Ansaitsemanne turvapalvelut

(Kuva: Jari Kähkönen)

En usko, että keskiviikkona Joensuussa tapahtunut työtään tekevän vartijan pahoinpitely kaasusumuttimella oli sentään kaupungin ensimmäinen lajiaan; onneksi sellaista ei silti tapahdu yhtä usein kuin pääkaupunkiseudulla. Heh; taas Karjalainen yritti rahastaa maksumuurin taakse laitetulla poliisitiedotteella.

Keskeisintä on aina muistaa, että tehtävällä ollessaan vartija päättää kaikesta. Pitää olla havaintoaistit auki ja ajattelu päällä. Mistä suunnasta lähestyt kiinniottotilannetta? Olisi helppo viisastella, että edestäpäin; samalla suljetaan kiinniotettavalta pakotie, mutta oikeasti tapahtumapaikka, tilanne ja epäillyn ominaisuudet ratkaisevat.

Etäisyys on samanlainen juttu; on pidettävä mielessään erilaiset riskit ja vaihdeltava sitä tarpeen mukaan. Muinaista puolustusministeriä mukaillen; kiinniotossa tärkeintä on kolme asiaa, jotka ovat kädet, kädet ja kädet. Miten on; muistatko aina edes tarkkailla niitä tai käskeä kiinniotettavaa pysymään aloillaan?

"Tehtävällä vartija päättää. Kiinniotossa tärkeintä on kolme asiaa: kädet, kädet ja kädet. Muistatko kontrolloida niitä?"

On hyvä, että nykyään kaikilla kaasusumutinkursseilla annetaan altistuksia osanottajille; ei vain kouluttajille omilla kursseillaan. Se tarjoaa reaalista tietoa niin omasta juoksu-, kamppailu- kuin toimintakyvystäkin; lisäksi kokemus poistaa turhia pelkoja, jotka syntyvät erehdyttäessä kuuntelemaan ”tupakkapaikan juttuja”.

Mutta entäpä sekundäärinen kontaminaatio? Sitäkin sietäisi miettiä koulutuksen kehittämisessä, koska tätänykyä tiloihin myös usein sumutetaan ilkivaltaisesti tiesmitä ja nekin tilanteet pitäisi osata hoitaa. Sekin on turvallisuustyötä, että osataan suhtautua tuolloin ilmenevään tyhmienkyselyyn ja mustamaalaustaipumuksiin.

Kun kuitenkin keskustellaan työtään tekevään vartijaan kohdistuvasta kaasu-uhkasta, on varauduttava myös kahteen tosipahaan: äärimmäinen voimankäyttö ja pirunpeli. Aletaan viimemainitusta; kysy itseltäsi, että yrittääkö hyökkääjä ”vain karkuun” vai oikeasti tehdä minulle pahaa? Huomaat, että sepä onkin muuten hankala kysymys.

"Kaasunkäyttö johtaa helposti pirunpeliin hyökkäysuhkasta, josta jatketaan äärimmäiseen voimankäyttöön."

Otteet kuitenkin määritetään uhkan laadun mukaan. Tavoitteena on voinut olla kiinniotto, mutta siitä voidaan joutua harkitusti luopumaan, koska kaikkeen ei saa käyttää mitä keinoja hyvänsä. Ajatuksenakin tämä on tärkeää; jos voimankäyttö kyseenalaistetaan jälkeenpäin, miten olet ajatellut perustella sen?

Äärimmäinen voimankäyttö on minusta käytännössäkatsoen hätävarjelua; perusteeseen vetoamista ei pidä vältellä, vaikka siitä onkin alettu varoitella tällä vuosituhannella. On hyvä, ettei oletusarvoisesti joudu tuomioistuimen päätettäväksi, mutta hengissäselviytymisestä pitäisi alkaa. Prosessit käydään jälkeenpäin.

Voin tätä kirjoitettaessa paljastaa, että 1990-luvun ”itäpaprikan” tai ”hermokaasujen” aikana olisin itse tempaissut sumuttajaa taittopuukolla, jossa on kahdeksan sentin lukittuva sahalaitaterä. Onneksi en kuitenkaan koskaan joutunut äärimmäiseen voimankäyttö- tai hätävarjelutilanteeseen; en ikinä vetänyt tuota vara-asettani.

"Itse olisin aikoinani tempaissut sumuttajaa taittopuukolla, jossa on lukittuva sahalaitaterä."

En neuvo ketään tekemään mitään perässäni; jos aiot olla tuollaisessa työssä, päätät sen itse niikuin kannat päätöksesi seurauksetkin. Johtopäätökseni on myös samalla kätevä silta ammatti-identiteettiin ja yksintyöskentelyyn. Otapa aikamääritys; oletko 1920-, 1970- vai 2020-luvulla? Sekä mistä oikeastaan tiedät tämän varmaksi?

Yksi vartija yhden kohteen yhdessä vuorossa on anakronismi, joka ei edes enää naurata. Mistäliene vankilasta tai armeijan varikolta sekin kopioitu. Niinikään; 120 tuntia lyhyt vähimmäiskoulutus, jonka saa yhä suorittaa siksi jäävänä osatutkintona on raikas tuulahdus muuttoliikkeen ja työllisyyskurssien ajasta vuosikymmeniä sitten.

Ajan paras oivallus, eli vuoden 1978 Vartioimisliikekomitean mietintöön sisältynyt ajatus, että kohteen tai alueen häiriöalttius; siis osin vartijan turvallisuuskin määräisi voimankäyttövälineiden laatua ja määrää; on tänään täysin kadonnut. Samalla on muistettava, että jo silloin oli paikkoja, joissa ei kannettu yhtään mitään.

"Yksi vartija yhden kohteen yhdessä vuorossa on anakronismi, joka ei edes enää naurata. Mistälienee kopioitukaan."

Joensuussa oli sitä edellisenä päivänä onni onnettomuudessa; vartijan toimintakyky ei mennyt, kun anastuksesta epäilty hyökkäsi hänen kimppuunsa sumutinta käyttäen. Vartija teki itseasiassa pienen sankariteon ottamalla epäillyn hallintaan kaatamalla tämä maahan, jonka jälkeen poliisi ehti apuun. Kunnia vartijalle; hänelle se kuuluu.

Mutta tässä ei ollut lähestulkoonkaan kaikki. Tapahtuu mitä tapahtuu, mutta siitä huolimatta yksityisellä turvallisuusalalla vain harva asia muuttuu; eikä ainakaan mikään ikinä tule paremmakseen. Jotta yksintyöskentely olisi uskottava työmenetelmä edes osan aikaa, sitä tulisi valvoa riittävästi koko ajan.

Tilanne on sietämätön, jos ei kenenkään valvoman yksintyöskentelyn resurssit jäävät silleen vaikka tehtävä vaikeutuu, sekä ainoa suorittaja toimii yhä pelkin kylmin asein ja kevyessä suojavarustuksessa. Jos moinen sietämättömyys on jokapäivästä, ei pidä puhua mitään sankaruudesta tai kunniasta; sellainen on julmaa pilkkaa.

"Tilanne on sietämätön, jos valvomaton yksintyöskentely heikoin varustein jatkuu vaikka tehtävä vaikeutui."

Turhan usein nimittäin osoittautuu, että yksityisen turvallisuusalan ominaisluonne on silkkaa petkutusta; ensin kusetetaan toista, sitten itseään. Valtio on valvovinaan, asiakas on ostavinaan, turvafirma toimittavinaan ja työntekijä on tekevinään. Kunnes tulee tosipaikka, josta ei viisastelemalla, patsastelemalla tai karkuun juoksemalla selviä.

Nyt tosipaikan tarkempi laatu oli, että pakeneva rikoksentekijä hyökkäsi kiinniottajansa kimppuun kontaminointiaseella; kiinniottaja työskenteli yksin, oli vailla seuraavaksi kovempaa voimakeinoa ja hänen suojavarustuksensa on arvoitus. Eikä tämänkään tietäminen nähtävästi ketään kiinnosta.

Siihen voi vain todeta, että silloinhan teillä on täsmällisesti sellaiset turvapalvelut kuin ansaitsettekin.