsingin Asema-aukiolla kuoliaaksipotkaistusta miehestä. Ei kysytty mistä tiedät, onko sinulla oikeus julkistaa tiedot ja mitä sitten.

Huomatkaa, etten tehnyt kuin älykön maineessa oleva vassaritohtori, jolle uusnatsin hakkaaminen ja poliisin voimankäyttövirhe ovat sama asia. Eivät ne ole. Halusin, että hahmotat kotimaisen esimerkin voimin sen mekanismin, josta nyt kirjoitan. Siksi otsikoin noin tarkoituksellisen kaksimielisesti: voimankäytön jälkimarkkinointi.

Poliisi voi ja hänen kannattaakin puolustautua oikeudessa korostamalla uhrin päihtymystä, sairautta, käyttäytymistä sekä rikollisuutta. Niinikään yhteistyökyvyttömyys sekä käyttäytymisen sekasortoisuus ovat hyviä pointteja. Vähemmistöt joutuvat usein ja kovakouraisesti toimenpiteen kohteeksi, mutta he eivät silti saa tehdä mitä huvittaa.

"Kyllä samaa tapahtuu Suomessakin. Facessa leviteltiin vaihtoehtoisia totuuksia kuolemantapauksesta."

Huomattavasti vähemmän selittelemistä on tarpeettoman pitkässä päinmakuulla pitämisessä ja kaulanhallinnassa. Ensinmainittu on jo riskitekijä; viimemainittu taas on suoraansanottuna vaarallista. Kumpikaan ei voi tulla yllätyksenä sellaiselle, joka tekee työtä poliisina; johan niistä niistä molemmista on tiedetty vuosikymmenien ajan.

Sijansa on silläkin, että nähtävästi tilanne ajelehti eteenpäin vailla johtajuutta. Kenen olisi tullut antaa irti/poikki -komento? Tätä kirjoitettaessa en ole voinut vahvistaa, että Minneapolisissa olisi ollut yhden ja kahden natsan korpraaleja, senioreja, mestareita, ensiluokkaisia tai johtaviakaan. Paikalla sellainen ei ollut ainakaan tapahtuma-aikaan.

Se kuulostaa erikoiselta, koska kaupunki ja poliisilaitoksensakaan eivät ole ihan pieniä; yksittäisille ylikonstaapelille jää tällöin melko paljon ”kenttävalvottavaa” kuten sikäläisittäin sanotaan. No, partiolla on aina johtajansa tai ainakin vanhimpansa, mutta se on usein pelkkää seremoniaa. Nyt partioita oli sitäpaitsi paikalla kaikkiaan kolme.

"Minneapolisissa toimittiin riskialttiisti, vaaratekijästä piittaamatta ja johtajuuskin oli täysin kateissa."

Tähän jos vielä lisää jälkeenjääneen tutkinto- tai huonon työpaikkakoulutuksen, joissa monen suorittajan tehtävänjako jäi oppimatta; ollaan jo aika pahasti vaikeuksissa. George Floydin tragedia osoitti, että suoritus levisi täysin käsiin jo neljän konstaapelin yhtäaikaisella toiminnalla. Hävettävän huonoa poliisityötä! 

Saattoi siis olla, että tuolloin kukaan ei tarkkaillut tehtävän kulkua ja yhtä harva tajusi toimenpiteen kohteen joutuneen hengenvaaraan. Siinä on tuomioistuimella miettimistä, kun vastuullisuuskysymyksiä pohditaan. Korostan, ettei vaikea tai vaarallinen työ tietenkään sinänsä oikeuta kovia otteita eikä huolimattomuuttakaan.

Poliisi harjoittaa voimankäyttötilanteiden jälkimarkkinointia, koska se haluaa säilyttää asemansa, etunsa ja hyväksyttävyytensä. Täysikasvuisen sekä yhteiskunnallisesti valppaan kansalaisen onkin opittava katsomaan tämän editse. Tajuaako poliisi edes, jos jokin on vialla; ja jos tajuaa, kertooko tästä kenellekään? Siinä sen syy; lukija hyvä!